Joe Montana

Montana oli 49ersin kolmannen kierroksen varaus vuonna 1979. Pelattuaan ensimmäisen kauden puoliksi Steve DeBergin kanssa, hänestä tuli aloittava pelinrakentaja toisella kaudellaan. Jo tuolloin hän johti joukkueensa ensimmäiseen 26:sta comeback-voitostaan (voitto tappioasemasta viimeisellä neljänneksellä) 49ersin paidassa. Vastassa oli New Orleans Saints ja ottelu päättyi 38-35 (49ers ehti olla tappiolla 28 pistettä).

Seuraavana vuonna (1981) 49ers voitti historiansa ensimmäisen mestaruuden - Super Bowl XVI:ssä kaatui Cincinnati Bengals 26-21. Mestaruusottelua edeltävässä konferenssifinaalissa Montana johti joukkueensa voittoon viimeisellä minuutilla Dallas Cowboysia vastaan. Ratkaiseva touchdown - heittopeli Dwight Clarkille tunnetaan tänäkin päivänä nimellä The Catch. Itse Super Bowlissa Montana heitti 157 jaardia (14 onnistunutta 22 yrityksestä) ja yhden touchdownin. Hänet valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP).

Vuonna 1983 Montana toi joukkueensa kaksi kertaa tappioasemasta johtoon pudotuspeleissä, mutta voitti näistä vain toisen - Washington Redskins voitti konferenssifinaalin 24-21. Vuonna 1984 49ers voitti 15 ottelua 16:sta. Montana toi joukkueensa kahdesti tappiosta voittoon (vs. Detroit Lions 30-27, viimeisen sekunnin potkumaalilla ja vs. Cincinnati Bengals 23-17, touchdown ja kaksi potkumaalia viimeisen 10 minuutin aikana). Super Bowlissa Montana voitti pelinrakentajian kaksintaistelun Dan Marinoa vastaan ja 49ers voitti Miami Dolphinsin 38-16. Montana valittiin jo toisen kerran ottelun MVP:ksi.

Kolmena seuraavana vuotena 49ers menestyi runkosarjassa, mutta putosi heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Montana ei onnistunut heittämään ensimmäistäkään touchdownia näissä kolmessa pudotuspeliottelussa. Kaudella 1986 Montana loukkaantui ja joutui selkäleikkaukseen. Hän ehti kuitenkin pelata kauden seitsemän viimeistä ottelua ja johti joukkueensa jälleen pudotuspeleihin. Kausi kuitenkin loppui ikävästi - hän sai aivotärähdyksen ottelussa New York Giantsia vastaan, joutui jättämään kentän ja 49ers hävisi 49-3. Seuraavana vuonna hän heitti eniten jaardeja ja touchdowneja urallaan, mutta 49ers kärsi yllätystappion pudotuspeleissä Minnesota Vikingsia vastaan.

Kaudella 1988 Montana kärsi useista loukkaantumisista ja joutui kilpailemaan aloittavan pelinrakentajan paikasta Steve Youngin kanssa. Päästyään taas kuntoon Montana johti 49ersin divisioonan mestaruuteen. Pudotuspeleissä 49ers voitti Minnesotan 34-9 ja jäätävän kylmissä olosuhteissa pelatussa konferenssifinaalissa kaatui suosikkina otteluun lähtenyt Chicago Bears 28-3. Super Bowl XXIII:ssä Montana pelasi yhden uransa parhaista otteluista. Hän heitti 357 jaardia (23/36) ja 2 touchdownia. 49ers oli 16-13 tappiolla, kun peliaikaa oli jäljellä vain 3:10, mutta Montana johti joukkueensa 92 jaardin driveen, joka päättyi ratkaisevaan touchdowniin (heittopeli John Taylorille, peliaikaa jäljellä 0:34). Tämä oli Montanan uran ainoa Super Bowl, jossa hän ei saanut MVP-palkintoa - se meni hänen monivuotiselle 'tutkaparilleen', laitahyökkääjä (wide receiver) Jerry Ricelle.

Kausi 1989 oli 49ersin historian parhaita. Joukkue keräsi eniten voittoja koko liigassa - 14 voittoa 16 ottelussa. Montana heitti 3521 jaardia ja 26 touchdownia sekä sai siihen asti korkeimman quarterback rating-pistemäärän liigan historiassa. Hänet valittiin koko liigan parhaaksi pelaajaksi. 49ers voitti molemmat pudotuspeliottelunsa todella helposti (vs. Minnesota Vikings, 41-13 ja vs. Los Angeles Raiders, 30-3). Super Bowlissa Montana sai ensimmäisenä pelaajana kolmannen MVP-palkinnon, kun 49ers murskasi Denver Broncosin 55-10. Tulos on edelleen Super Bowlin historian suurin voittomarginaali.

Seuraavalla kaudella Montana johti 49ersin jälleen runkosarjan parhaaksi joukkueeksi ja Sports Illustrated -lehti valitsi hänet vuoden urheilijaksi (Sportsman of the Year). Tuolla kaudella hän myös teki kaksi seuran ennätystä ottelussa Atlanta Falconsia vastaan - hän heitti 476 jaardia ja 6 touchdownia yhdessä ottelussa (Steve Young on sivunnut jälkimmäistä). Montana loukkaantui Leonard Marshallin taklauksesta konferenssifinaalissa. Hän menetti koko kauden 1991 ja suuren osan kaudesta 1992 (hän pelasi erittäin hyvin kauden lopulla Detroit Lionsia vastaan). Tässä vaiheessa seuran kakkospelinrakentaja Steve Young oli kuitenkin syrjäyttänyt hänet.

Montana treidattiin Kansas City Chiefsiin huhtikuussa 1993. Hänen tulonsa (sekä samanaikainen treidi, joka toi Marcus Allenin Los Angelesista Kansas Cityyn) sai huomattavaa mediahuomiota kaupungissa.

Montana oli loukkaantuneena osan kaudesta 1993, mutta johti Chiefsin kahteen comeback-voittoon pudotuspeleissä ja aina konferenssifinaaliin asti. Joukkue kuitenkin hävisi tuon ottelun Buffalo Billsille. Montana valittiin kauden jälkeen viimeistä kertaa Pro Bowliin.

Hän pelasi Chiefsissä vielä kauden 1994. Tuon kauden tähtihetkiä olivat pelinrakentajien "kaksintaistelut" Denverin John Elwayn sekä hänen seuraajansa 49ersissä, Steve Youngin kanssa. Chiefs voitti molemmat ottelut ja selvisi pudotuspeleihin, mutta hävisi ensimmäisen ottelun. Montana vetäytyi kentiltä kauden 1994; hänen seuraajansa Kansas Cityssä oli Steve Bono, Montanan toinen varamies San Franciscosta.