Jim Thorpe

Thorpen vanhemmat olivat sukutaustaltaan osaksi intiaaneja. Hänen isällään Hiram P. Thorpella oli sac- ja fox -intiaanitaustan lisäksi irlantilaisia sukujuuria. Äidillä Charlotte Vieux’llä[2] oli chippewa- ja ranskalaisia sukujuuria. Äiti oli lisäksi päällikkö Mustan Haukan lapsenlapsi.[3] Thorpe syntyi 28. toukokuuta 1887 intiaanireservaatissa Oklahomassa. Hän sai syntymässään intiaaninimen Wa-Tho-Huk, ’Valoisa polku’, sillä hänen äitinsä näki ikkunastaan auringon valaiseman polun. Thorpella oli kaksosveli Charlie ja muitakin sisaruksia.[2]

Lapsena Thorpe ulkoili ja metsästi paljon. Hän kävi reservaatissa intiaanien kouluja. Hänen vanhempansa halusivat hänen oppivan sekä intiaanien että valkoisten kulttuurin. Thorpe ei kuitenkaan viihtynyt koulussa ja karkasi sieltä usein. Tämän vuoksi hänen isänsä lähetti hänet vuonna 1898 sotilaallista kuria noudattavaan intiaanikouluun Lawrenceen Kansasiin 500 kilometrin päähän kotoa. Siellä Thorpe alkoi urheilla ja pelata etenkin amerikkalaista jalkapalloa.[4]

Thorpe aloitti 15-vuotiaana vuonna 1904 opinnot Carlislen intiaanikoulussa. Hän löysi vuonna 1907 yleisurheilun ja hallitsi seuraavien vuosien aikana koulujen välisiä yleisurheilukilpailuja monessa lajissa. Hän pääsi vuonna 1907 myös Carlislen jalkapallojoukkueeseen. Nopeasta ja vahvasta Thorpesta tuli joukkueensa ja koko collegesarjan tähtipelaaja usean vuoden ajaksi. Talvikuukausina Thorpe pelasi myös Carlislen koripallojoukkueessa. Kesällä 1909 ja 1910 hän pelasi baseballia Pohjois-Carolinassa, mistä hän sai pienen rahapalkkion.[5]

Jim Thorpe Tukholman olympiakisoissa 1912.

Kesäkuussa 1912 Thorpe nimettiin Yhdysvaltain yleisurheilujoukkueeseen Tukholman olympialaisiin. Hänet valittiin kymmenotteluun ja viisiotteluun kevään kilpailuissa osoittamiensa monipuolisten kykyjensä perusteella, ja korkeushyppyyn ja pituushyppyyn kansallisten olympiakarsintojen perusteella.[6]

Tukholman olympialaisissa Thorpe voitti viisiottelun ja kymmenottelun sekä sijoittui pituushypyssä seitsemänneksi ja korkeushypyssä jaetulle neljännelle sijalle.[7]

Ensimmäisenä lajinaan Thorpe voitti viisiottelun, joka käytiin 7. heinäkuuta 1912. Thorpen tulokset ja sijoitukset lajeittain:[7]

• pituushyppy: 707 (1.)
• keihäänheitto: 46,71 (3.)
• 200 metrin juoksu: 22,9 (1.)
• kiekonheitto: 35,57 (1.)
• 1 500 metrin juoksu: 4.44,8 (1.)

Thorpen yhteispisteet olivat 7 (sijalukujen summa).

Viisiottelua seuranneena päivänä Thorpe sijoittui korkeushypyssä jaetulle neljännelle sijalle tuloksella 187 cm. Hän kilpaili myös pituushypyssä, jossa hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 689 cm.[7]

Toisen kultamitalinsa Thorpe otti 13.–15. heinäkuuta käydyssä kymmenottelussa.[7]

• 100 metrin juoksu: 11,2
• pituushyppy: 679
• kuulantyöntö: 12,89
• korkeushyppy: 187
• 400 metrin juoksu: 52,2
• 110 metrin aitajuoksu: 15,6
• kiekonheitto: 36,98
• seiväshyppy: 325
• keihäänheitto: 45,70
• 1 500 metrin juoksu: 4.40,1

Thorpen yhteistulos 8412 oli sekä olympia- että maailmanennätys. Hän voitti kilpailun lähes 700 pisteen erolla kakkoseksi sijoittuneeseen Ruotsin Hugo Wieslanderiin. Kun Ruotsin kuningas Kustaa V jakoi palkinnot, hän lausui Thorpelle kuuluisat sanansa: ”Hyvä herra, te olette maailman paras urheilija”.[7]

Palattuaan kotimaahansa Thorpe sai sankarin vastaanoton. Hän palasi Carlisleen pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa. Yhdysvaltain lehdistö julkaisi tammikuussa 1913 tiedon siitä, että Thorpe pelasi baseball-otteluissa puoliammattilaisena ennen olympialaisia. Koska olympialaiset oli tarkoitettu vain täysamatööreille, Thorpe joutui palauttamaan olympiamitalinsa ja hänen nimensä poistettiin olympiatilastoista.[8]

Thorpe teki helmikuussa 1913 sopimuksen baseballin ammattilaisjoukkue New York Giantsin kanssa. Hänelle maksettiin 6 000 dollaria kolmesta vuodesta sekä 5 000 dollarin palkkio sopimuksen allekirjoittamisesta. Thorpe oli baseballissa kokematon, ja hänen ammattilaisurastaan tuli melko keskinkertainen. Viimeisen mestaruussarjakautensa 1919 hän pelasi Boston Bravesissa. Sen jälkeen hän pelasi yhdeksän vuoden ajan alasarjoissa, kunnes lopetti baseball-uransa vuonna 1928.[9]

Thorpe Canton Bulldogsin jalkapallojoukkueessa.

Thorpe pelasi amerikkalaista jalkapalloa Canton Bulldogsissa kuuden vuoden ajan vuodesta 1915 alkaen. Kansallinen ammattilaisjärjestö American Professional Football Association (kaksi vuotta myöhemmin nimeltään National Football League) perustettiin vuonna 1920, ja Thorpe toimi aluksi järjestön puheenjohtajana yhden vuoden ajan. Ammattilaissarjassa hän edusti ensimmäisenä vuonna Cleveland Indiansia. Vuonna 1922 hän liittyi pelaajavalmentajaksi intiaaniseuraan nimeltä Oorang Indians. Ikä oli jo tässä vaiheessa alkanut hidastaa Thorpea. Vuonna 1925 hän pelasi New York Giantsissa ja Rock Island Independentsissä. Kauden päätteeksi hän ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa, joskin hän pelasi satunnaisesti eri joukkueissa vielä vuoteen 1929 asti.[10]

Thorpella oli urheilu-uransa lopetettua vaikeuksia saada töitä 1930-luvun laman takia. Hän teki sekalaisia töitä ja myi 1 500 dollarilla oikeudet elämäntarinansa tekemisestä elokuvaksi.[11] Elokuvaoikeudet osti Metro-Goldwyn-Mayer, mutta itse elokuvaa ei koskaan tehty.[3] Hän näytteli myös pieniä rooleja useassa Hollywood-elokuvissa. Los Angelesin olympialaisissa 1932 Thorpe istui kunniavieraana varapresidentin aitiossa.[11] Vuonna 1937 hän palasi Oklahomaan ja alkoi ajaa intiaanien asioita.[3] Vuonna 1938 hänet palkattiin puhumaan intiaanikoululaisille ympäri maata. Toisen maailmansodan aikana Thorpe työskenteli turvamiehenä tehtaalla ja USS Southwest Victory -rahtilaivalla. Sodan jälkeen hänestä tuli urheilun puhemies Chicagon nuorisolle.[11]

Vuonna 1950 yhdysvaltalaiset urheilutoimittajat äänestivät Thorpen vuosisadan alkupuolen suurimmaksi urheilijaksi, ja[12] Warner Brothers oli ostanut Thorpen elämäkerran elokuvaoikeudet maailmansodan jälkeen.[3] Thorpen elämäkertaelokuva Olympiasankari (Jim Thorpe – All-American) julkaistiin vuonna 1951. Thorpea näytteli elokuvassa Burt Lancaster.[13] Thorpe itse oli mukana teknisenä asiantuntijana.[14]

Thorpe oli naimisissa kolme kertaa. Thorpen ensimmäinen vaimo oli Iva Miller (1913–1923). Hänen toinen vaimonsa oli Freeda Kirkpatrick (1925–1941). Kahden vaimonsa kanssa Thorpe sai yhteensä kahdeksan lasta. Hänen kolmas vaimonsa oli Patricia Gladys Askew (1945–).[15]

Thorpe sai 1950-luvun alussa kolme sydänkohtausta. Niistä viimeinen oli kohtalokas, ja Thorpe kuoli 28. maaliskuuta 1953. Hänen vaimonsa suostutteli yhdistyvien pennsylvanialaisten Mauch Chunkin ja East Mauch Chunkin kaupunkien ottamaan nimekseen Jim Thorpe. Sen jälkeen Thorpe haudattiin nimeään kantavaan kaupunkiin, ja hänelle pystytettiin punagraniittinen mausoleumi. Mausoleumiin on kaiverrettu Ruotsin kuninkaan sanat, joilla hän kutsui Thorpea maailman parhaaksi urheilijaksi.[16]

Kuolemansa jälkeen Thorpen mukaan on Yhdysvalloissa nimetty useita merkittäviä urheilupalkintoja ja muita urheiluun liittyviä asioita. Kansainvälinen olympiakomitea palautti Thorpelle hänen olympiavoittonsa vuonna 1982.[17] Thorpen nimi lisättiin olympialaisten tulosluetteloon ja mitalit luovutettiin hänen perheelleen.[14] Vuonna 2007 ESPN sijoitti Jim Thorpen seitsemänneksi listallaan 1900-luvun suurimmista pohjoisamerikkalaisista urheilijoista.[18]

• Long, Barbara: Jim Thorpe: Legendary Athlete. Enslow Publishers, 1997. ISBN 0-89490-865-0.
• Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jim Thorpe Wikimedia Commonsissa

• Jim Thorpe Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Jim Thorpe Biography Encyclopedia of World Biography. (englanniksi)