Johan Flachsenius

Johan Flachsenius (huhtikuussa 1636 Vehmaa – 11. heinäkuuta 1708 Turku) oli fyysikko, matemaatikko, teologi ja pappi sekä Turun akatemian professori ja rehtori.[1][2][3]

Johan Flachsenius
Henkilötiedot
Syntynyt	huhtikuussa 1636 Vehmaa
Kuollut	11. heinäkuuta 1708 (72 vuotta) Turku
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	matematiikan, myöhemmin teologian professori; akatemian rehtori, kirkkoherra
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Turun akatemia (FM 1661, TT 1693), Uppsalan yliopisto
Instituutti	Turun akatemia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Flachseniuksen vanhemmat olivat Länsi-Götanmaalla syntynyt ratsutilallinen Henrik Henrikinpoika ja Margareta Jaakontytär.[1]

Johan Flachsenius opiskeli Turun triviaalikoulussa, jossa hänet havattiin kyvykkääksi oppilaaksi. Hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1653. Hän kirjoittautui Turun akatemiaan 17-vuotiaana ja menestyi opinnoissaan erinomaisesti. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1661.[1] Hänen fysiikan alaan kuuluva maisterinväitöksensä, jota hän puolusti kahdeksan vuoden opintojen jälkeen, oli otsikoitu De sole (Om solen). Opinnäytetyön ohjasi politiikan ja historian professori Axel Kempe. Flachseniuksen todetaan jatkaneen opintojaan Uppsalassa,[3] vaikkei hän ollut kirjoilla Uppsalan yliopiston opiskelijamatrikkelissa.[2] Toimiessaan myöhemmin matematiikan professorina 23 vuotta Flachsenius julkaisi monia matematiikan alaan kuuluvia väitöskirjoja, jotka käsittelivät pääsääntöisesti tähtitiedettä tai soveltavaa matematiikkaa. Väitöskirjoissaan Flachsenius vastusti kopernikuslaista käsitystä avaruuden rakenteesta, sillä hänen mukaansa sellainen oli vain uutisarvon haeskelua ja inhimillistä arvoa alentavaa, että jotkut epäilivät Maan asemaa liikkumattomana maailman keskuksena.[3] Hänet vihittiin papiksi Turun hiippakuntaan 1682 ja promovoitiin teologian tohtoriksi 30. toukokuuta 1693.[2][1][3]

Flachsenius rahoitti opintojaan työskentelemällä opintojensa ohella yksityisopettajana (informaattorina) ja hän jatkoi tässä tehtävässä myös Uppsalasta palattuaan. Hänet nimitettiin lehtoriksi Viipurin lyseoon 1665, mutta hän ei ottanut tehtävää vastaan. Kun hänen isoveljensä Jacob nimitettiin logiikan ja metafysiikan professoriksi Turun akatemiaan, lähti Johannes veljensä apulaisopettajaksi tai dosentiksi (adjunkt) filosofian tiedekuntaan ja Turun akatemian sihteeriksi. Vajaan neljän vuoden päästä, heinäkuussa 1669 Flachsenius nimitettiin Turun akatemian matematiikan professoriksi.[3][1] Flachseniuksen pääteos matematiikan alalta oli oppikirja Algebrae compendium (1692). Vaikka siinä oli vain 16 sivua, oli teos algebran ensimmäinen oppikirja Suomessa. Tähtitieteeseen liittyen Flachsenius julkaisia almanakkoja Turun horisontin mukaan ja kuvauksen vuosina 1680–1681 Turun taivaalla muutaman kuukauden ajan näkyneestä pyrstötähdestä.[3]

Palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherra Flachsenius oli 1682, Maarian kirkkoherra 1690 ja Turun tuomiokapitulin jäsen 1688. Turun akatemian ylimääräinen teologian professori hän oli vuosina 1688–1992. Hän luopui matematiikan professuurista, kun hänestä tuli teologian kolmas professori vuonna 1692. Edelleen hänestä tuli teologian toinen professori vuodesta 1694 lähtien ja ensimmäinen professori ja tuomiorovasti vuosina 1697–1708.[3][1][2] Flachseniuksen teologian alan tutkimuksia on runsaasti, mutta niitä ei pidetä korkeatasoisina. Niihin kuuluu muun muassa oppikirja Sylloge systematum theologicorum mundi (1690) ja kirkollista ajanlaskua käsittelevä Chronologia sacra (1692). Hänet nimitettiin lopulta Viipurin piispaksi, mutta hän kuoli ennen kun ehti toimia tehtävässään.[3]

Turun akatemian rehtorina Flachsenius toimi useaan eri otteeseen, 1679–1680, 1686–1687, 1695–1696 ja 1703–1704.[1]

Flachseniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1674 oli Magdalena Wallenstjerna (1645–1685), joka oli professori Olaus Wexioniuksen leski. Toinen puoliso oli vuodesta 1688 Elisabet Arensbeck (1667–1730).[1][2] Johan Flacheniuksen veli oli Turun akatemian professori ja rehtori Jakob Flachsenius (1633–1694).[3][2]