Johan Jacob Ahrenberg

Käytyään Viipurin Alkeisoppikoulun Ahrenberg tuli ylioppilaaksi 1866 ja valmistui arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiasta 1875. Hän teki opintomatkoja useisiin Euroopan maihin, Pohjois-Afrikkaan ja Vähään-Aasiaan.[3]

Ahrenberg oli arkkitehtuurissa konservatiivi ja kannatti Carl Ludvig Engelin klassismia ja siihen perustuvaa uusrenessanssia. Hän oli vanhan koulun tyyliarkkitehti, joka vaikka ajoikin arkkitehtuuriin suomalaista tyyliä, suhtautui epäluuloisesti 1900-luvun alussa tapahtuneen suuren tyylinuudistuksen saavutuksiin ja arvosteli ankarasti nuorten arkkitehtien uutta kansallisromanttista tyyliä. Ahrenberg toimi vuodesta 1877 Yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräisenä arkkitehtina, 1884 kolmantena arkkitehtina, 1885 toisena arkkitehtina, 1886 ensimmäisenä arkkitehtina sekä välillä lääninarkkitehtina Oulussa 1884–1885 ja Viipurissa 1885–1886. Yliarkkitehdiksi hänet nimitettiin vuonna 1910.[3] Hän edusti valtionhallinnossa vakaata klassista akateemista perinnettä.

Ahrenberg suunnitteli 1800-luvun loppupuolella muun muassa Turun ja Kajaanin linnojen restauroinnin, mutta suunnitelmat jäivät vain luonnoksiksi eikä niitä toteutettu.

Suunnittelutöitä

Myllytullin koulu, Oulu, yksityiskohta.

• Kolmikerroksinen palatsi Freesen kadulle, Viipuri – 1883[3]
• Konsuli E. Wolffin talo, Viipuri – 1884[3]
• Kauppatorin apteekkitalo (julkisivu) – 1884[3]
• Kolmikerroksiset kivitalot Vahtitorninkadulle, Viipuri – 1884, 1885[3]
• Oulun lääninhallituksen päärakennus – yhdessä Ludvig Isak Lindqvistin kanssa – 1887–1890
• Arkkipiispantalo, Turku – yhdessä Sebastian Gripenbergin ja Ludvig Isak Lindqvistin kanssa – 1887[4]
• Langinkosken keisarillinen kalastusmaja (sisustus), Kotka – yhdessä Sebastian Gripenbergin kanssa – 1889
• Lappeenrannan rakuunarykmentin kasarmialue – yhdessä Sebastian Gripenbergin kanssa – 1889–1893
• Tampereen reaalilyseo – 1890
• Suomalainen klassillinen lyseo, Viipuri – 1890[3]
• Maaherran palatsi, Viipuri – 1891[3]
• Hangon kirkko – 1892
• Lääninsairaalan lisärakennus, Viipuri – 1893[3]
• Käkisalmen ortodoksinen Kaikkien pyhien kirkko – 1894
• Viipurin suomalainen reaalilyseo vuoteen 1923, myöhemmin kaksoislyseo, vuosina 1936-39 Viipurin toinen tyttökoulu - 1896[3]
• Savonlinnasalin Wanha Kasino – 1896
• Kajaanin kirkko – 1897, postimerkki 20 markkaa, 7. heinäkuuta 1951
• Kristiinankaupungin uusi kirkko – 1897
• Vaasan lyseon lukio – 1898
• Haminan reserviupseerikoulu – 1898
• Lääninhallituksen laajennus, Viipuri – 1901[3]
• Oulun tyttölyseo – nykyinen Myllytullin koulu – 1901
• Heinolan seminaari – yhdessä Sebastian Gripenbergin kanssa – 1901
• Sortavalan lyseo – 1901
• Postitoimisto, nykyinen Rahamuseo, Helsinki – 1903
• Pääministerin virka-asunnon Kesärannan muutostyöt ja sisustus – 1904
• Kajaanin seminaarirakennukset – 1905
• Helsingin normaalilyseo – 1905
• Viipurin suomalainen tyttökoulu – 1906
• Helsingin synagoga – 1906
• Presidentinlinnan valtiosali ja pyöreä sali – 1907
• Tampereen klassillinen lukio – 1907
• Sortavalan tyttökoulu – 1911
• Raahen keskuskoulu – 1912
• Maanmittauskonttori, Vaasa – 1912[5]
• Viipurin postitalo – 1914

Jac. Ahrenberg toimi taideyhdistyksissä, luennoi taiteesta ja taideteollisuudesta ja oli ahkera kriitikko kirjoittaen kirjallisuus- ja kuvataidekritiikkiä lehtiin Helsingfors Dagblad, Nya Pressen, Hufvudstadsbladet, Finsk Tidskrift, Dagligt Allehanda ja Teknikern. Hän opetti piirustusta ja taidehistoriaa Polyteknillisessä opistossa. Hän toimi Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä ja oli perustamassa Suomen Käsityön Ystäviä. Ahrenberg oli kerännyt kansankäsitöitä Itä-Suomesta ja julkaisi kokoamastaan aineistosta vuosina 1878–1882 kahdeksan vihkosta suomalaista ornamentiikkaa.

Ahrenberg toimi Arabian taiteellisena neuvonantajana ja suunnitteli sisustuksia, huonekaluja ja esineitä taideteollisuutta varten. Hän suunnitteli useita Suomen taideteollisuutta esitteleviä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän toimi Suomen näyttelykomitean johtajana Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ja vuoden 1882 Moskovan näyttelyssä hän oli Suomen osaston pääarkkitehtina.[6]

Ahrenberg tunnetaan myös rakennustaiteen historiasta ja teoriasta kirjoittaneena henkilönä. Tutkimustyöstä hänet palkittiin Pietarin taideakatemian hopeamitalilla vuonna 1885.[6][7]

Jac. Ahrenberg debytoi vuonna 1876 sekä osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyyn 1894. Hänen teoksiaan oli esillä myös Pariisin salongeissa. Hänelle myönnettiin ensimmäinen palkinto dukaattikilpailussa 1877, kunniapalkinto Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä 1885.[7]

Jac. Ahrenberg toimitti vuonna 1872 ilmestyneen yhdeksänosaisen, kuvitetun sarjan suomalaisesta ornamentiikasta. Hän kirjoitti myös Turun linnan entisöinnin historiasta (Ur Åbo slotts byggnadshistoria 1901).

Kirjailijana Ahrenbergissä yhdistyi merkittävä, vaikkakin hieman epätasainen kertova lahjakkuus ja suuri tuottavuus. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa sisältää sekä matkakertomuksia että kansanelämän kuvauksia ja romaaneja.[8]

Kaunokirjallisessa tuotannossaan Jac. Ahrenberg pyrki luomaan eheää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan historiasta, muun muassa heränneiden (Hihhuliter, 1889) ja sahateollisuuden nousukkaiden (Stockjunkaren, 1892) kautta. Esseistinä hän loi pikakuvia aikalaisistaan (Människor som jag känt, 1904–1914). Viipurilaisen Ahrenbergin aiheet liittyvät Karjalaan sekä Suomen ja Venäjän suhteiden analyysiin. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja aihevalintoihinsa vaikuttivat Topelius ja Runeberg.[9]

• Oulun Historiaseuran julkaisuja Studia Historica Tomus I (PT-paino Oy, Oulu, 1967). Esko Järventaus: Oulun lääninarkkitehdit s. 284–301.
• Tyttökoulu (Sortavalan tyttökoulun rakennuksesta) heninen.net. Viitattu 5.8.2009. (suomeksi) (venäjäksi) (englanniksi)
• Ekelund, Erik: Jac. Ahrenberg och Östra Finland. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1943.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Jacob Ahrenberg Wikimedia Commonsissa

• Lisää luettavaa aiheesta Johan Jacob Ahrenberg on Wikiaineistossa
• Vapaasti ladattavia  Johan Jacob Ahrenbergin e-kirjoja Projekti Lönnrotilla sekä Project Gutenbergillä  
• Jacob Ahrenberg (suom. Aatto Suppanen): Haapakoskelaiset by Jacob Ahrenberg (e-book) Project Gutenberg. 15.5.2006. fi
• Johan Jacob Ahrenberg taiteilijamatrikkelissa