Joel Naukkarinen

Sisäsoutu:

• 2018, MM-hopea, 2000m, Alexandria, Yhdysvallat
• 2019, EM-pronssi, 2000m, Kööpenhamina, Tanska
• 2019, EM-kulta, 200m, Kööpenhamina, Tanska
• 2020, EM-pronssi, 500m, Praha, Tšekin tasavalta
• 2020, MM-hopea, 500m, Pariisi, Ranska
• 2021, MM-kulta, joukkuekilpailu miehet, virtuaalikilpailu (Joel Naukkarinen, Toni Koski, Mika Viitakangas, Teemu Keljo)
• 2021, MM-pronssi, 500m, virtuaalikilpailu
• 2021, MM-hopea, tunnin soutu, virtuaalikilpailu
• 2021, MM-kulta, joukkuekilpailu sekari, virtuaalikilpailu (Joel Naukkarinen, Toni Koski, Sonja Peltola, Anni Keisanen)
• 2022, MM-kulta, joukkuekilpailu miehet, Hampuri, Saksa (Joel Naukkarinen, Joonas Kuivalainen, Martti Kirjola, Sam Zerlik)
• 2022, MM-kulta, joukkuekilpailu sekari, Hampuri, Saksa (Joel Naukkarinen, Joonas Kuivalainen, Sonja Peltola, Anni Keisanen)
• 2022, MM-pronssi, 2000m, Hampuri, Saksa
• 2023, EM-hopea, 2000m, Pariisi, Ranska
• 2023, MM-kulta, Versa Challenge, Toronto, Kanada

Coastal-soutu:

• 2022, MM-pronssi, Beach Sprint, Saundersfoot, Wales

Naukkarinen on Suomen menestynein sisäsoutaja.[5][6][7][8][9][10][11][12][13][14] Kaudella 2015 hänestä tuli ensimmäinen miesten avoimen luokan soutaja joka on voittanut Suomen mestaruuden kaikilla matkoilla (500 m, 2 000 m, 10 000 m ja 42 195 m)[15][16]. Keväällä 2022 Naukkarisesta tuli myös jokaisen matkan Suomen ennätyksen haltija, kun hän rikkoi Klaus Geigerin historialliset 2 000 m ja 10 000 m ennätykset vuodelta 1997 [17]. Kaikkiaan Naukkarinen on voittanut sisäsoudussa 9 MM-mitalia ja 4 EM-mitalia [18][19][20][21][22][22][23][24][25][26][27][28][29][30][31][32][33][34][35][36][37][27][38][39][40][41][42][43][44][45][46]. Naukkarinen on rikkonut maailmanennätykset 100 m, yhden minuutin ja 100 km matkalla.[47][48][49] 100 km ennätys 6:06:06,1 (keskivauhti 1:49,8/500 m) on yhä voimassa, jonka Naukkarinen souti Kuopion torilla joulukauden avajaisten yhteydessä järjestetyssä tapahtumassa 24. marraskuussa 2018.[50][51][52]

Vuonna 2020 Naukkarinen perusti Suomeen epävirallisen sisäsoutumaajoukkueen, jonka valmentajana hän myös toimii. Suomen joukkue on sen jälkeen voittanut liki jokaisen joukkuekisojen maailmanmestaruuden miesten, naisten ja sekasarjassa [53][54][55]. Naukkarinen toimii myös Nesteen Soutajien sisäsoutuvastaavana ja Suomen melonta- ja soutuliitossa sisäsoutujaoksessa.

Vuoden 2023 MM-kilpailuissa Naukkarinen osallistuu uuteen sisäsoudun viisiotteluun (Versa Challenge) Torontossa, Kanadassa. Kilpailuun kutsuttiin karsintojen perusteella 10 parasta sisäsoutajaa. Naukkarinen voitti karsinnan. [56][57][58]

Naukkarinen aloitti soudun vuonna 2009 Anjalankosken lukion kirkkovenejoukkueessa [60][61][62]. 2010 hän liittyi Valkealan Soutajiin, missä hän souti ensimmäisen kautensa. Kesällä 2010 Naukkarinen vaihtoi päälajinsa nyrkkeilystä soutuun. Talvella 2010–2011 Naukkarinen alkoi kilpailemaan sisäsoudussa ja voitti U19-sarjan Suomen mestaruuden 500 m, 5000 m ja puolimaratonin matkalla. Hänen kovin kilpakumppaninsa oli Kouvolan Soutajien Antti Kilpeläinen. Tämän myötä Naukkarinen vaihtoi kaudelle 2011 seuraa Kouvolan Soutajiin ja alkoi soutamaan puuvenekaksikkoa Kilpeläisen kanssa [63]. Kaksikko oli nuorten sarjassa ylivoimainen ja voitti sprintin myös miesten avoimessa sarjassa. Tämän myötä kaksikko päätti vaihtaa lajia olympialuokkien soutuun tavoitellakseen kansainvälistä tasoa.[64]

Naukkarinen edusti Suomen tunnetuin soutuseuraa Nesteen Soutajia vuosina 2012-2022, kunnes hän siirtyi Takon Soutajiin vuonna 2023[65][66][67].

Naukkarinen aloitti olympialuokkien soutu-uransa Antti Kilpeläisen kanssa vuonna 2012. Ensimmäisenä kautena kaksikko voitti U23-sarjan SM-kultaa ja avoimen sarjan pronssia. 2013 kaksikko sijoittui Pohjoismaiden mestaruuskisoissa kuudenneksi, voitti ensimmäisenä venekuntana samana vuonna sekä pariairokaksikon että perämiehettömän kaksikon Suomen mestaruuden ja pääsi vuonna 2014 maajoukkueeseen[68]. 2014 kaksikko edusti Suomea ensimmäisessä maailman cupin osakilpailussaan Aiguebeletessa, jossa he soutivat sijalle 12., Varesen U23-sarjan MM-kisoissa sijalle 11.[69][70][71] ja Amsterdamissa aikuisten MM-kisoissa sijalle 18. ennätysajallaan 6:40[72][73][74][75][76]. Kaksikkona heidät tunnettiin nimellä Finnishpair. Kaksikkoprojekti päättyi vuonna 2016.[77]

2017 Naukkarinen siirtyi yksikköön ja souti Poznanissa maailman cupissa ennätysaikansa 6:53,6. Naukkarisen paras MC-sijoitus yksikössä on 9. Plovdivissa 2019. Opiskelijoiden EM-kisoissa Naukkarinen on soutanut pronssia vuonna 2016, neljänneksi 2017, hopeaa 2018 ja 2019, sekä Euroopan mestaruuden 2022[78][79][80][81][82][83][84][85][86]. Opiskelijoiden MM-kisoissa Shanghaissa 2018 Naukkarinen souti pronssille[87][88]. Suomen mestaruuden Naukkarinen on voittanut kaikissa kuudessa avoimessa veneluokassa sekä 2000 m että 500 m matkalla[89][90].

Vuonna 2019 soudun parissa syntyi kohu arvokisavalinnoista, kun Naukkarinen nosti mediassa esiin epämääräisyyksiä soudun valintajärjestelmässä ja päävalmentajan toimimisen hänen kilpakumppaninsa Robert Venin henkilökohtaisena valmentajana.[91][92]

Vuosina 2019, 2020 ja 2021 Naukkarinen siirtyi soutamaan pariairokaksikkoa Olli-Pekka Karppisen kanssa[93][94][95][96]. Kaksikko sijoittui parhaimmillaan 2019 maailman cupissa Luzernissa sijalle 13. ja Poznanin EM-kisoissa 2020 sijalle 16. Olli-Pekka Karppinen kuuluu tunnettuun soutajasukuun. Hänen isänsä on Reima Karppinen ja setänsä on soudun kolminkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen.

2022 Naukkarinen valittiin ensimmäisen kerran edustamaan Suomea MM-kilpailuissa miesten yksikössä[97].

Naukkarinen on soutanut coastal-soutua vuodesta 2019 lähtien [98][99][100][101][102]. Vuoden 2021 MM-kisoissa Naukkarinen souti kaksikkoa Juho-Pekka Petäjäniemen kanssa ja perämiehellistä nelosta Petäjäniemen, Jukka-Pekka Kaupin, Pekka Mäkelän ja Saija Pihkasen (perähenkilö) kanssa[103]. Suomalaisvenekunnat pääsivät tuolloin ensimmäistä kertaa A-finaaliin lajin MM-kisoissa.[104][105]

2022 MM-kisoissa Naukkarinen teki historiaa voittaessaan Suomen ensimmäisen MM-mitalin coastal-soudussa Saundersfootissa, Walesissa[106]. Alkukilpailuissa Naukkarinen eteni 16:sta parhaan joukkoon keräilyerän kautta ja sai sitä myötä vastaansa yhden kilpailujen ennakkosuosikin Espanjan. Yllästysvoitolla Naukkarinen eteni kahdeksan parhaan joukkoon ja voitti puolivälierässä vastaan asettuneen Kanadan edustajan. Välierässä Naukkarinen hävisi lopulta maailmanmestaruuden voittaneelle Yhdysvaltojen edustajalle ja jatkoi sen myötä B-finaaliin, jossa vastaan asettui Iso-Britannia. MM-mitali isäntämaata vastaan varmistui huomiota herättäneellä taktiikalla, kun Naukkarinen souti kilpailureittiä pidemmän matkan hyödyntäen kovassa aallokossa surffaamista.[107]

Suomen melonta- ja soutuliiton coastal-jaoksessa Naukkarinen toimii vastuualueenaan maajoukkuetoiminta ja sen perustaminen Suomeen.[108][109] Naukkarinen on lisäksi Nesteen Soutajien Varsinais-Suomen jaoston coastal-vastaava.

Kaikkiaan Naukkarinen on voittanut 152 SM-mitalia eri soutumuodoissa ja veneluokissa.[110][111][112] Hänellä on Suomen mestaruus kirkkovenesoudusta, pienistä puuveneistä, kaikilta sisäsoudun matkoilta, olympialuokissa joka matkalta ja veneluokasta ja jokaisesta coastal-soudun veneluokasta. Erikoista on, että Naukkarinen on kilpaillut MM-tasolla kaikissa kolmessa Kansainvälisen soutuliiton (FISA) eri soutulajessa (Olympialuokat, sisäsoutu ja coastal). Olympialuokkien soudussa Naukkarinen on puolestaan kilpaillut MC-tasolla kaikissa pienten veneiden veneluokissa (yksikkö, pariairokaksikko ja perämiehetön kaksikko)[113][114][115][116][117][118][119][120][121]. Naukkarinen on myös voittanut useita Pohjoismaiden mestaruus ja Nordic Open -mitaleita [122]. 2021 Naukkarinen souti ensimmäisenä soutajana Sulkavan Soudun kilpailureitin olympialuokan yksiköllä ajassa 4:52:51.[123][124] Naukkarinen on valittu vuoden parhaaksi soutajaksi eri soutulajeissa useita kertoja.[125]

Naukkarisen valmentajina toimii kahdeksasta valmentajasta koostuva kansainvälinen tiimi. Lisäksi valmennuksen taustalla on neljäkymmentä eri asiantuntijaa. Naukkarinen on hakenut valmennusosaamista ulkomailta jo useamman vuoden ajan.[126][127] Eri valmentajia ja valmennuksellisia osa-alueita[128][129][130][131][132]:

• Tekniikkavalmennus, päävalmentaja Ken Davey, Australia
• Fysiikkavalmennus, päävalmentaja Tuomas Rytkönen, Athletica
• Lajivalmentaja Suomessa, Jani Heino, Turun urheiluakatemia
• Yleistaito- ja ominaisuusvalmentaja, testaus, Antti Heinänen, Kuopion alueen urheiluakatemia
• Kuormitusfysiologia, liikuntalääketiede ja testaus, Timo Eronen, Kuopio
• Fysiikkavalmennus, metabolia, Hendrik Plevoets, Belgia
• Psyykkinen valmennus
• Maajoukkuevalmennus

Tiimin asiantuntijatuki:

• Digitaaliset palvelut
• Data-analytiikka
• Ravintovalmennus
• Univalmennus
• Korkeanpaikan harjoittelu
• Neurofysiologia
• Soututeknologia- ja innovaatiotuki
• Soudun biomekaniikka
• Hieronta ja lihashuolto
• Eri erikoisalojen lääkäripalvelut
• Mentorointi ja toiset huippu-urheilijat

Mediassa Naukkarinen on tunnettu poikkeuksellisista korkeanpaikan harjoittelumetodeistaan.[133][134][135][136][137][138][139] Naukkarinen on rakentanut useita erilaisia alppitelttoja ja -maskeja eri urheilumuotoihin, elämiseen ja nukkumiseen. Itse rakennetussa alppimajassa hän on harjoitellut Mount Everestin huippua vastaavassa happipitoisuudessa ja kokeillut levossa jopa 12 000 m korkeutta vastaavaa happipitoisuutta.

Naukkarinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2012, minkä jälkeen hän kävi varusmiespalveluksen Lahden Urheilukoulussa ja puolustusvoimien reserviupseerikurssin. Sieltä Naukkarinen haki opiskelemaan lääketiedettä Itä-Suomen yliopistoon ja aloitti opinnot 2013. Naukkarinen suoritti koulutusohjelman yhdeksässä vuodessa henkilökohtaisesta opintosuunnitelmastaan etuajassa valmistuen lääketieteen lisensiaatiksi keväällä 2022.[140][141] Itä-Suomen yliopisto on tunnustautunut huippu-urheilumyönteiseksi korkeakouluksi, ja lisäksi Naukkarisen kaksoisuraa on ollut tukemassa Kuopion alueen urheiluakatemia[142][143][144].

Vuonna 2022 Naukkarinen aloitti tohtorikoulutuksen Itä-Suomen yliopistossa[145][146]. Väitöskirjatutkimustaan Naukkarinen tekee kliiniselle neurofysiologialle Kuopion yliopistollisessa sairaalassa[147]. Tutkimusryhmän kanssa he tutkivat väsymyksen tunteen syntymistä aivoissa ja miten siihen voidaan vaikuttaa.

Naukkarinen on urheilullisesta suvusta. Hänen serkuistaan Alexander Madsen pelaa koripalloa ulkomailla ja Suomen maajoukkueessa sekä Michaela Madsen jaYasmine Madsen lentopalloa Suomen maajoukkueessa.[148]

Naukkarisen mielenkiinnon kohteita ovat neurotieteet ja liikuntafysiologia[149][150]. Opintojensa loppupuolella hän aloitti näihin liittyviä tutkimushankkeita. Jo ennen lääketieteen opintoja Naukkarinen oli kiinnostunut anatomiasta, urheiluravitsemuksesta ja -psykologiasta sekä valmennuksesta[151].

Rowing Finn - J.Rex -brändi on syntynyt sosiaalisessa mediassa julkisen nimeämiskilpailun myötä keväällä 2019.[152][153][154]