Johan Arajuuri

Arajuuren vanhemmat olivat tehtailija Viktor Ahlroth ja Ida Maria Suhonen. Hänen veljensä oli jääkärieverstiluutnantti Armas Arajuuri. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elise Maria Seeckin kanssa.[3][4]

Johan Ahlroth kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassisesta lyseosta vuonna 1912. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla vuosina 1912–1915. Hän suoritti metsienhoitotutkinnon alkututkinnot ja käytännölliset työt. Hän liittyi Karjalaiseen Osakuntaan. Hän seurasi opetusta Sotakorkeakoulun komentajakurssilla syksyllä 1925, suoritti yleisen osaston 1. vuosikurssin loppututkinnot ja kävi 2. vuosikurssin vuosina 1926–1927.[3][4]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Johan Ahlroth liittyi yhtenä ensimmäisten niiden vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedtin leirin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodan itärintamalla Saksan armeijassa Riianlahdella Misa- ja Lielupejokien suilla. Hänet komennettiin Suomeen suorittamaan värväystehtäviä 12. toukokuuta 1916 ja hän palasi takaisin pataljoonaan 30. kesäkuuta 1916. Hän suoritti Liepājassa sotakoulun A-kurssin sekä osallistui Suomalaisen sotilaskäsikirjan laatimiseen.[3][4]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Ahlroth saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka päällikkönä hän osallistui taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918.[3][4]

Hän palveli samassa yksikössä, josta muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti N:o 2, myöhemmin hänet nimitettiin rykmentin I pataljoonan komentajaksi. Vastaperustetun Keski-Suomen rykmentin I pataljoonan komentajaksi hänet komennettiin 15. maaliskuuta 1919. Armeijasta hänet siirrettiin Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 4. kesäkuuta 1919 ja sijoitettiin Yliesikunnan sotilaallisen osaston päälliköksi. Tästä tehtävästä hänet komennettiin 1. huhtikuuta 1920 Porin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi, josta tehtävästä hän siirtyi 1. huhtikuuta 1921 Uudenmaan rykmentin II pataljoonan komentajaksi. Jalkaväen aliupseerikoulun johtajaksi hänet nimitettiin 22. heinäkuuta 1921, Polkupyöräpataljoona 1:n komentajaksi hänet nimitettiin 27. helmikuuta 1924, josta tehtävästä edelleen Keski-Suomen rykmentin komentajaksi 20. maaliskuuta 1925. Hän toimi 2. divisioonan komentajan sijaisena 27. huhtikuuta – 29. elokuuta 1925, jonka jälkeen hänet siirrettiin Porin rykmentin komentajaksi. Kesällä 1930 hän toimi sotakorkeakoulun väliaikaisena johtajana. Hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 1. sotilasmaakuntaan ja määrättiin Turunmaan sotilasläänin komentajaksi 1. heinäkuuta 1933. Helsingin kaupungin poliisimestariksi ja poliisikomentajaksi hänet nimitettiin 23. helmikuuta 1934.[3][4]

Pääministeri Jukka Rangell sekä Itä-Karjalan sotilashallinnon johtajat kenraalimajuri Arajuuri ja everstiluutnantti Paloheimo itäkarjalaisessa kylässä kesällä 1942.

Talvisotaan Arajuuri osallistui 4. divisioonan komentajana Karjalankannaksella.[4] Kyseisen divisioonan komentajana hän toimi 1. maaliskuuta 1940 alkaen, jolloin hänet nimitettiin eversti A. A. Kailan tilalle.[5] Sodan jälkeen Arajuuri toimi Helsingin kaupungin poliisikomentajana. Jatkosodassa hän toimi Suomen miehitystä edustaneen Itä-Karjalan sotilashallinnon päällikkönä 1941–1942 ja komentajana 1942–1943, jonka jälkeen hänet komennettiin takaisin Helsingin kaupungin poliisikomentajaksi.[4]

Hävityn jatkosodan jälkeen Arajuuren oli siirryttävä maanpakoon varsinkin Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajuuden vuoksi. Ruotsista käsin hän avusti Suomen viranomaisia Lapin läänin evakuoimisessa Lapin sodan tieltä syksyllä 1944. Vakinaisten upseerien luettelosta Arajuuri poistettiin siirrolla reserviin 1945.[4] Ruotsista Arajuuri matkusti Etelä-Afrikkaan Gustaf Eriksonin nelimastoparkki Passatilla jatkaen matkaansa edelleen Argentiinaan ja Brasiliaan.[6] Monien jatkosodan suomalaisupseerien tavoin hän sai uuden työpaikan metsäteollisuuden palveluksessa, ja toimi päällikkönä Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksessä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.

Arajuuri on haudattu Joensuuhun.[3][4]

1. divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1928–1931, Suomen Ilmapuolustusliiton lisätyn johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1929–1934 ja varajäsenenä vuonna 1935. Ohjesääntötoimikunnan jäsenenä hän laati ehdotuksen jalkaväen ohjesäännöksi vuosina 1930–1932.[3][4]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 6. marraskuuta 1915 Gruppenführer 8. joulukuuta 1915 Zugführer 23. elokuuta 1916 Kapteeni 11. helmikuuta 1918 Majuri 22. tammikuuta 1919 Everstiluutnantti 16. toukokuuta 1924 Eversti 15. kesäkuuta 1928 Kenraalimajuri 1942		Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Suomen Punaisen Ristin ansioristi Jääkärimerkki Preussin 2. lk. rautaristi [7] Ruotsin miekkaritarikunnan komentajamerkki Viron Kotkaristi ritarikunnan 3. lk. ansioristi Latvian karhuntappajan 2. lk. kunniamerkki Latvian vapaussodan muistomitali Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
• Korhonen, Arvi: Suomen historian käsikirja II, Porvoo: Suomalainen tiedeakatemia 1949.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
• Virolainen, Johannes: Päämajan sotilashallinto-osasto ja sen komentaja jääkärieversti J.V. Arajuuri, teoksessa: Siirtokarjalaiset 1941-44: kotiinpaluu, jälleenrakennus, uusi lähtö, s. 66-73. Helsinki: Otava 1989, ISBN 951-1-10921-9