Jerusalemin juutalaiskortteli

Cardo, roomalaisaikainen kauppapaikka Juutalaiskorttelissa

Juutalaiskortteli 1900-luvun alussa. Kaksi taustalla näkyvää kupolia ovat Hurvan synagoga sekä vuonna 1948 tuhouotunut Tiferes Yisraelin synagoga.

Vuonna 135, kun Rooman keisari Hadrianus rakennutti hävitetyn Jerusalemin raunioille Aelia Capitolinan varuskuntakaupungin, Kymmenes legioona, Legio X Fretensis majoitettiin nykyisen juutalaiskorttelin alueelle.[5] Hadrianus myös karkotti alueelta kaikki juutalaiset. Vanhan kaupungin raunioille rakennettiin uutta, muun muassa roomalainen kylpylä.[6]

Juutalaiskortteli muotoutui vuosisatojen kuluessa vähitellen Rambanin synagogan ympärille.[7] Alkujaan se sijaitsi Länsimuurin lounaispäässä olevien Maurien portin ja Coponiuksen portin luona.[8]

Korttelin asutus ei ollut puhtaasti juutalaista, eikä se koskaan ollutkaan sen enempää juutalaisten asukkaiden kuin osmanihallitsijoidenkaan tavoitteena. Osmanien valtakaudella (1517-1917) suurimman osan alueen taloista omistivat muslimit, jotka vuokrasivat ne juutalaisille. Tämä olikin ynteä syynä siihen, että kun juutalaisia alkoi suurin joukoin muuttaa maahan 1800-luvun lopulta lähtien, he asettuivat enimmäkseen vanhan kaupunginmuurin ulkopuolelle, jonne syntyi uusi kaupunginosa ja jossa rakennusmaata oli helpompi hankkia.[9]

Vaikka 1800-luvulla useimmat Jerusalemin asukkaat asuivat mieluiten oman yhteisönsä jäsenten naapureina, juutalaiskortteleissa asui myös muslimeja ja muslimi­korttelissa juutalaisia. Monet juutalaiset muuttivat vuosisadan lopulla muslimi­kortteliin, koska juutalais­kortteli alkoi olla liian tiheään ja ahtaasti asuttu.[10] Toisaalta juutalais­korttelin keskellä oli noin hehtaarin laajuinen pääasiassa muslimien asuttama Marokkolaiskortteli eli Mughrabi-kortteli.[11]

Vuonna 1857 Saksan ja Alankomaiden juutalaisten perustama Batei Mahasse -järjestö rakennutti Rothschildien tuella alueelle suurehkon asuin­rakennus­ryhmän, jonka nimi on myös Batei Mahasse.[3][12]

Vuonna 1857 rakennettu Batei Mahase -rakennusryhmä

Israelin itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1949 Jerusalemin vanhakaupunki, juutalais­kortteli mukaan luettuna, joutui Jordanian hallintaan, mutta sen länsipuolella, vanhan kaupunginmuurin ulkopuolelle 1900-luvun alussa noussut uusi pääasiassa juutalaisten siirtolaisten asuttama kaupunginosa Israelille. Jo vuonna 1948 kaikki vanhassa juutalais­korttelissa asunutta 2000 juutalaista karkotettiin. Jordanian Arabilegioonan paikallinen komentaja, eversti Abdullah el Tell, jonka kanssa Mordechai Weingarten neuvotteli aseleposopimuksen, kuvasi myöhemmin vuonna 1959 muistelmissaan juutalaiskorttelin tuhoa seuraavasti:

Weingarten neuvottelee aselevosta Arabilegioonan sotilaiden kanssa

»"... Toimenpiteet laskelmoidun tuhon toteuttamiseksi pantiin liikkeelle... Tiesin, että juutalaiskorttelissa asui tiheässä juutalaisia, jotka aiheuttivat taistelijoille rusaasti vastusta ja vaikeuksia... Määräsin sen vuoksi korttelin tuhottavaksi mörssäreillä, jotka levittivät ahdistusta ja tuhoa... Vain neljä päivää sen jälkeen, kun olimme saapuneet Jerusalemiin, juutalaiskortteli oli muuttunut heidän hautausmaakseen. Kuolema ja tuho hallitsivat sen yllä... Kun perjantaiaamu 28. toukokuuta 1948 alkoi valjeta, juutalaiskorttelia kouristi musta pilvi - kuoleman ja tuskan pilvi."»
(Abdullah el-Talin muistelmat, Yosef Tekoahin, Israelin vakinaisen YK-edustajan lainaamana.[13])

Jodranian sotajoukkojen komentajan kerrotaan raportoineen esimiehilleen: "Ensimmäisen kerran tuhanteen vuoteen juutalaiskorttelissa ei ole ainoatakaan juutalaista. Yksikään rakennus ei ole säilynyt vahingoittumattomana. Tämä tekee juutalaisten paluun mahdottomaksi."[14][15] Abdullah el Tell, joka johti Jordanian sotajoukkoja, perusteli juutalais­korttelin hävittämistä sillä, että jos siellä olevia asuintaloja ei olisi hävitetty, hän olisi menettänyt puolet miehistään. Lisäksi hänen mukaansa systemaattinen purkaminen herätti armotonta kauhua juutalaisten keskuudessa, jotka tappoivat sekä sotilaita että siviiejä. Hurvan synagoga räjäytettiin.[3] Jordanian 19 vuotta kestäneenä valtakautena juutalais­korttelin rakennuksista purettiin noin kolmasosa.[16] Valituksen mukaan, jonka Israel teki Yhdistyneille kansakunnille, korttelin 35 juutalaisesta synagogasta vain yksi oli jäljellä, kaikki muut tuhottu. Osa niistä oli kokonaan purettu, joitakin käytettiin varastoina, talleina tai jopa kaatopaikkoina.[13][3]

Vuoden 1948 sodan alussa Punainen risti majoitti Palestiinan pakolaisia autioituneeseen ja osittain tuhoutuneeseen juutalais­kortteliin.[17]. Näin sai alkunsa myöhemmin UNRWA:n ylläpitämä Muaskan pakolaisleiri, jonne sijoitettiin pakolaisia 48 alueelta eri puolilta Israelia.[18] Ajan myötä leiriin asettui pakolaisten lisäksi muitakin köyhiä..[18] Välillä Jordania suunnitteli korttelin muuttamista puistoksi,[19] mutta hankkeesta luovuttiin, koska sen enempää UNRWA kuin Jordanian hallituskaan ei halunnut saada osakseen sellaista negatiivista kansainvälistä julkisuutta kuin minkä vanhojen juutalais­talojen purkaminen olisi aiheuttanut.[18] Vuonna 1964 pakolaiset päätettiin siirtää uudelle leirille, joka rakennettiin lähelle Shuafatia.[18] Useimmat heistä kieltäytyivät muuttamasta, koska he olivat menettäneet elinkeinonsa, jonka mahdollistivat Jerusalemissa käyneet turistit, ja myös pääsy pyhille paikoille olisi vaikeutunut.[18] Lopulta vuosina 1965-1966 monet pakolaiset siirrettiin Shuafatiin pakkotoimin.[17][18]

Länsimuuri

Jerusalemin vanhakaupunki ja siihen kuulunut juutalais­kortteli pysyivät Jordanian hallinnassa kesäkuussa 1967 käytyyn kuuden päivän sotaan saakka, jolloin Israel miehitti alueen. Jo viikon kuluttua vanhan kaupungin valtauksesta marokkolainen Mughrabin kortteli, jossa oli 25 asuinhuoneistoa, purettiin maan tasalle, jotta paikalle voitiin muodostaa laaja aukio Länsimuurin eteen. [20]

Huhtikuussa 1968 Israelin hallitus takavarikoi 129 dunamin (noin 16 hehtaarin) laajuisen maa-alueen, joka käsitti vuotta 1948 edeltäneen juutalaiskorttelin.[21] Vuonna 1969 Rakennus- ja asuntoministeriön suojelusessa perustettiin Juutalaiskorttelin kehitysyhtiö, jonka tehtävänä oli jälleenrakentaa kortteli.[22]

Juuri ennen vuoden 1967 sotaa Jerusalemin juutalaiskorttelissa asui noin 1000 arabia, useimmat heistä pakolaisia, jotka olivat vallanneet alueelta karkotetuilta juutalaisilta vuonna 1949 tyhjiksi jääneet asunnot.[2] Vaikka monet heistä pakenivat sieltä vuonna 1967, osa heistä palasi sen jälkeen, kun Levi Eshkol oli määrännyt, ettei arabiasukkaita tule pakkokeinoin häätää alueelta. Kun Menachem Begin vuonna 1977 nousi valtaan, hän määräsi suurimman osan arabeista karkotettavaksi korttelista, mutta salli "hyvän tahdon eleenä" 25 arabiperheen jäädä sinne. Muille korttelin entisille arabiasukkaille, jotka eivät kuuden päivän sodan aikana olleet paenneet, oli maksettava korvauksia, joita useimmat heistä kuitenkin kieltäytyivät ottamasta vastaan.[2] Kortteli jälleenrakennettiin noudattamalla Jerusalemin vanhallekaupungille vanhastaan ominaista tiheää kaupunkirakennetta. Israelin kiinteistöhallinto teki asukkaiden kanssa pitkäaikaiset vuokrasopimukset.[22] Vuonna 2004 korttelin asukasluku oli 2 348,[23] ja siellä toimii myös useita oppilaitoksia.

Vuoden 1967 sotaa seuranneina vuosina noin 6000 arabia karkotettiin juutalaiskorttelista, ja alueen kehittämisestä huolehtinut yhtiö ei päästänyt palestiinalaisia sinne asumaan, koska he eivät olleet juutalaisia. Tämä käytäntö laillistettiin vuonna 1978 kun Israelin korkein oikeus teki päätöksen Mohammed Burqanin tapauksesta. Päätös oli, että vaikka Burqan omisti asuintalonsa, hän ei saanut palata, koska alueella oli "erityinen historiallinen merkitys" juutalaiskansalle.[24]

• Neljä sefardisynagogaa
• Beit Elin synagoga
• Tiferet Yisraelin synagoga
• Hurvan synagoga, juutalaiskorttelin suurin synagoga
• Rambanin synagoga, Juutalaiskorttelin vanhin rabbiininen synagoga
• Karaittien synagoga, juutalaiskorttelin vanhin synagoga, jonka perusti karaiittien lahkon perustaja Anan Ben David

• Aish HaTorah
• Porat Yosef Yeshiva
• Yeshivat HaKotel (Länsimuurin ješiva)
• Yeshivat Netiv Aryeh

• Sidna Omarin moskeija (hylätty)

• Etelämuuri
• Cardo, roomalainen markkinapaikka
• Israelilainen tori
• Theotokoksen Nea Ekklesia
• Wohlin arkeologinen kortteli[3]
• Leveä muuri
• Poltettu talo