Joaquín Rodrigo

Rodrigo syntyi Saguntossa, Valencian maakunnassa. Hänen isänsä oli Vicente Rodrigo Peirats ja äitinsä tämän toinen vaimo Juana Ribelles. Saguntossa puhkesi vuonna 1905 kurkkumätäepidemia, joka vaati useiden lasten hengen. Myös Joaquín sairastui. Hän selvisi mutta sokeutui sairauden takia. Säveltäjän mukaan juuri sokeus saattoi olla tärkeä osatekijä hänen uranvalinnassaan.

Kun poika oli 4-vuotias, perhe muutti Valenciaan. Hän opiskeli sokeiden lasten koulussa ja kiinnostui pian kirjallisuudesta ja musiikista. Hän sai Valenciassa musiikinopetusta Francisco Antichilta, Enrique Gomálta ja Eduardo López Chávarrilta. Rodrigosta kehittyi erinomainen pianisti ja hän opiskeli myös viulun- ja sellonsoittoa. Hän ei kuitenkaan koskaan virallisesti ollut paikallisen konservatorion oppilas. Espanjalaiseen kirjallisuuteen häntä perehdytti Rafael Ibáñez.

Rodrigon varhaiset teokset olivat pienimuotoisia. Hänen ensimmäinen opuksensa on Kaksi luonnosta viululle ja pianolle vuodelta 1923. Hän sävelsi samana vuonna myös muita teoksia, joista yhden hän myöhemmin sovitti teokseensa Música para un jardin (1957). Rodrigon ensimmäinen teos suurelle orkesterille oli Juglares, jonka kantaesitystä vuonna 1924 johti Enrique Izquierdo. Säveltäjä koki esityksen onnistuneeksi ja osallistui pian kansalliseen kilpailuun teoksella Cinco piezas infantiles. Se esitettiin vuonna 1929 myös Pariisissa. Säveltäjä muutti Ranskaan, jossa häntä opetti viiden vuoden ajan Paul Dukas.

Rodrigo tapasi turkkilaisen pianistin Victoria Kamhin, jonka kanssa meni naimisiin 1933. Kamhista tuli myös miehensä tärkein yhteistyökumppani, sillä hän kopioi Rodrigon pistekirjoituksella kirjoittamat sävellykset tavalliselle nuottikirjoitukselle. Pariskunta asettui vuonna 1939 Madridiin. Rodrigosta tuli samana vuonna musiikin historian professori Madridin yliopistoon. Eräs säveltäjän tunnetuimmista teoksista on vuonna 1940 kantaesityksensä saanut kitarakonsertto Concierto de Aranjuez. Samana vuonna hän pääsi töihin kansallisradioon, ja vuodesta 1939 lähtien Rodrigo hoiti virkaa Espanjan kansallisessa sokeiden liitossa. Hän sai palkinnon pianokonsertollaan Concierto heroico ja pääsi musiikkikriitikoksi muutamiin sanomalehtiin.

Miles Davis julkaisi albumillaan Sketches of Spain (1959) jazz-versionsa Concierto de Aranjuezista. Rodrigo kimpaantui tästä niin, että nosti Davisia vastaan oikeusjutun saamatta kuitenkaan minkäänlaisia korvauksia.[1]

Rodrigo jatkoi muusikonuraansa vanhuusiälle asti ja sai urallaan useita palkintoja. Hänestä tuli musiikin tohtori honoris causa useissa yliopistoissa niin Espanjassa kuin ulkomailla. Vuonna 1991 kuningas Juan Carlos I myönsi hänelle markiisin arvon. Muun muassa James Galway ja Julian Lloyd Webber tilasivat häneltä teoksia. Rodrigon vaimo Victoria kuoli 21. heinäkuuta 1997. Säveltäjä itse eli vielä kaksi vuotta, kunnes hän 6. heinäkuuta 1999 kuoli kotonaan Madridissa 97 vuoden iässä.

Rodrigo sävelsi elämänsä aikana noin 170 teosta. Niistä tunnetuimpia Concierto de Aranjuezin lisäksi ovat esimerkiksi Fantasía para un gentilhombre kitaralle ja orkesterille, Concierto andaluz neljälle kitaralle ja orkesterille, Concierto serenata harpulle ja orkesterille sekä lukuisat muut konsertot. Säveltäjä itse piti tärkeänä myös vokaalimusiikkituotantoaan. Hän sävelsi useita teoksia kuorolle ja yli 60 laulua. Rodrigo sävelsi paljon kitaralle sekä omalle soittimelleen pianolle. Säveltäjä itse ei osannut soittaa kitaraa.

Joaquín Rodrigolla oli tytär Cecilia (Rodrigo piti merkittävänä sitä seikkaa, että oli syntynyt pyhän Cecilian, muusikkojen suojeluspyhimyksen päivänä, mikä vaikutti nimivalintaan), joka syntyi vuonna 1941. Tämä meni 1960-luvulla naimisiin viulisti Agustín León Aran kanssa ja synnytti Cecilitan ja Patrician, säveltäjän lapsenlapset. Agustín León Ara on ansioitunut muun muassa appensa viuluteosten tulkkina.

• Elämäkerta Joaquín Rodrigo -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joaquín Rodrigo Wikimedia Commonsissa