Jim Caldwell

Jim Caldwell (s. 16. tammikuuta 1955 Beloit, Wisconsin) on yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon valmentaja.[1] Hän toimi yli 20 vuotta valmentajana eri yliopistoissa, kunnes NFL:n Tampa Bay Buccaneersin valmentaja Tony Dungy palkkasi hänet pelinrakentajien valmentajaksi vuonna 2001. Caldwell toimi Dungyn alaisuudessa myös Indianapolis Coltsin organisaatiossa ja seurasi häntä päävalmentajana vuonna 2009. Caldwell ensimmäinen kausi oli menestyksekäs. Colts voitti hänen johdollaan runkosarjan 14 ensimmäistä peliään. Pudotuspeleissä joukkue eteni Super Bowliin asti, jossa Pittsburgh Steelers osoittautui kuitenkin paremmaksi. Kaudella 2011 Colts pelasi ilman loukkaantunutta tähtipelinrakentajaansa Peyton Manningia ja tuloksena oli vain kaksi voittoa. Caldwell sai kauden jälkeen potkut.[2] Yliopistotasolla Caldwell toimi Wake Forestin päävalmentajana vuosina 1993–2000.[3]

Jim Caldwell vuonna 2016.

Baltimore Ravens palkkasi Caldwellin apuvalmentajaksi kaudelle 2012. Kesken kauden hyökkäyksen koordinaattori Cam Cameron sai potkut ja Caldwell nostettiin hänen tilalleen. [4] Loppukausi sujui hienosti ja kausi päättyi Ravensin Super Bowl-voittoon.[5] Detroit Lions palkkasi Caldwellin päävalmentajakseen kaudelle 2014.[6] Hänen kautensa Lionsin peräsimessä kesti neljä kautta. Joukkue selvisi pudotuspeleihin kahdesti, mutta tippui molemmilla kerroilla jatkosta ensimmäisessä pelissä.[7]

Lähteet

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Jim Schwartz		 Detroit Lionsin päävalmentaja
2014–2017		 Seuraaja:
Matt Patricia
Edeltäjä:
Tony Dungy		 Indianapolis Coltsin päävalmentaja
2009–2011		 Seuraaja:
Chuck Pagano
Edeltäjä:
Bill Dooley		 Wake Forest Deamon Deaconsin päävalmentaja
1993–2000		 Seuraaja:
Jim Grobe
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.