Joakim Eriksson

Eriksson oli Södertälje SK:n kasvatti. Hän pelasi ensimmäiset miesten pelinsä kaudella 1993–1994 Ruotsin I-divisioonassa. Kaudella 1995–1996 Eriksson voitti J20 SuperElitin syöttöpörssin. Samalla kaudella hän oli nostamassa Södertäljeä takaisin Elitserieniin, mutta joukkue pelasi siellä vain kaksi kautta, kunnes Södertälje putosi I-divisioonaan kaudeksi 1998–1999. Eriksson oli kuitenkin kyseisellä kaudella tehoilla 31+33=64 sarjan paras pistemies ja maalintekijä.[1]

Kaudeksi 1999–2000 Eriksson siirtyi Djurgårdens IF:n riveihin. Hän pelasi siellä neljä kautta kevääseen 2003 asti. Eriksson voitti Djurgårdenissa Ruotsin-mestaruuden heti kahdella ensimmäisellä kaudellaan keväinä 2000 ja 2001. Kaudeksi 2003–2004 hän palasi Södertäljeen ja voitti 29 syöttöpisteellään syöttöpörssin yhdessä Linköpings HC:n Mikko Peltolan kanssa. Eriksson oli Södertäljen paras pistemies ja koko Elitserienin pistepörssin kolmas.[1]

Eriksson siirtyi kaudeksi 2005–2006 SM-liigaan ja Espoo Bluesiin kaksivuotisella sopimuksella.[2] Hän pelasi lähinnä joukkueen ykkössentterinä ja kuului koko SM-liigan parhaimpiin hankintoihin. Eriksson teki runkosarjan 56 ottelussa tehot 16+33=49. Hän oli yhdessä ketjukaverinsa Steve Kariyan kanssa joukkueen paras pistemies ja koko SM-liigan kolmanneksi paras pistemies.[1] Eriksson nousi Bluesin kapteeniksi kevään 2006 pudotuspeleissä. Eriksson ei kuitenkaan pelannut toista sopimuskauttaan 2006–2007, koska hänen täytyi palata Ruotsiin perhesyistä ja näin ollen Erikssonin sopimus purettiin toukokuussa 2006.[3] Heti seuraavana päivänä Eriksson teki kaksivuotisen sopimuksen Linköpings HC:n kanssa.[4]

Eriksson on voittanut Linköpingissä Elitserien-hopeaa vuosina 2007 ja 2008. Kaudella 2008–2009 hänellä oli liigan paras aloitusprosentti (60%). Eriksson oli kauden 2008–2009 Linköpings HC:n kapteeni ja kaudella 2009–2010 hän toimi varakapteenina.[1] Kaudeksi 2010–2011 Eriksson palasi Södertäljeen kolmivuotisella sopimuksella.[5] Hän toimi joukkueen kapteenina ja hänen aloitusprosenttina 59,6% oli sarjan paras.[1] Keväällä 2011 Södertälje kuitenkin putosi Allsvenskaniin ja Erikssonin sopimus purkautui.

Kauden 2011–2012 Eriksson aloitti Linköpingissä, jonka kanssa hän teki sopimuksen, joka kesti 22. lokakuuta saakka. Hänen oli tarkoitus korvata parin kuukauden ajan loukkaantunutta Michael Holmqvistia.[6] Eriksson palasi Espoo Bluesiin lokakuussa 2011 loppukauden kattaneella sopimuksella.[7] Hän voitti joukkueen sisäisen pistepörssin tekemällä 47 runkosarjaottelussa 12+25=37. Kaudeksi 2012–2013 Eriksson siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[8] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi ja voitti HIFK:n sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 14+23=37.[1]

Kaudeksi 2013–2014 Eriksson palasi vuoden mittaisella sopimuksella Djurgårdeniin pelaamaan Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle HockeyAllsvenskaniin.[9] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi ja voitti Djurgårdenin sisäisen syöttöpörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Dustin Johnerin kanssa tehoilla 10+27=37. Joukkueen kausi päättyi sarjanousuun SHL:ään. Toukokuussa 2014 Eriksson teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Djurgårdenin kanssa.[10] Hän nousi kaudella 2014–2015 joukkueen kapteeniksi.[1]

Eriksson päätti pelaajauransa huhtikuussa 2015, jolloin hänet nimettiin samalla Djurgårdenin General Manageriksi kaudelle 2015–2016.[11]

Eriksson on edustanut Ruotsia Euro Hockey Tour -tasolla, viimeksi kaudella 2006–2007.[1]