Joensuun kartano

Joensuun kartano oli keskiajalla rälssisäteri. Ensimmäinen nimeltä tunnettu kartanoon liittyvä henkilö on Petrus de Åminne 1300-luvun puolivälistä. Vuosisadan lopulla sinne ilmestyvät Horn-suvun johtomiehet.[8] Vuonna 1407 sai Henrik Olofsson Horn kartanoon rälssikirjan.[9] Horn-suvun omistuksessa kartano oli lähes viisisataa vuotta.[10] 1500-luvulla tilalla tiedetään olleen kivinen päärakennus.[2] Kartanon asuinkäyttö päättyi vuoteen 1599, jolloin Kaarle-herttuan joukot tekivät sinne ryöstöretken. Tulipalo tuhosi kartanon päärakennuksen 1690, ja sinne siirrettiin rakennuksia toisaalta.[9] Viimeisen Hornin, Catharina Ebba Hornin, kuoltua kartanon osti 1782 skotlantilaissyntyinen Ruotsissa vaikuttanut kauppias George Seton.[11]

Setonin kuoltua Åminne siirtyi 1780-luvulla Armfeltin suvulle, ensin Gustaf Mauritz Armfeltin isän Magnus Wilhelm Armfeltin nimiin.[11] Vuonna 1833 Gustaf Mauritzin poika Gustaf Magnus Armfelt myi kartanon 279 000 ruplalla englantilaissyntyiselle anopilleen Sarah Klinckowströmille (O. W. Klinckowströmin puoliso, o.s. Cuthbert), joka teki siitä kaksi vuotta myöhemmin sääntöperintötilan Gustaf Magnuksen jälkeläisille. Åminnen viimeinen kreivi oli Gustaf Magnuksen pojanpoika Carl Alexander Armfelt, jonka kuoltua lapsettomana vuonna 1925 kartano siirtyi sääntöperintökirjan mukaisesti tämän sisarenpojan kautta von Knorringin suvussa periytyväksi. Sääntöperintötilajärjestelmä lakkautettiin vuonna 1931, jolloin Axel Erik von Knorringista tuli kartanon varsinainen omistaja.[12] Kartanon osti von Knorringeilta vuonna 2001 liikemies Björn Wahlroos 59 miljoonalla markalla.[13]

Joensuun kartano luopui kreivi Carl Alexander Armfeltin päätöksellä patronaattioikeudesta vuonna 1896 toiseksi viimeisenä kartanona Suomessa.[14]

Kartano on edelleen yksityisasunto, ja sen entinen omistaja Björn Wahlroos on entistänyt sen 1800-luvun alun, Gustaf Mauritz Armfeltin ajan, asuun. Kartanon omistaa nykyään Björn Wahlroosin poika Thomas Wahlroos isänsä siirrettyä kartanon omistuksen hänen nimiinsä[15]. Museovirasto on määritellyt Joensuun kartanon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2]

• 
  Hevosvaunujen ajoluiska pääovelle.
• 
  Puutarhan puoleinen julkisivu.
• 
  Juhlatalo.
• 
  Ajohevostalli, viljamakasiini, keskellä navetta.
• 
  Maneesi.
• 
  Vanha bensiinipumppu.
• 
  Yli kaksi kilometriä pitkä koivukuja johtaa Halikon kirkolta Joensuun kartanoon.

Ennen toista maailmansotaa Joensuun kartanon suurmaatilaan kuului 5 000 hehtaaria maata, josta peltoa yli tuhat hehtaaria.[16] Vuonna 2010 kartanoon kuului 370 hehtaaria peltoa ja tilan kokonaispinta-ala oli 2 200 hehtaaria.[13]

• Nieminen, Merja & Lounatvuori, Irma (toim.): Åminne. Kartanon historia ja päärakennuksen restaurointi. Salo: Björn Wahlroos, 2009. ISBN 978-952-92-5816-1.

• Lavonen, Petri: Åminne. Halikon Joensuun kartanon historiaa keski- ja uuden ajan vaihteesta nykypäiviin. Salo: Björn Wahlroos, 2006. ISBN 952-91-8968-0.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joensuun kartano Wikimedia Commonsissa

• Ylen Elävä arkisto: Joensuun kartano.
• Koskinen, Janne: Vierailulla Björn Wahlroosin kartanossa osa 1 ja osa 2. Herrasmiehen päiväkirja 16.7.2014 (radio-ohjelmaan Hienostelua liittyvä blogi).