Jevhenija Bosch

Jevhenija Bohdanivna Bosch (ukr. Євгенія Богданівна Бош, Jevhenija Bohdanivna Boš, ven. Евге́ния Богда́новна Бош, Jevgenija Bogdanovna Boš, alkuaan Jevhenija Hotlibivna Maisch, ukr. Євгенія Готлібівна Майш, Jevhenija Hotlibivna Maiš; 3. syyskuuta (J: 22. elokuuta) 1879 Ajigiolin kylässä[1] lähellä Otšakivia, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. tammikuuta 1925 Moskova) oli bolševikkeja edustanut poliitikko. Hänestä tuli Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ensimmäinen kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. Hän toimi Ukrainan bolševikkihallituksen väliaikaisena johtajana 17. joulukuuta 1917 – 9. maaliskuuta 1918.

Bosch oli syntyperältään juutalainen. Hänen puolisonsa oli tunnettu bolševikkijohtaja Georgi Pjatakov.

Poliittisen uransa Bosch aloitti vuonna 1890 kiinnostuttuaan sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Hänestä tuli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen Kiovan-komitean johtaja 1911. Vuonna 1912 hänet vangittiin, häneltä otettiin kansalaisoikeudet ja hänet karkotettiin eliniäksi Siperiaan.

Vallankumouksen 1917 jälkeen hänestä tuli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (bolševikkien) aluekomitean sihteeri Ukrainaan. Ukrainan itsenäistymisprosessi alkoi joulukuussa 1917, kun Saksa ja Neuvosto-Venäjä solmivat aselevon Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa. Bolševikit pyrkivät vastustamaan Ukrainan kansallisten sosiaalidemokraattien itsenäisyyspyrkimyksiä ja kilpailevaa Ukrainan kansantasavaltaa sekä muodostamaan entisestä Venäjän keisarikunnasta neuvostovaltaan perustuvan liittovaltion. Boschin johtajakaudella Ukrainassa valtaa piti käytännössä Ukrainan kansantasavallan hallitus, joka teki rauhan saksalaisten kanssa jo ennen Brest-Litovskin rauhansopimusta, minkä vuoksi Saksa tunnusti Ukrainan kansantasavallan. Tämän vuoksi myös Ukrainan neuvostovalta joutui julistautumaan itsenäiseksi kilpaillakseen suosiosta ukrainalaismielisten sosiaalidemokraattien kanssa. Bosch erosi tehtävästään 1918 vastalauseeksi sille, että Brest-Litovskin rauha teki Ukrainasta Saksan alamaisen.

Sittemmin Bosch palveli neuvostohallitusta monissa tehtävissä Ukrainan ulkopuolella. Tuskallisen sairauden murtamana hän teki itsemurhan vuonna 1925.

Lähteet
  1. Kirkkokirja - muistiinpano syntymästä ja kasteesta. (ru) ukr. (Запис № 18(ж) про народження 22 серпня (ст. ст.) 1879 р. та хрещення Євгенії Бош (Євгенії Готлібовни Майш), радянської партійної та державної діячки // Державний архів Миколаївської області. Ф. 484. Оп. 1. Спр. 888. Арк. 13зв–14.).

    Aiheesta muualla
    Ukrainan vaakuna
    Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäiset sihteerit

    Jevhenija Bosch 1917–18 | Georgi Pjatakov 1918–19 | Serafima Gopner 1919–19 | Emmanuil Kriving 1918–19 | Stanislav Kosior 1919–20 | Vjatšeslav Molotov 1920–21 | Dmitri Manuilski 1921–23 | Emmanuil Kriving 1923–25 | Lazar Kaganovitš 1925–28 | Stanislav Kosior 1928–38 | Nikita Hruštšov 1938–1947 | Lazar Kaganovitš 1947 | Nikita Hruštšov 1947–49 | Leonid Melnikov 1949–53 | Oleksi Kyrytšenko 1953–57 | Mykola Pidhornyi 1957–63 | Petro Šelest 1963–1972 | Volodymyr Štšerbytskyi 1972–89 | Volodymyr Ivaško 1989–90 | Stanislav Hurenko 1990–91

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.