Johan Anttila

Hannes Anttila kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1913 ja liittyi Hämäläis-osakuntaan. Anttila opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1914 ja suoritti teologian tutkinnon vuonna 1914. Teologian opintojaan hän jatkoi Leipzigin yliopistossa 1915–1917. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan 1919–1920 Helsingin yliopistossa suorittaen teologian erotutkinnon. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1920. Hän suoritti kasvatusopin tutkinnon vuonna 1926 ja auskultoi Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuosina 1926–1927. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1929 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1930–1932. Rovastin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1940.[2][3]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Hannes Anttila liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän hoiti pataljoonassa myös papillisia tehtäviä, piti jumalanpalveluksia ja raamattutunteja, hautasi useimmat itärintamalla kaatuneet jääkärit, laati yhdessä Gruppenführer Kalervo Groundstroemin kanssa pataljoonalle suomenkielisen kenttävirsikirjan ja hankki divisioonanpastori Potlin avustamana koko jaakäripataljoonalle suomenkieliset Uudet Testamentit.[2][3]

Katso myös: Suomen sisällissota

Anttila saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin komppanianpäälliköksi 2. Krenatöörirykmentin 1. Jyväskylän pataljoonan ensin 3. komppaniaan ja 11. huhtikuuta alkaen 1. komppaniaan. Hän osallistui Suomen sisällissodassa taisteluihin Vilppulassa, Kuljussa, Sääksjärvellä, Tampereella, Kangasalla sekä Vesilahdella ja etenemiseen Kangasalan asemalta Pälkäneen kautta Koskelle.[2][3]

Sisällissodan jälkeen Anttila palveli samassa joukko-osastossa, josta myöhemmin muodostettiin Viipurin vartiopataljoona. Suomen armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1918 jatkaakseen keskenjääneitä teologian opintojaan Helsingin yliopistossa. Opintojensa ohella hän toimi Länsi-Teiskon suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Opintojensa jälkeen hän toimi Pihtiputaalla kappalaisen viransijaisena vuodet 1920–1922 ja hoiti virkansa ohella Pihtiputaan suojeluskunnan paikallispäällikön tehtäviä. Uudenmaan Rykmenttiin sotilaspastoriksi hänet määrättiin 1. lokakuuta 1922, jossa tehtävässä toimi 31. joulukuuta 1927 asti. Samalla hän toimi myös Radiojoukkojen sotilaspastorina vuosina 1922–1927. Yleisesikunnan koulutustoimistoon toimistoupseeriksi hänet komennettiin 1. tammikuuta 1928. Suojeluskuntain yleisesikunnan käyttöön hänet oli komennettuna 28. huhtikuuta 1934 – 31. elokuuta 1933. Armeijasta hän erosi toistamiseen marraskuussa 1934[2][3] majurin arvoisena.

Anttila toimi talvisodassa Kotijoukkojen esikunnassa toimistopäällikkönä sekä kotijoukkojen rovastina vuosina 1939–1940. Välirauhan aikana ja jatkosodassa hän toimi samoissa tehtävissä kuin aikaisemminkin.[3] Anttila ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1941.[1]

Hannes Anttila toimi sotilaspedagogiikan opettajana vuodesta 1925 alkaen sekä uskonnon ja filosofian opettajana Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuosina 1926–1927 ja Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa vuosina 1927–1928.[2][3]. Armeijasta erottuaan hän antautui opetusalalle ja perusti ensi töikseen vuonna 1934 Helsinkiin Tehtaanpuiston yhteiskoulun. Hän toimi perustamansa koulun johtajana ja rehtorina vuosina 1934–1954 ja opetti johtajantoimensa ohella uskontoa ja filosofiaa.

Suomen nuorten kristillisen liiton sotilassihteerinä ja Valkean ristin sihteerinä Anttila toimi vuosina 1919–1920, Suomen sotilaskotiliiton sihteerinä vuosina 1924–1926 ja keskushallituksen jäsenenä vuoteen 1932, Santahaminan sotilaskodin sihteerinä vuosina 1924–1927, Jääkäriliiton sihteerinä vuodet 1930–1938 ja varapuheenjohtajana vuodet 1947–1957 ja puheenjohtajana 1957–1962 sekä johtokunnan jäsenenä vuodet 1963–1964 ja uudelleen varapuheenjohtajana vuodet 1964–1968. Hallan säätiön sihteerinä hän on toiminut vuosina 1935–1940 ja varapuheenjohtajana vuosina 1940–1960, Vuonna 1936 hän perusti sotilaallista alkeisvalmennusta antavan nuorisojärjestön nimeltään Kansallinen partioliitto (myöhemmin Nuori Vartio) ja toimi samalla perustamansa liikkeen ylipäällikkönä vuodet 1936–1939. Tehtaanpuiston yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1954 alkaen. Yhteiskoulujen liiton johtokunnan jäsen hän oli vuosina 1944–1949 ja Uskonnon opettajien liiton hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 1945–1954; liiton kunniajäsenyyden hän sai vuonna 1963. Hän toimi myös perustamansa presidentti Kallion rahaston puheenjohtajana vuosina 1939–1944 ja myöhemmin rahaston kannatusyhdistyksen varapuheenjohtajana.[2][3]

• Lyhyt kurssi kasvatusopillisessa sielutieteessä, kasvatusopissa ja opetusopissa upseeriston ja alipäällystön tarpeeksi 1925
• Upseeri ja aliupseeri opettajana 1929
• Kasvatus- ja opetusopillisia kirjoituksia sanoma- ja aikakauslehtiin
• Jumala ompi linnamme (radiopuheita) 1941

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 12. toukokuuta 1928 Majuri 31. lokakuuta 1934 Everstiluutnantti 1941		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

• Hannes Anttila : Papinsällistä jääkäriksi. Muuan tavallisuudesta poikkeava jääkäritarina: teologiaa opiskeleva suomalainen ylioppilas ja sulhasmies jää Saksaan sodan sytyttyä ja päätyy vihdoin Lockstedtin leirille, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1934, s. 52, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot