Johan Anton Karsten

Johan Anton Karsten (vuoteen 1817 saakka Carstén, 17. tammikuuta 1795 Pälkäne – 14. huhtikuuta 1871 Kuopio) oli Kuopion ensimmäinen kirjanpainaja[1].

Kersantti Petter Gustaf Carstenin perheeseen syntynyt Johan Anton suoritti ylioppilastutkinnon Turussa vuonna 1810 ja hakeutui sotapalvelukseen vuonna 1812. Hän palveli aliluutnanttina Viipurin läänin jääkärirykmentissä, ylennettiin luutnantiksi vuonna 1815 ja toimi opetusupseerina Haapaniemen kadettikoulussa vuonna 1817. Karsten siirrettiin henkikaartin Pavlovin rykmenttiin vuonna 1818 ja samana vuonna alikapteenina 3. Suomen jääkärirykmenttiin. Hän sai kapteenin arvon vuonna 1824 ja erosi palveluksesta majurina vuonna 1830.[1] Sen jälkeen hän asettui viljelemään Lahdentaan tilaa Kuopion kaupungin lähellä[2].

Karsten anoi sensuuriylihallitukselta lupaa kirjapainon perustamiseksi Kuopioon ensimmäisen kerran vuonna 1837. Sitä ennen lupaa oli hakenut C. A. Gottlund, jonka huono maine viranomaisten parissa saattoi aiheuttaa myös Karstenin anomuksen hylkäämisen. Toisen kerran Karsten yritti vuonna 1841. Hän perusteli anomustaan hankkeen sivistyksellisellä ja taloudellisella merkityksellä, Kuopion lääninhallituksen ja perusteilla olleen lukion tarpeilla sekä perheensä elatuksella. Senaatti myönsi luvan saman vuoden syksyllä. Viipurilaisesta Cedervallerin kirjapainosta siirtyneen faktori C. W. Holmströmin avulla Karstenin kirjapaino saatiin toimintakuntoon vuoden 1843 alussa.[3] Se oli Suomen ensimmäinen sisämaassa sijainnut kirjapaino[4].

Apteekkari August Kellgrenin talossa toiminut kirjapaino sijaitsi nykyisen seurakuntayhtymän tontilla Suokadun varrella[5]. Sen käsipainokoneen muodosti paksuista tammilankuista valmistettu painopöytä, jonka kääntötangolla varustettuun puiseen ruuviin oli kiinnitetty pöydälle asetetulle latomukselle laskeutuva paininkansi. Itse valmistettu painoväri levitettiin valssilla latomukselle ja sen päälle asetettiin kostutettu paperi, joka painamisen jälkeen oli silitettävä, kuivatettava ja painettava uudestaan toiselta puolelta. Latomukset tehtiin käsin poimimalla kirjasimet puisista laatikostoista eli kasteista. Työ oli hidasta ja raskasta. Kirjapainon faktorina toimi vuonna 1846 Sortavalaan muuttaneen Holmströmin jälkeen Johan Hendrik Andersson ilmeisesti vuoteen 1853 saakka, jolloin hänen tilalleen tuli Fredrik Ahlqvist. Lisäksi oli joukko oppipoikia.[6]

Kuopion ensimmäiset lehdet Saima, Maamiehen Ystävä, Litteraturblad (vuoden 1849 kesään asti[7]) ja Kuopio Tidning (toukokuulle 1856) painettiin kaikki Karstenin kirjapainossa[8]. Niistä Maamiehen Ystävä oli Karstenin itsensä perustama ja julkaisema. Ensimmäisen julkaisulupa-anomuksensa hän oli tehnyt jo vuonna 1842 Kuopion Viikko-Sanomia varten, mutta sensuuriylihallitus ei ollut sitä puoltanut, koska Kuopiossa ei ollut sensoria. Tilanne muuttui vasta J. V. Snellmanin muutettua kaupunkiin.[9] Lehtien lisäksi Karsten painoi muun muassa Henrik Renqvistin uskonnollisia kirjasia, koulukirjoja sekä M. A. Castrénin painovirheistä kärsineen tšeremissin kieliopin. Kaikkiaan kirjapainossa painettiin noin 50 suomenkielistä ja 12 ruotsinkielistä kirjaa sekä joukko tilapäistöitä.[10] Karstenin toimesta julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen Suomen kartta Suomen-maa. Se lienee myös ensimmäinen suomen kielellä yleensäkin julkaistu kartta. Kartta ilmestyi Maamiehen Ystävän liitteenä 17.8.1844 ja sitä myytiin erikseen 40 kopeekan hintaan.[11]

Kirjapainon huono jälki ja lukuisat painovirheet herättivät arvostelua, ja ajan mittaan yritys joutui rappiolle. Sen omistaja ei kiinnittänyt riittävää huomiota myöskään Maamiehen Ystävään, joka lopetettiin kannattamattomana vuonna 1855. Kuopion hiippakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1850 opettaja ja kirjakauppias Adolf Edvard Rongain ja pastori Carl Johan Moberg anoivat lupaa uuden kirjapainon perustamiseksi kaupunkiin. Vuonna 1856 lupa myönnettiin Rongainille ja Karstenin kirjapainossa faktorina työskennelleelle Fredrik Ahlqvistille, mutta heidän painonsa sulki pian ovensa. Vuonna 1857 Karsten myi kirjapainonsa lehtori Petter Adolf Aschanin johtamalle yritykselle ja vetäytyi maanviljelys- ja luontoharrastuksensa pariin. Kirjapainon kalustoluettelossa mainitaan tuolloin myös rautainen käsipainokone, jollaiset olivat tulleet Suomeen vasta saman vuosikymmenen alussa. Vanhaa puupainoa käytettiin vielä pitkään, ja se romutettiin vasta 1880-luvulla.[12]