RDS-1

RDS-1 (ven. РДС-1, Reaktivnyi Dvigatel S/Spetsialnyi/Stalina), tunnettu myös nimellä Izdelije 501 (suom. tuote/laite 501) sekä tuo pommi myös nimellä: Ensimmäinen Salama (ven.: Пе́рвая мо́лния, tr. Pérvaya mólniya, ääniasu: [ˈpʲervəjə ˈmolnʲɪjə]) [1] oli Neuvostoliiton ensimmäinen ydinase. Yhdysvallat antoi pommille koodinimen Joe-1. Ydinase räjäytettiin Semipalatinskin ydinkoealueella (nyk. Semei, Kazakstan) 29. elokuuta vuonna 1949.

Kuvassa koealue Semein ja Kurchatovin liepeillä Kazakstanin alueella.

Räjähdyksen teho oli 22 kilotonnia (kT). RDS-1 muistutti hyvin paljon, jopa itse pommin ulkonäköä myöten, Yhdysvaltojen Fat Man -ydinpommia. Pommin pyrstö oli aerodynaamisempi kuin Fat Man -pommissa. Lisäksi sen kärjessä sijainneet lähisytyttimet muistuttivat suuria "kalansilmiä". Nämä olivat merkittävimmät poikkeukset Fat Maniin. Pommityypin merkittävimmät kehittelijät olivat Igor Kurtshatov sekä Pjotr Kapitsa.

Nimen "RDS" alkuperänä on koodinimi "reaktiomoottori S)" (ven. Реактивный двигатель С). Myös Neuvostoliiton myöhemmät ydinpommit nimettiin kirjainyhdistelmällä RDS, mutta käyttäen eri mallinumeroita.

Maketti on Moskovan Polyteknisestä museosta, ja on Izdelije 501:n mallinen.

Pommi perustui yksivaiheiseen ydinpommisuunnitteluun (engl. single-stage nuclear bomb), jota hyödynsi useampikin ns. alkusarjan ydinase. Neuvostoliitto kehitti myöhemmin itsenäisesti, samoihin aikoihin Yhdysvaltojen kanssa, oman ratkaisunsa kaksivaiheiseen vetypommiin (nk. Tellerin-Ulamin muotoilu; Alarm Clock - herätyskello). Kolmivaiheisesta, kiihdytetystä fissiopommista (fissio-osittainen fuusio-fissio) käytettiin Neuvostoliitossa nimeä "voitaikinapasteija" (ven. слойка, slojka), kun taas Yhdysvalloissa pommin mallinnus tunnettiin nimellä "kerroskakku" (engl. layer cake).[2]

Neuvostoliiton valmistamaan ensimmäiseen ydinpommiin, "Joe-1":een eli RDS-1:een ja sen kehittelyyn liittyvä pohjapiirros. Sen välitti David Greenglass.

Pommia seurasivat voimakkaammat RDS-2 sekä RDS-3 "Marija" - jossa oli ns. "Levitated Pit"- rakenne. Siinä sisin ydin oli Pu-239 -materiaalia sekä ulompi kerros U-235:ttä: suhteessa 25%/75% (1/3). Joe-3 räjäytettiin vuonna 1951 ilmapudotuksena pommikoneesta.[3]


Lähteet

Viitteet
  1. https://www.atomicheritage.org/history/soviet-atomic-program-1946 Viitattu 2.12.2012.
  2. Rhodes, Richard: DARK SUN: The Making of the Hydrogen Bomb. Simon & Schuster, 1996.
  3. https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-3.htm Viitattu 18.12.2021.


    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.