Jimmy Van Heusen

Edward Chester Babcock syntyi vuonna 1913 Syracusessa, New Yorkin osavaltiossa. Hän aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana[2] ja musiikin säveltämisen high schoolissa ollessaan.[3] 15-vuotiaana hän muutti nimensä James Van Heuseniksi;[4] nimen hän keksi paitayhtiö Phillips-Van Heusenin nimestä.[2] Hän pääsi sisään muusikkopiireihin luokkatoverinsa isoveljen Harold Arlenin avulla. Hän sävelsi musiikkia New Yorkin Cotton Clubilla esitettäviin näytelmiin ja myöhemmin pääsi tuotantoyhtiön vakipianistiksi Tin Pan Alleylle.[3]

Van Heusen kirjoitti vuonna 1938 Tommy Dorseyn kanssa kappaleen ”It’s the Dreamer in Me”. Tämän jälkeen hän teki yhteistyössä sanoittaja Eddie DeLangen kanssa useita kappaleita, joista monet menestyivät hyvin.[3] Van Heusenin ja DeLangen kappaleista muun muassa Artie Shaw’n nauhoittama ”Deep in a Dream”, Casa Loma Orchestran ”Heaven Can Wait” ja Jimmy ja Tommy Dorseyn ”All This and Heaven Too” muodostuivat hiteiksi. He kirjoittivat myös musiikin vuoden 1939 näytelmään Swingin’ the Dream; musikaali sisälsi kappaleen ”Darn That Dream”, joka nousi vuonna 1940 listaykköseksi Mildred Baileyn ja Benny Goodmanin orkesterin nauhoittamana.[5]

»Aloin kirjoittaa Johnny Burken kanssa – – ja kirjoitimme peräjälkeen kolme laulua, ’You Crazy Moon’, ’Imagination’ ja ’Polka Dots and Moonbeams’. Niistä tuli jättimenestys jättimenestyksen perään eikä aikaakaan kun löysin itseni Hollywoodista.»
(Jimmy Van Heusen[6])

Vuonna 1940 Van Heusen aloitti yhteistyön sanoittaja Johnny Burken kanssa ja muutti Hollywoodiin työskennelläkseen elokuva- ja teatterimusiikin parissa. Heidän vuoden 1942 kappaleestaan ”Polka Dots and Moonbeams” tuli hitti Tommy Dorseylle. Kappaleen äänitti myös Frank Sinatra, joka myöhemmällä soolourallaan tilasi säännöllisesti uusia kappaleita Van Heusenilta ja Burkelta.[5] Bing Crosby palkkasi alkusuosion jälkeen Van Heusenin ja Burken kirjoittamaan yksinomaan tähdittämiinsä elokuviin. He tekivät musiikin yhteensä 23 Crosbyn elokuvaan,[7] mukaan lukien kuuteen tämän ja Bob Hopen seitsemästä ”Kaksi iloista merimiestä” -elokuvasta.[5] Crosbyn elokuvista ovat peräisin muun muassa menestyskappaleet ”Moonlight Becomes You”, ”Personality”, ”Aren’t You Glad You’re You” sekä ”Swinging on a Star”.[5][3]

Van Heusenilla oli asunto sekä Los Angelesissa, New Yorkissa että New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevassa Brant Lakessa, minkä lisäksi hän alkoi vuonna 1940 rakentaa maatilaa Etelä-Kaliforniaan viettäen siellä suurimman osan ajastaan.[2]

Toisen maailmansodan aikana Van Heusen toimi Yhdysvaltain ilmavoimissa Lockheed-sotilaskoneiden koelentäjänä.[2] 1940-luvulta lähtien hän oli säveltämisen lisäksi mukana musiikin julkaisemisessa ja omisti myöhemmällä urallaan useita omia tuotantoyhtiöitä, mukaan lukien itse perustamansa yhtiöt Burke & Van Heusen Inc. ja Van Heusen Music Corporation.[3][2] Van Heusenin ja Burken viimeiseksi yhteistyöksi jäi vuoden 1953 huonosti menestynyt Broadway-musikaali Carnival in Flanders.[8]

Yhteistyö Burken kanssa päättyi tämän sairastuttua vuonna 1954.[5] Seuraavana vuonna Frank Sinatra esitteli Van Heusenin Sammy Cahnille, josta tuli pian tämän pääsanoittaja.[9] Cahnin ja Van Heusenin ensimmäisiin yhteisiin tuotoksiin kuului vuoden 1955 Sinatra-elokuvan Poikamiesansa musiikkiraita. Samana vuonna he tekivät musiikin myös Thornton Wilderin näytelmään perustuvaan TV-sarjaan Our Town, jonka kappaleesta ”Love and Marriage” tuli hitti Sinatralle.[9] Kappale on sittemmin tullut tunnetuksi muun muassa Pulmuset-sarjan tunnusmusiikkina. Muihin Van Heusenin ja Cahnin kirjoittamiin Sinatran hitteihin lukeutuvat muun muassa ”The Tender Trap”, ”Come Fly with Me”, ”Pocketful of Miracles” ja ”My Kind of Town”.[5] Yhteensä Sinatra äänitti 76 Van Heusenin sävellystä uransa aikana.[7][10]

Vuonna 1957 Van Heusen ja Cahn kirjoittivat kappaleen ”All the Way” elokuvaan Arpinaama. Heidän vuoden 1959 kappalettaan ”High Hopes” käytettiin John F. Kennedyn presidentinvaalikampanjassa.[9] Van Heusen ja Cahn tekivät 1960-luvun puolivälissä musiikkia Broadway-näytelmiin Skyscraper ja Walking Happy mutta musikaalit eivät menestyneet mainittavasti. Star!-elokuvan nimikappale vuodelta 1968 jäi viimeiseksi Van Heusenin ja Cahnin yhdessä tekemäksi lauluksi.[5]

Van Heusen meni naimisiin entisen vaudeville-esiintyjä Josephine Perlbergin kanssa vuonna 1969, 56-vuotiaana.[2] Naimisiinmenonsa jälkeen hän jätti musiikkiuransa vähemmälle huomiolle ja jäi virallisesti eläkkeelle 1970-luvun lopulla.[4] Van Heusen otettiin vuonna 1971 Yhdysvaltojen musiikin merkittäviä lauluntekijöitä esittelevän Songwriters Hall of Famen jäseneksi.[7]

Van Heusen kuoli Rancho Miragessa, Kaliforniassa 6. helmikuuta 1990.