Jisaburō Ozawa

Jisaburō Ozawa (2. lokakuuta 1886 Miyazakin prefektuuri, Japani – 9. marraskuuta 1966)[1][2] oli japanilainen vara-amiraali, joka toimi eri komentajantehtävissä toisen maailmansodan aikana. Häntä on pidetty taitavana ja rohkeana komentajana, joka teki parhaansa vihollisen ylivoimaa vastaan.[1]

Jisaburō Ozawa vuonna 1944 tai 1945.

Ozawa valmistui Japanin keisarillisesta laivastoakatemiasta vuonna 1909 ja laivaston esikuntakoulusta vuonna 1921, jolloin hän sai komentajakapteenin arvon. Hän oli vuosina 1921–1922 hävittäjä Taken ja 1923–1925 hävittäjä Shimakazen päällikkönä. Ozawa oli opettajana torpedokoulussa 1927–1929, 1931–1934 ja 1938–1939, hävittäjädivisioonan komentajana 1930–1931, päällikkönä risteilijä Mayalla 1934–1935 ja taistelulaiva Harunalla 1935–1936, yhdistetyn laivaston esikuntapäällikkönä vuonna 1937 ja divisioonankomentajana vuodesta 1939. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi vuonna 1936 ja vara-amiraaliksi 1940. Ollessaan vuosina 1939–1940 lentotukialusdivisioonan komentajana hän pyrki edistämään lentotukialusten käyttöä hyökkäyssodankäyntiin ja ehdotti niiden kokoamista yhdeksi laivastoksi.[1][2]

Tyynenmeren sodan puhjetessa vuonna 1941 Ozawa oli eteläisen laivaston komentajana. Hän tuki Malaijan ja Hollannin Itä-Intian valtauksia mereltä katkaisemalla liittoutuneiden huoltoyhteydet.[2][1] Marraskuussa 1942 Ozawa nimitettiin 3. laivaston komentajaksi ja hän sai samalla komentoonsa Japanin lentotukialukset.[1] Maaliskuusta 1944 alkaen hän komensi kahdesta laivastosta muodostettua yhtymää, johon kaikki jäljellä olleet lentotukialukset kuuluivat. Ozawa kärsi kesäkuussa 1944 tappion Raymond A. Spruancen komentamalle Yhdysvaltain 5. laivastolle Filippiinienmeren taistelussa, jossa hän menetti kolme lentotukialusta ja suurimman osan lentokoneistaan aiheuttamatta suurempaa vahinkoa viholliselle. Lokakuussa 1944 Ozawa osallistui Japanin Shō-Gō-vastahyökkäykseen Filippiinien luona. Hänen laivastonsa toimi Leytenlahden taistelussa syöttinä, joka houkutteli William F. Halseyn 3. laivaston erilleen muista amerikkalaisista joukoista Takeo Kuritan johtaessa päähyökkäystä. Juoni periaatteessa onnistui, mutta Ozawa menetti Cape Engañon luona kaikki neljä lentotukialustaan ja yhden hävittäjän.[2]

Ozawa nimitettiin marraskuussa 1944 laivaston pääesikunnan apulaispäälliköksi. Toukokuun lopussa 1945 hänestä tuli yhdistetyn laivaston viimeinen ylipäällikkö, missä tehtävässä hän oli sodan loppuun asti.[2][1] Ozawa tiettävästi kieltäytyi ylennyksestä amiraaliksi.[1]