Jochen Rindt
Karl Jochen Rindt (18. huhtikuuta 1942 Mainz, Saksa – 5. syyskuuta 1970 Monza, Italia) oli saksalainen Itävaltaa edustanut kilpa-ajaja. Hän on Formula 1 -historian ainoa kuljettaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden kuolemansa jälkeen.[1]
| Jochen Rindt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Karl Jochen Rindt |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1942 Mainz, Saksa |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1970 (28 vuotta) Monza, Italia |
| Kansalaisuus |
 Itävalta (kilpailulisenssi) Saksa (kansalaisuus) |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1964–1970 |
| Talli(t) | Cooper, Brabham, Lotus |
| Kilpailuja | 62 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1970) |
| Voittoja | 6 |
| Palkintosijoja | 13 |
| Paalupaikkoja | 10 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| MM-pisteitä | 107 (109) |
| Ensimmäinen kilpailu | Itävallan GP 1964 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain GP 1969 |
| Viimeinen voitto | Saksan GP 1970 |
| Viimeinen kilpailu | Italian GP 1970 |
Rindt voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1965 Masten Gregoryn kanssa.[2] Rindtin lisäksi vain Mike Hawthorn, Phil Hill, Graham Hill ja Fernando Alonso ovat voittaneet sekä F1-mestaruuden että Le Mansin 24 tunnin ajon.[3][4]
Nuoruus
Jochen Rindt jäi orvoksi jo pikkulapsena, kun hänen molemmat vanhempansa kuolivat toisen maailmansodan pommituksissa Hampurissa vuonna 1943.[5] Hänen Grazissa Itävallassa asuneet isovanhempansa adoptoivat hänet, ja Jochen muutti heidän luokseen.[1]
Rindt osallistui kouluaikoinaan hiihtokilpailuihin, ja häneltä murtui kahdesti raaja. Hän päätti vaihtaa hiihdon moottoriajoneuvoilla kilpailemiseen. Aluksi hän ajeli mopolla ja myöhemmin motocross-pyörällä. Saatuaan ajokortin Rindt joutui ajotapansa vuoksi usein poliisin kanssa tekemisiin. Hänet erotettiin useasta yksityiskoulusta kapinallisen käytöksen takia.[1] Rindt ryhtyi harrastamaan kilpa-autoilua ja kilpaili Formula Junior Cooper -sarjassa vuonna 1963.[6] Rindtin nuoruuden esikuva oli saksalainen kilpa-autoilija Wolfgang von Trips, joka kuoli Monzan radalla vuonna 1961.[1]
Ura
Jochen Rindt ponnahti kansainväliseen tietoisuuteen Britannian Formula 2 -sarjassa vuonna 1964, kun hän toisessa kilpailussaan voitti lyömättömänä pidetyn britin Graham Hillin.[5] Jo sitä ennen hän oli ehtinyt kerätä voittoja useissa pikkuformuloiden luokissa.
Formula 2
Rindt voitti eniten kilpailuja Euroopan Formula 2 -sarjassa vuonna 1967, mutta mestaruuden vei Jacky Ickx.[7] FIA oli sarjan säännöissä huomioinut kokeneempien kuljettajien osallistumisen ja luokitellut kuljettajat pystyivät osallistumaan kilpailuihin, mutta eivät voineet kilpailla sarjan mestaruudesta.[8]
Formula 1
Ajajan lahjoistaan huolimatta Rindt ehti kiertää F1-sarjaa vuodesta 1964 pitkään[9][10] ennen kuin hän vihdoin sai kilpailukykyisen auton alleen kaudelle 1969 siirryttyään Lotus-talliin[11][12]; tosin hän oli jo Cooper-tallissa kaudella 1966 sijoittunut MM-sarjassa kolmanneksi.[13] Ensimmäisellä Lotus-kaudellaan Rindt saavutti 22 pistettä ja kuljettajien sarjan neljännen tilan.[12]
Kaudella 1970 Rindt ehti voittaa viidesti ja hankkia tavoittamattoman johdon MM-sarjassa[14] ennen kuin hän kuoli Italian GP:n harjoituksissa sattuneen ulosajon seurauksena Monzassa.[15][16]
Ura urheiluautoilla
Rindt menestyi myös urheiluautoluokissa. Hänellä on muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajon voitto vuodelta 1965.[17]
Kuolema
Rindt kuoli kesken kauden 1970, kun hän ajoi ulos jarruakselin katkettua Monzan radalla Italian GP:n harjoituksissa. Onnettomuus sattui ennen radan viimeistä mutkaa, Parabolicaa. Kauden päätteeksi Rindtin suomalainen leski Nina Rindt (o.s. Lincoln) vastaanotti edesmenneen miehensä puolesta maailmanmestarin palkinnon.[18]
Rindt haudattiin Grazin kaupunkiin.
Formula 1:n MM-sarjan kilpailujen tulokset
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi nopeinta kierrosta.
Lähteet
- Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
- Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
Viitteet
- Hall of Fame: Jochen Rindt Formula1.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- 24-hours of Le Mans Winners / ACO 24h motorsportsetc.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- Alain Prost Le Mansin 24 tunnin ajoon 8.12.2004. MTV3. Viitattu 10.6.2008.
- Coch, Mat: Alonso, Campbell win on debut at Le Mans Speedcafe.com. 17.6.2018. Viitattu 10.6.2019. (englanniksi)
- Tremayne, David: Remembering Rindt – Why the Austrian racer is still so revered, 50 years after his death Formula1.com. 5.9.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
- Grand Prix Hall of Fame – Jochen Rindt ddavid.com. Arkistoitu 15.10.2012. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- 1967 European F2 Trophy motorsportmagazine.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
- Denis Jenkinson: Further thoughts on Formula 2 motorsportmagazine.com. toukokuu 1967. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
- Melart & Melart, s. 139–141
- Kärkkäinen, s. 19
- Melart & Melart, s. 142
- Kärkkäinen, s. 23
- Kärkkäinen, s. 21
- Kärkkäinen, s. 24
- Melart & Melart, s. 146–147
- Kärkkäinen, s. 25
- 33èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1965 1965 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
- Person Page - 15215 thePeerage.com. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Grand Prix Racing / Rindt (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
.svg.png.webp){kind=small}
.svg.png.webp){kind=small}
.svg.png.webp){kind=small}
