Sovinismi
Sovinismi (myös chauvinismi ja šovinismi) on jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan. Sovinismista käyttäytymistä voi ilmetä niin maan tai kansan kuin muunkin ryhmän puolustamisessa. Yleensä sovinismia ilmenee silloin kun toinen ryhmä koetaan viholliseksi ja uhaksi.
Käsite on nimetty Napoleon Bonaparten armeijassa palvelleen legendaarisen ja vain fiktiivisen yltiöisänmaallisen sotilaan Nicolas Chauvinin mukaan.[1] Tarinan mukaan tämä sotilas oli fanaattinen ja kiihkoileva Napoleonin ihailija, joka jatkoi taistelua Ranskan puolesta, vaikka oli haavoittunut jo 17 kertaa. Hänen kerrotaan huutaneen ranskalaisten hävitessä Waterloon taistelun: "Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu!" Chauvinismi käsitteenä tuli yleiseen käyttöön vuonna 1831 ilmestyneen satiirisen näytelmän La Cocarde Tricolore jälkeen. Eräs näytelmän roolihenkilöistä oli juuri Nicolas Chauvin.
Käsitettä tulkitaan eri tavalla eri maissa. Ranskassa 1800-luvun lopulla sovinismilla (ransk. chauvinisme) alettiin tarkoittaa ylikorostunutta kansallismielisyyttä, äärinationalismia. Chauvinisme-sanan käyttö ei yleistynyt, ja Isossa-Britanniassa alettiin 1870-luvulla käyttää samaa asiaa tarkoittavaa käsitettä jingoismi. Suomen kielessä käsite tuli käyttöön muodossa šovinismi[2] (toisinaan myös shovinismi), mutta myöhemmin sana on vakiintunut muotoon sovinismi.
Koska sanalla "sovinismi" on sekä yleinen merkitys että erityismerkityksensä, joista kansalliskiihkoilu on alkuperäinen mutta nykyään harjoitettu sukupuolisovinismi tänään vallitseva, joskus puhutaan tarkennuksen vuoksi yleisestä sovinismista, mikä kattaa sisäänsä yhtä hyvin kansalliskiihkoilun, sukupuolisovinismin kuin rasisminkin.
Sukupuolisovinismi
Englanninkielisissä maissa miesten paremmuutta tai miesten suosimista kannattavaa ajattelua tai aatetta on kutsuttu 1960-luvulta lähtien male chauvinismiksi eli miessovinismiksi. Englannin kielen mallin mukaan sovinismi on alkanut 1960-luvulta lähtien tarkoittaa suomen kielessä lähinnä sukupuolikiihkoilua, ja nimitystä on käytetty haukkumasanana miesten ylivaltaa kannattavasta aatteesta. Vastaavasta naisten sovinistisesta asenteesta miehiä kohtaan on aloitettu käyttää käsitettä naissovinismi (engl. female chauvinism).
Viime aikoina englanninkielisissä lähteissä on myös alkanut näkyä aivan uusi käsite heterosovinismi (engl. heterochauvinism), jolla tarkoitetaan heteroseksuaalien ylimielistä suhtautumista homoseksuaaleihin.
Sovinismi valtioissa
Yleensä sovinismilla tarkoitetaan jonkin valtion tai kansan uhittelevaa ja imperialistista käytöstä. Sovinismi kiistää jonkin kansan tai valtion oikeuden olemassaoloon ja kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. Sovinistisesti ajatteleva taas katsoo, että hänen maansa ja valtionsa on aina oikeassa ja kaikki muut maat ovat huonompia kuin hänen omansa. Ajattelutapa tuli esille 1800-luvun lopulla, kun perusteltiin mm. Ison-Britannian ja Ranskan kolonialismia ja suurvaltojen valloitushalua. Sovinistit väittivät, että kaikki kansat eivät olleet tarpeeksi suuria hallitsemaan itseään ja luomaan kansallisvaltioita. Parempana pidettiin, että suuret valtiot hallitsisivat pienempiä kansoja ja sulauttaisivat nämä omiin valtioihinsa. Sovinismi ei tällöin siis korosta kansan yhtenäistä etnisyyttä, vaan valtion maa-alueiden laajuutta, sen väkimäärää ja sen kansalaisten uskollisuutta. Yhtenäistä samanlaista etnistä kansakuntaa tärkeämmäksi nousee ajatus suuresta samankielisestä ja -kulttuurisesta kansasta, joka on uskollinen valtiolleen ja sen hallinnolle.
Tunnettuja sovinismeja
Sovinistista ajattelua on historian saatossa ilmennyt erityisesti suurvalloissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, Yhdysvalloissa sekä Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa näiden suuruuden aikoina. Myös islamilaisessa sivilisaatiossa on kautta aikojen esiintynyt sovinismia, mikä tänään ilmenee etenkin islamilaisen fundamentalismin useissa muodoissa. Kansallissosialismi oli saksalaisen sovinismin äärimmäinen muoto. Fasismit ovat sisältäneet historiallisesti poikkeuksetta sovinistisia piirteitä. Venäjän pyrkimyksiä venäläistää naapurivaltionsa tai omat vähemmistökansallisuutensa kutsutaan tilanteesta riippuen isovenäläisyydeksi, panslavismiksi, venäläistämiseksi tai vain yleensä imperialismiksi. Venäläisen sovinismin eli isovenäläisyyden ilmiöitä ovat olleet muun muassa Venäjän keisarikunnan toimeenpanemat Suomen sortokaudet. Venäläinen sovinismi sai uusia muotoja Neuvostoliiton aikana, kun siihen yhdistyi bolševismi. Nyky-Venäjällä venäläistä sovinismia on edustanut tunnetuimmin poliitikko Vladimir Žirinovski.
Kiinan imperialismin ja nationalismin ilmentymää kutsutaan han-sovinismiksi, joka korostaa han-kiinalaisten ylivaltaa muihin naapuri-ja vähemmistökansoihin, kuten hui-kiinalaisiin ja mantšuihin, mongoleihin ja tiibetiläisiin nähden.
Sovinistiseksi muodoksi voidaan nähdä myös amerikkalainen imperialismi, joka nykyään lähinnä pyrkii Yhdysvaltain mahdollisimman suureen kulttuuriseen, taloudelliseen ja poliittiseen valtaan eri puolilla maailmaa.lähde? Alkuperäisemmässä šovinistisessa muodossa amerikkalainen imperialismi esiintyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun Yhdysvallat pyrki valtaamaan ja hankkimaan siirtomaita. Amerikkalaisen imperialismin piirteitä kutsutaan angloamerikkalaisissa teksteissä myös jingoismiksi.
Sovinismia voi myös esiintyä alistettujen kansojen keskuudessa. Yhdysvaltojen mustaa nationalismia, jota edustaa muun muassa järjestö Nation of Islam, on kutsuttu mustaksi sovinismiksi. Vähemmistökansojen sovinismille on tyypillistä valkoisiin ja eurooppalaisiin kohdennettu rasismi.
Tunnetuimmat šovinismin esimerkkimaat kuitenkin lienevät Euroopan vanhimmat siirtomaavaltiot Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Espanja. Brittiläinen šovinismi tuli tavallaan esiin brittiläisen imperiumin luomisessa. Käsitteen alkuperämaa Ranska taas toteutti šovinismia erityisesti Pohjois-Afrikassa, muun muassa Algeriassa. Ranska katsoi siirtomaiden olevan kiinteä osa emämaatansa ja näin ollen kuuluivat Ranskaan.
Jingoismi
Englanninkielisissä lähteissä šovinismista ja kiihkoisänmaallisuudesta käytetään usein nimitystä jingoismi. Jingoismilla saatetaan tarkoittaa myös niin pintapuolista isänmaallisuutta eli "lipun heilutusta" kuin ultranationalismiakin. Jingoismin käsite syntyi Britanniassa, mutta sittemmin sitä on käytetty paljon kuvaamaan amerikkalaista imperialismia ja ekspansiota. Käsite syntyi, kun brittiläiset pelkäsivät venäläisten laajenemishalua ja asettuivat Turkin sodassa Turkin puolelle. Britannian jingoismin ja painostuksen takia Venäjä menetti valtaamansa alueet. Tällöin jingoismiin yhdistyi käsitys sen konservatiivisuudesta. Käsite perustuu pubeissa Turkin sodan aikoihin laulettuun runoon:
We don't want to fight Me emme tahdo taistella, But, by Jingo, if we do, Mutta, kautta Jingon, jos täytyy, We've got the ships, Meillä on laivoja, We've got the men, Meillä on miehiä, We've got the money, too. Meillä on myös rahaa.
Jingolla saatetaan tarkoittaa kaunistellussa muodossa niin Jeesusta kuin baskinkielistä sanaa Jainko, joka tarkoittaa Jumalaa. Jingoismilla alettiin pian 1900-luvun alussa tarkoittaa Yhdysvaltain sisäpolitiikassa esiintyvää "haukka-ajattelua", johon kuului isänmaallinen sotilaallisuuden ja voiman korostaminen ulkopolitiikan hoidossa. Englanninkielisissä maissa jingoismiksi nähtiin myös I maailmansodan veriset ja hurmahenkiset taistelut, kuten verinen Sommen taistelu, jossa suurin osa brittisotilaista syöksyi suoraan kuolemaan maansa puolesta.
Lähteet
- Chauvin, le soldat-laboureur Gallimard. ”Nicolas Chauvin n'a pas existé. C'est une légende, qui s'est cristallisée sous la Restauration et la Monarchie de Juillet, sous la plume des chansonniers, vaudevillistes et historiens.” Viitattu 38.2.2022. (ranskaksi)
- Tätä kirjoitusasua käyttää mm. Hurmeen–Pesosen–Syväojan Englanti–suomi-suursanakirja, s.v. chauvinism. WSOY, Helsinki 1990. Vanhemmissa sanakirjoissa chauvinisme on käännetty 'kansalliskiihkoiluksi'.
