Jeremias Gotthelf

Vuodesta 1812 Albert opiskeli Literarschulessa Bernissä ja muutti 1814 valmistavaan koulutukseen teologisessa korkeakoulussa. Opinnoistaan hän kirjoitti: Täällä opiskelin kolme vuotta, luin antiikin kieliä, matematiikkaa ja filosofiaa. Äidilleni sanottiin kerran: "Sanokaa pojallenne, että hänen pitäisi oppia kirjoittamaan kauniimmin, nyt hän kirjoittaa kuin emakko.”

Vuonna 1817 hän aloitti teologiset opinnot Bernissä, missä hän valmistui 1820. Oltuaan viransijaisena isänsä kanssa työssä Utzenstorfissa hän jatkoi opintojaan 1821 Göttingenissä vuoden. Myöhemmin opintomatkallaan hän vieraili Rügenin saarella, Berliinissä, Weimarissa, Leipzigissa, Dresdenissä ja Münchenissä.

Keväällä 1822 Albert Bitzius palasi Utzenstorfiin. Isänsä kuollessa 1824 hän oli viransijaisena Herzogenbuchseessa. Vuonna 1829 hän tuli kirkkoherran apulaiseksi Bernin Pyhän Hengen kirkkoon. 1831 hänestä tuli Lützelflühin seurakunnan kirkkoherra.

Vuonna 1833 hän avioitui Wynigenistä olevan Henriette Zeenderin (1805-1872) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta: Henriette (1834-1890), Albert (1835-1882) ja Cecile (1837-1914). Pojasta tuli myös pastori ja hän monilla aloilla jatkoi isänsä sosiaalisia uudistuksia Bernin kantonissa.

1835 Bitzius valittiin tarkastajaksi Lützelflühin, Ruegsaun, Haslen ja Oberburgin kouluihin. Kymmenen vuoden jälkeen hänet erotettiin tehtävästä, koska hänelle tuli poliittisia erimielisyyksiä hallituksen kanssa.

Vuonna 1835 hän oli keskeinen henkilö perustettaessa koulua köyhiä lapsia varten Trachselwaldissa. Poliittinen toiminta evättiin häneltä, koska hän hoiti seurakuntaa. Kirjoituksissaan hän kritisoi hallitsevia Bernin perheitä, koska nämä hänen mukaansa liian vähän osallistuivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen.

Vuodesta 1828, ja varsinkin vuoden 1831 jälkeen Gotthelf toimi journalistina. Kuolemaansa asti, hän kirjoitti noin 150 enimmäkseen merkitsemätöntä sanomalehtiartikkelia, joissa hän käsitteli poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä.

1836 alkoi Gotthelfin kirjailijaura. Hänen ensimmäinen romaani oli Der Bauern-Spiegel (Talonpojat-peili). Hän oli aktiivinen kirjoittaja ja väsymätön julkaisemaan romaaneja, nykyaikaisia ja historiallisia novelleja sekä esseitä.

Merkittävän osan kirjallisten teosten levittämisestä Pohjois-Saksan maissa toimitti Julius Springer. Springer suositteli, että Gotthelf käyttäisi säästeliäästi paikallista Sveitsin murretta. Ensimmäinen kirja yläsaksaksi oli Uli der Knecht (Uli renki) 1846. Springer tarjosi Gotthelfin kirjoja eri kokoonpanoissa ja kaikissa hintaluokissa.

Gottfried Keller arvosteli 1849-1855 useita näistä Gotthelfin kirjoista. Niissä hän ylisti maanmiestään suureksi eeppiseksi runoilijaksi, mutta kritisoi teosten antiradikaalista propagandaa.

Romaaneissa kuvastuu osittain pelottavaa realismia maaseudun elämästä 1800-luvulta. Muutamalla vahvalla ja voimakkaalla sanalla hän pystyi kuvaamaan ihmisiä ja maisemia.

Erinomainen on novelli Die schwarze Spinne (Musta Hämähäkki) 1842, jossa hän antiikin legendojen kaltaisesti kertoi kristillis-humanistisia käsityksiä hyvästä ja pahasta.

Hänen ihanteenaan oli maanläheisyys, isänmaallisuus ja uskonnollisuus yhteiskunnassa. Uhkana Gotthelf näki individualismin, radikalismin ja voimakkaan teollistumisen. Keinottelijoita ja huijareita hän kuvasi. Juutalaisvastaisia olivat legendat "Gottesmord" (Äidin murha) ja ”Jüdischen Verstocktheit" (Juutalainen taipumattomuus).

Jotkut Gotthelfin teokset elokuvattiin. Sveitsissä olivat Uli renki (1954) ja jatko Uli vuokralainen (1955) erittäin onnistuneet. Kaikkiaan kuusi Gotthelfin kirjoihin liittyvää elokuvaa on ohjannut Sveitsin elokuvaohjaaja Franz Schnyder.

Kaula- ja sydänsairaudet vesipöhön kanssa kalvoivat 1851 alkaen Gotthelfia. Parannuskeinot eivät tuoneet mitään helpotusta hänen yskäänsä ja uneliaisuuteensa. Jeremias Gotthelf kuoli 22. lokakuuta 1854 keuhkoveritulppaa seuranneeseen keuhkokuumeeseen.

Jeremias Gotthelf sai Samuel Burin suunnitteleman 20-frangin juhlarahan vuonna 1997, 200-vuotissyntymäpäivänään. Gotthelfin kunniaksi monin paikoin, muun muassa Zürichissä, Bernissä ja Baselissa nimettiin katuja ja Baselissa jopa Gotthelf-kortteli hänen kunniakseen.

Elokuussa 2012 avattiin Gotthelf Zentrum Emmental Lützelflüh (Gotthelf-keskus Emmental Lützelflüh) entisessä kirkkoherran pappilassa ja sen rakennuksissa.

Gotthelfin muistopäivä on merkitty Saksan evankelisen kirkon kalenteriin 22. lokakuuta.