João Gilberto

João Gilberto Prado Pereira de Oliveira, João Gilberto (port. ˈʒwɐ̃w ʒiwˈbɛʁtu,[1] 10. kesäkuuta 1931 – 6. heinäkuuta 2019[2])[3] oli brasilialainen bossa nova -muusikko. Häntä on kutsuttu ”bossa novan isäksi”, sillä hän inspiroi monia muita muusikoita, jotka alkoivat sekoittaa perinteistä ja modernia musiikkia. Gilberton tyylissä yhdistyivät omanlaisensa kitaransoitto sekä perinteinen samba ja modernit jazzvaikutteet.[2]

João Gilberto
Gilberto vuonna 2006
Henkilötiedot
Syntynyt	10. kesäkuuta 1931 Juazeiro, Bahia, Brasilia
Kuollut	6. heinäkuuta 2019 (88 vuotta) Rio de Janeiro, Brasilia
Muusikko
Taiteilijanimi	João Gilberto
Aktiivisena	1950–2019
Tyylilajit	bossa nova, brasilialainen jazz
Soittimet	kitara
Levy-yhtiöt	Columbia, Elektra/Musician, Epic, Odeon, Polydor, PolyGram, Resonance, UMG, Verve, Warner Bros., WMG
Aiheesta muualla
www.joaogilberto.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Gilberto syntyi Juazeirossa ja opiskeli kitaransoittoa ja laulamista. Hän muutti vuonna 1950 Rio de Janeiroon ja liittyi Garotos da Lua -lauluyhtyeeseen. Hänet kuitenkin erotettiin yhtyeestä noin vuoden kuluttua toistuvien harjoituksista ja esiintymisistä myöhästymisten ja poissaolojen jälkeen. Gilberto pysyi sen jälkeen poissa esiintymislavoilta seitsemisen vuotta, kärsi masennuksesta ja poltti paljon marihuanaa.[3]

Gilbertolla ei ollut vakinaista asuntoa ennen kuin meni naimisiin Astrud Weinertin kanssa 1959. Läpi 1950-luvun Gilberto majaili ystäviensä ja sukulaistensa asunnoissa usein pitkiäkin aikoja. Hänen tyylinsä kehittymisen kannalta ratkaiseva jakso oli kahdeksan kuukauden asuminen isonsiskon ja tämän miehen luona kaivoskaupunki Diamantinassa Minas Geraisin osavaltiossa. Siellä Gilberto harjoitteli päivisin perheen kaikuisassa kylpyhuoneessa, jossa kuuli oman äänensä hyvin. Hän kehitti vähitellen esiintymistyylin, jossa hän laulaa hyvin hiljaa ja ilman vibratoa ja kykenee näin vaihtelemaan laulurytmiään helposti hieman kitaransa rytmin edelle tai jälkeen. Täysin uudenlainen, ”epämiehekkäänä” pidetty laulutyyli ei aluksi herättänyt ihastusta Gilberton ystävissä tai varsinkaan sukulaisissa, jotka pitivät häntä henkisesti sairaana. Gilberton isä jopa lähetti poikansa psykiatriseen sairaalaan, josta tämä vapautettiin viikon tutkimusten jälkeen.[3]

Vuonna 1958 Gilberto soitti kitaraa Elizete Cardoson albumilla Canção do Amor Demais. Pian albumin julkaisun jälkeen Gilberto äänitti oman esikoisalbuminsa Chega de Saudade. Gilberto julkaisi kaksi albumia lisää vuosina 1960 ja 1961. Hän esiintyi koko 1960-luvun ajan mutta ei äänittänyt uutta albumia ennen vuotta 1968, jolloin ilmestyi hänen EP-levynsä Ela é carioca.

Ensimmäisten levyjensä menestyksen jälkeen Gilberto muutti Yhdysvaltoihin, missä hän asui 1980-luvulle asti. Siellä asuessaan hän levytti yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa vanhaa brasilialaista musiikkia. Palattuaan Brasiliaan hän on levyttänyt yhdessä lähes kaikkien brasilialaisen popmusiikin suurten nimien kanssa.[4]

Gilberto julkaisi albumeja 2000-luvulle saakka.