Radiojodi

Jodi-131 hajoaa lähettäen beetamiinus (β⁻)- ja gammasäteilyä. Sen puoliintumisaika on 8,07 vuorokautta. Hajotessaan se muuttuu ksenonin stabiiliksi isotoopiksi Xe-131:

${\displaystyle {^{131}_{53}\mathrm {I} }\rightarrow \beta +{^{131}_{54}\mathrm {X} \mathrm {e} }}$.

Jodi-131:n hajoamisessa syntyvistä gammakvanteista valtaosa (81 %) on energialtaan 364 keV ja beetahiukkasista 89 %:lla on energiaa 606 keV.[2]

Jodin ominaisuus on, että se hakeutuu kilpirauhaseen. Tätä ominaisuutta keksittiin jo 1960-luvulla hyödyntää kilpirauhassyövän hoidossa. Yleisin radiojodihoito on kilpirauhasen liikatoiminnan hoito. Suomessa sen osuus kaikista isotooppihoidoista on yli 50%. Kilpirauhasen syöpähoitojen osuus on noin 20 prosenttia. Molemmissa käytetään jodin isotooppia ¹³¹I.[3]

Hoitoon tarvittava aine valmistetaan säteilyttämällä tietyn vahvuista jodiliuosta tarkkaan määrätty aika, jonka jälkeen se toimitetaan erikoiskuljetuksena kivestä tehtyyn ja lyijyllä päällystettyyn ja sisävuorattuun astiaan pakattuna hoitolaitokseen. Nämä kuljetukset ovat säteilevyytensä tähden etuoikeutettuja, ja ne siirretään lentoteitse valmistuspaikasta käyttöpaikkaan. Lentokentältä hoitolaitokseen radiojodipakkaukset kuljetetaan tapauksesta riippuen taksilla tai hoitolaitoksen autolla. Taksilla kuljetettaessa lentoyhtiö merkitsee pysyväismääräyksen mukaisesti rahtikirjan numeron kyseisen taksin kirjanpitoon.

Pilaantuvuutensa ja säteilyn vuoksi radiojodikuljetukset ovat etuoikeutettuja kuljetuksia, erityisesti siksi että lentokentillä ei ole tiloja tällaisten aineiden säilytykseen. Aikataulu on ensiarvoisen tärkeä, koska säteilyn voima vähenee koko ajan ja liuos on annettava potilaalle tarkkaan määrättynä hetkenä.[4]

Syöpäpotilas juo liuoksen mahdollisimman tarkkaan, jopa tyhjentynyt jodiastiakin täytetään vedellä jonka potilas juo. Määräajan jälkeen potilas viedään mittauslaitteeseen joka lukee kilpirauhaseen kertyneen jodin säteilyarvot. Ne kertovat hoitavalle lääkärille miten rauhanen on puhdistunut syöpäsoluista. Hoidon kehittäneet lääkärit puhuivatkin "syöpäkudoksen pommittamisesta" säteilyllä[5]. Nykyisin radiojodi annetaan suun kautta ¹³¹I-NaI kapselina[6] sairaalassa.

Hoito on hyvin tarkkaa ja vaatii potilaalta tiukkaa yhteistyötä. Potilaat eivät esimerkiksi saa hoidon aikana syödä fosforipitoisia ruoka-aineita kuten kalaa ja rapua. Naispuolisilla potilailla ehkäisyn tulee olla sataprosenttista, koska isotoopit voisivat vahingoittaa sikiötä.[5]

Radiojodipotilaat säteilevät jonkin verran, ja siksi heidän käsittelynsä vaatiikin hoitohenkilökunnalta erityistä varovaisuutta lyijyesiliinoineen ja dosimetreineen. Potilaat ovat yleensä omissa huoneissaan, heillä on varoitusmerkein varustetut omat astiat jotka pestään erillään muista sekä lyijykaapissa säilytettävä oma niin ikään lyijyrakenteinen yöastia, koska heidän erittämänsä säteilyn määrä mitataan tarkkaan. Mittauksen jälkeen eritteet ja ulosteet kerätään erityiseen mittalaittein varustettuun lyijyvuorattuun jätesäiliöön. Kun mittalaitteet ovat viikon ajan näyttäneet säteilyn laskeneen nollaan, säiliö voidaan tyhjentää viemäriverkostoon.[7]

Hoito kestää vuosia mutta on yleensä hyvin tehokasta.

• Pia Paoli: Isotooppeja kello viisi; kilpirauhassyöpäpotilaan tarina, Valitut Palat, Kuukauden kirja tammikuu 1971
• HYKS Syöpätautien klinikka, turvaohjeet säteilevän potilaan hoitoa varten
• HYKS Logistiikka, säteilevän materiaalin kuljetusohjeet