Johan Davidsson

Davidsson pelasi ensimmäisen ottelunsa aikuisten sarjassa tammikuussa 1993, kun hänen edustamansa HV71 kohtasi Elitserienin runkosarjassa Djurgårdenin. Hän pelasi kauden 1992–1993 aikana HV:n paidassa yhteensä kahdeksan ottelua, joissa hän teki yhden maalin. Hän vakiinnutti asemansa HV:n vakiokokoonpanossa kaudella 1993–1994. Davidssonin ensivisiitti seurassa jatkui vuoteen 1997, jolloin hän siirtyi Helsingin IFK:n riveihin Suomen jääkiekon pääsarjaan SM-liigaan. Davidssonin ensimmäisten Elitserien-vuosien pisteiden valossa paras kausi oli kausi 1996–1997, jolla hän oli runkosarjassa seuransa toiseksi paras pistemies Stefan Örnskogin jälkeen tehtyään 50:ssä pelaamassaan runkosarjaottelussa 39 tehopistettä, 18 maalia ja 21 syöttöpistettä. Keväällä 1995 hän oli voittamassa Ruotsin mestaruutta, kun HV71 voitti Elitserienin loppuotteluissa Brynäsin otteluvoitoin 3–2.

Vuonna 2001, neljän muualla pelatun kauden jälkeen Davidsson palasi HV71:n riveihin. Toisella HV71-visiitillään hän on ollut viidellä runkosarjakaudella joukkueen eniten pisteitä tehnyt pelaaja (kausilla 2001–2002, 2002–2003, 2004–2005, 2008–2009 ja 2009–2010) ja kolmella runkosarjakaudella joukkueen toiseksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja (kaudella 2003–2004 Kalle Sahlstedtin, kaudella 2006–2007 Johan Åkermanin ja kaudella 2007–2008 Jukka Voutilaisen jälkeen). Hän on tehnyt vuosina 2001–2010 joka kausi yli 30 runkosarjapistettä ja enimmillään hän on tehnyt yhden Elitserien-runkosarjakauden aikana 58 tehopistettä (12 maalia ja 46 syöttöpistettä 55:ssä runkosarjaottelussa), mihin hän pystyi kaudella 2009–2010. Davidsson sijoittui tuolla kaudella Elitserienin pistepörssin kolmanneksi Mats Zuccarello Aasenin ja Tony Mårtenssonin jälkeen.[1]

Keväällä 2004 Davidsson oli voittamassa HV:ssä seuran toista Ruotsin mestaruutta, kun seura voitti Elitserienin loppuotteluissa Färjestadin voitoin 4–3. Hän oli pudotuspeleissä 2004 koko liigan paras pistemies tehtyään 19:ssä pudotuspeliottelussa 17 tehopistettä, viisi maalia ja 12 syöttöpistettä.[2] Kauden päätteeksi hänet palkittiin Ruotsin jääkiekkoliiton ja Expressen-lehden jakamalla Guldpucken-palkinnolla (Ruotsin vuoden jääkiekkoilija). Davidsson oli voittamassa Ruotsin mestaruutta myös vuonna 2008. Hän sijoittui tuon vuoden Elitserien-pudotuspelien pistepörssissä toiseksi joukkuetoveri Jukka Voutilaisen jälkeen tehtyään 20 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 12 syöttöpistettä, 17:ssä ottelussa.[3]

Vuonna 2009 Davidsson sai Guldhjälmen-palkinnon. Hänet on myös valittu kolmesti Ruotsin jääkiekkotoimittajien äänestyksessä vuoden herrasmiespelaajan Rinkens riddare -palkinnon saajaksi ja Elitserien-tuomarien äänestyksessä kahdesti vastaavanlaisen Årets gentleman -palkinnon saajaksi. Ruotsalaisten jääkiekkoilijoiden tähdistökentälliseen hänet on nimetty viidesti, vuosina 2003, 2004, 2007, 2008 ja 2010.[4] Davidssonilla on hallussaan Elitserienin kaikkien aikojen syöttöennätys niin runkosarjassa (386) kuin pudostupeleissäkin (75).

Davidsson on pelannut urallaan kaksi kautta Suomen SM-liigassa, kauden 1997–1998 HIFK:ssa ja kauden 2000–2001 Espoo Bluesissa. Hän oli keväällä 1998 voittamassa Suomen jääkiekkomestaruutta, kun IFK kukisti SM-liigan loppuotteluissa Tampereen Ilveksen. Hän teki kaudella 1997–1998 43:ssa pelaamassaan ottelussa tehot kymmenen maalia ja kolmekymmentä syöttöpistettä ja oli näin IFK:n toiseksi paras pistemies Jan Čalounin jälkeen sekä koko liigan pistepörssin kymmenes.[5][6] Bluesissa, jonka riveihin Davidsson siirtyi lokakuussa 2000, hän oli kaudella 2000–2001 seuran kolmanneksi paras pistemies Frank Banhamin ja Valeri Krykovin jälkeen tehtyään 35:ssä runkosarjaottelussa 29 tehopistettä, 12 maalia ja 17 syöttöpistettä.[7]

Vuonna 1998 Davidsson siirtyi NHL:n Mighty Ducks of Anaheimiin, joka oli varannut hänet numerolla 28 NHL:n varaustilaisuuden 1994 toisella kierroksella. Hän pelasi kaudella 1998–1999 64:ssä NHL:n runkosarjaottelussa, joissa hän teki kahdeksan tehopistettä, kolme maalia ja viisi syöttöpistettä. Hän pelasi kauden aikana myös yhdeksän ottelua Anaheimin silloisen farmiseuran Cincinnati Mighty Ducksin riveissä AHL-liigassa. Kaudella 1999–2000 hän edusti Anaheimia viidessä NHL:n runkosarjaottelussa suurimman osan kaudesta kuluessa Cincinnatissa.

Maaliskuussa 2000, ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista, Davidsson siirtyi New York Islandersiin pelaajakaupassa, jossa Anaheim sai vaihdossa hänen maanmiehensä Jörgen Jönssonin. Davidsson pelasi kauden 1999–2000 lopulla Islandersissa neljätoista runkosarjaottelua, joissa hän teki tehot kaksi maalia ja neljä syöttöpistettä. Syyskuussa 2000 hän teki vapaana agenttina sopimuksen NHL-seura Vancouver Canucksin kanssa, mutta jäätyään harjoituskauden jälkeen ilman paikkaa seuran vakiomiehistössä, hän jätti NHL:n ja palasi Euroopan sarjoihin.

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Suomi 2003	jääkiekko
Hopeaa	Tšekki 2004	jääkiekko
Pronssia	Ruotsi 2002	jääkiekko

Johan Davidsson on edustanut Ruotsia neljästi aikuisten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Vuoden 2002 kotikisoissa hän oli voittamassa Ruotsille pronssia, maailmanmestaruuskilpailuissa 2003, jotka pelattiin Suomessa, hopeaa ja maailmanmestaruuskilpailuissa 2004, jotka pelattiin Tšekissä, niin ikään hopeaa. Venäjän maailmanmestaruuskilpailuissa 2007, joissa Ruotsi jäi neljänneksi, Davidsson teki yhdeksässä ottelussa 14 tehopistettä, seitsemän maalia ja seitsemän syöttöpistettä, ja hän voitti näin MM-turnauksen pistepörssin sekä sijoittui maalipörssissä toiseksi Aleksei Morozovin jälkeen.[8]

Davidsson on edustanut maataan useaan otteeseen myös nuorten jääkiekon arvokilpailuissa. Hän oli 1990-luvun puolessa välissä voittamassa maalleen kahta alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-hopeaa ja yhtä MM-pronssia. Ensiesiintymisensä Ruotsin A-maajoukkueessa Davidsson teki marraskuussa 1996, kun maa kohtasi Suomessa pelatussa turnauksessa Tšekin maajoukkueen.