Johan Viktor Johnsson

Johan Viktor Johnsson oli Johan Johnssonin (1797–1831) ja Lovisa Luthmanin (1798–1866) viides lapsi.[1] Hänen kappalaisena toimineen isänsä ennenaikainen kuolema merkitsi köyhiä lapsuudenoloja.[2] Johnsson opiskeli Kuopion kimnaasissa ja valmistui ylioppilaaksi laudatur-arvosanalla vuonna 1851.[3] Hän jatkoi opintojaan Helsingissä ja suoritti pappistutkinnon vuonna 1854. Myöhemmin Johnsson täydensi opintojaan pastoraalitutkinnolla ja suorittamalla käytännölliset ja teoreettiset kokeet teologian lehtorin virkaa varten. Varapastorin arvonimi myönnettiin hänelle vuonna 1862 ja rovastin arvonimi vuonna 1873.[1]

Johnsson työskenteli muun muassa Kuhmonniemen ja Juvan kirkkoherrana, Kuopion lyseon teologian lehtorina ja rehtorina sekä ajoittain Kuopion hiippakunnan tuomiorovastina.[3][4][5] Hän toimi myös Kuopion kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1875[6] ja Porvoon tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1878–1882. Johnsson edusti papistoa vuosien 1867, 1872, 1877 ja 1882 säätyvaltiopäivillä.[3] Valtiopäivätoiminnassaan hän muun muassa kannatti kuolemanrangaistuksen säilyttämistä, vastusti asevelvollisuuden toteuttamista ja allekirjoitti anomuksen prostituution lakkauttamisesta.[7]

Johnsson sai vuonna 1884 pidetyissä Porvoon hiippakunnan (nyk. Tampereen hiippakunta) piispanvaaleissa lähes kaikki äänet. Hänet nimitettiin piispaksi, mutta hän ei ehtinyt aloittaa uudessa tehtävässään kuoltuaan äkillisesti sydänhalvaukseen.[7][8][9]

Johnssonilla oli useita lapsia puolisonsa Anna Johnssonin (o.s. Stenius, 1831–1900) kanssa, muun muassa aatelissäätyyn korotettu prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen, professori ja poliitikko Mikael Soininen[1] sekä lääkintöneuvoksen arvon saanut lääkäri Julius Viktor Johnsson.