Jere Sallinen

Sallinen aloitti jääkiekon Helsingin Jääkiekkoklubissa, mutta pelasi suurimman osan junioriurastaan Espoo Bluesissa. Hän voitti joukkueessa B-nuorten SM-pronssia vuosina 2007 ja 2008. Sallinen teki SM-liigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana 10. joulukuuta 2007 Helsingin IFK:ta vastaan. Hän sai ottelussa vain neljä sekuntia jääaikaa, kun Sallinen kärsi Bluesin saaman joukkuerangaistuksen, jonka päätyttyä hän luisteli takaisin vaihtoaitioon. Tämä kuitenkin riitti tekemään Sallisesta liigahistorian ensimmäisen 1990-luvulla syntyneen pelaajan.[6] Hän teki myös seurahistoriaa Bluesissa, sillä Jere Sallinen ja hänen veljensä Tomi olivat kaikkien aikojen ensimmäinen espoolaissyntyinen ja espoolaisen juniorikoulun käynyt veljespari joukkueessa.[7] Jere Sallinen pelasi kauden aikana yhteensä kuusi SM-liigaottelua ilman tehopisteitä, mutta pääosin vielä Bluesin A-nuorissa,[5] joiden toiseksi paras pistemies hän oli Roope Rannan jälkeen tehoilla 11+19=30.[8]

Huhtikuussa 2008 Sallinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa,[9] mutta hän pelasi kaudella 2008–2009 vain yhdeksän runkosarjaottelua A-nuorissa selkävaivojen vuoksi. Siitä huolimatta Minnesota Wild varasi Sallisen kuudennella kierroksella 163. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009.[5]

Kaudella 2009–2010 Sallinen otti paikkansa Bluesin SM-liigajoukkueesta. Tulokaskausi toi hänelle 38 runkosarjaottelussa tehot 5+6=11 sekä kahdessa playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Myös kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Sallisen kautta lyhensi hieman alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa saatu aivotärähdys. Hän teki ensimmäisen SM-liigamaalinsa 13. lokakuuta 2009 Jokereita vastaan.[10] Helmikuussa 2010 Sallinen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[11] Ensimmäinen kokonainen ja ehjä kausi 2010–2011 toi hänelle 55 runkosarjaottelussa tehot 6+8=14. Sallinen voitti keväällä 2011 SM-hopeaa ja hän vahvisti myös kolmen playoff-ottelun verran Bluesin A-nuoria, jotka voittivat SM-hopeaa.[5]

Lokakuussa 2011 Blues lainasi Sallisen toistaiseksi voimassa olleella sopimuksella Mestis-joukkue Jokipoikiin.[12] Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan 15 ottelua. Siirtorajan kynnyksellä, tammikuussa 2012 Blues vuokrasi hänet ja Aleksi Laakson loppukaudeksi 2011–2012 Hämeenlinnan Pallokerhoon.[13] Toukokuussa 2012 Sallinen teki joukkueen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[14]

Sallinen kuului kaudella 2012–2013 koko SM-liigan suurimpiin yllättäjiin.[15] Hän nousi HPK:n ykkösketjuun tehden kauden aikana 57 runkosarjaottelussa tehot 15+27=42, joilla Sallinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Ville Viitaluoman jälkeen.[16] Hän voitti myös koko SM-liigan tehotilaston lukemalla +26 ja palkittiin kauden päätteeksi Matti Keinonen -palkinnolla.[17] Kauden 2013–2014 lopulla Sallinen ja Ville Viitaluoma siirtyivät loppukaudeksi Ruotsiin ja SHL-joukkue Örebro HK:hon.[18]

Kaudeksi 2014–2015 Sallinen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-joukkue Jokereihin.[19] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin.[5]

Sallinen teki maaliskuussa 2016 vuoden mittaisen ja 792 500 dollarin arvoisen tulokassopimuksen NHL-joukkue Edmonton Oilersin kanssa.[20] Hän pelasi kauden 2016–2017 kuitenkin kokonaan AHL-joukkue Bakersfield Condorsissa, jossa Sallinen teki 53 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Ruotsiin Örebro HK:n SHL-joukkueeseen.[21] Sallinen nimettiin joukkueen kapteeniksi.[5] Hän oli Örebron neljänneksi paras pistemies tehoilla 8+15=23. Sallinen voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +8.[22]

Kaudeksi 2019–2020 Sallinen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[23] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[24] Marraskuussa 2019 Sallinen nimettiin HIFK:n kapteeniksi Lennart Petrellin tilalle, kun joukkueen valmennusjohto halusi keventää Petrellin vastuuta ja vapauttaa hänen pelaamistaan.[25] Sallinen teki SM-liigauransa ensimmäisen kypärätempun 3. maaliskuuta 2020 Kalevan Palloa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa syntyi ylivoimalla. Harri Rindell valitsi Sallisen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[26] Hän oli lopulta tehoilla 22+17=39 HIFK:n paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[27] Sallinen jakoi koko SM-liigan maalipörssin yhdeksännen sijan Kärppien Juho Lammikon kanssa.[28] Hän ei käyttänyt sopimuksessaan ollutta optiota ulkomaille siirtymisestä, vaan Sallinen teki huhtikuussa 2020 vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[29]

Sallinen jakoi kaudella 2020–2021 tehoilla 15+20=35 HIFK:n sisäisen pistepörssin voiton Alex Broadhurstin kanssa, mutta hän vei kuitenkin varsinaisen kärkisijan suuremman maalimääränsä turvin. Pudotuspeleissä Sallinen oli joukkueen paras maalintekijä neljällä osumallaan.[30] Niistä kaksi syntyi 5. toukokuuta 2021 pelatussa pronssiottelussa Tapparaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa jäi HIFK:n 7–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi[31] ja se ratkaisi joukkueelle SM-pronssia.[5]

Kaudeksi 2021–2022 Sallinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen EHC Bieliin.[32] Joukkuetta valmentaa hänelle Bluesin A-nuorista tuttu Antti Törmänen. Joulukuussa 2021 Sallinen teki Bielin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[33]

Sallinen on edustanut Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2019, 2021 ja 2022, joista vuoden 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen sekä vuosien 2014 ja 2021 turnaukset hopeaan. Vuoden 2018 lopullisesta kisajoukkueesta hän putosi viimeisten joukossa.[34] Yhteensä Sallinen on pelannut 103 A-maaottelua tehopistein 11+15=26.[35] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 15. joulukuuta 2012 Ruotsia vastaan. Sallinen merkittiin Suomen nelosketjun vasempaan laitaan Miika Lahden ja Tommi Huhtalan viereen.[36] Hänen ensimmäinen A-maajoukkuemaalinsa syntyi 19. huhtikuuta 2013 Euro Hockey Challengen ottelussa Hämeenlinnassa Sveitsiä vastaan.[37] Sallinen toimi Suomen kapteenina vuoden 2018 Carlson Hockey Gamesissa[38] ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa.[39]

Sallinen edusti Suomea myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010, mutta hänen turnauksensa päättyi jo toisessa ottelussa Venäjää vastaan aivotärähdyksen takia.[40] Sallinen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hänet valittiin Saksaa vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi.[41]