Johan Fridolf Pipping

Johan Fridolf Pipping (14. helmikuuta 1820 – 3. elokuuta 1906 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi ja moninkertainen valtiopäivämies.

Pippingin vanhemmat olivat professori, senaattori Fredrik Wilhelm Pipping ja Engla Kristina Florin ja puoliso vuodesta 1883 Josefina Lindqvist (k. 1897). Pipping tuli ylioppilaaksi 1838 ja suoritti tuomarintutkinnon 1843. Varatuomarin arvon hän sai 1847 ja esittelijäsihteerin arvonimen 1862. Pipping oli Turun hovioikeuden ylimääräinen notaari vuodesta 1843 ja senaatin oikeusosaston ylimääräinen kopisti vuodesta 1847, vakinainen kopisti vuodesta 1851, kanslisti vuodesta 1855, yleisen kanslian protokollasihteeri vuodesta 1860, oikeusosaston protokollasihteeri vuodesta 1861 ja ajoittain yleisen kanslian vt. esittelijäsihteeri. Hän toimi samalla Suomen Pankin asiamiehenä 1854–1860. Pipping oli senaatin yleinen esittelijäsihteeri 1867–1881. Hän oli valtiopäiväedustaja aatelissäädyssä 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885 ja 1891.[1]

Insinööri ja valtiopäivämies Knut Theodor Pipping oli Johan Fridolf Pippingin veli.[2]