Jemenin vallankumous

Tammikuun lopussa 2011 pääkaupunki Sanaassa alkoivat kuukausia kestäneet mielenosoitukset, joissa etenkin opiskelijat, Pohjois-Jemenin huthit ja Etelä-Jemenin itsenäisyyttä tavoitteleva Etelän liike vaativat vuodesta 1978 hallinneen presidentti Salehin eroa. Mielenosoittajat vastustivat työttömyyttä, talousahdinkoa ja korruptiota. Maaliskuussa armeija ampui mielenosoittajia murhaten yli 50 ihmistä. Toukokuussa Sanaassa puhkesi katutaisteluja.[1]

Kesäkuun 2011 alussa presidentti Saleh haavoittui pommilla tehdyssä murhayrityksessä. Hän oli kolme kuukautta hoidettavana Saudi-Arabiassa. Saleh ei aluksi suostunut luopumaan virastaan[2], mutta muutti mielensä ja erosi lopulta marraskuussa 2011.[3] Saleh poistui maasta tammikuussa 2012, ja parlamentti antoi hänelle syytesuojan protesteista huolimatta[4]. Hän siirsi vallan väliaikaisesti varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadille[2].

Helmikuussa 2012 varapresidentti Hadi valittiin presidentiksi ainoana ehdokkaana[2]. Uuden perustuslain luonnostelu alkoi maaliskuussa 2013[4].

Arabikevään kansannousu suisti Jemenin epävakauteen. Uusi hallitus ei onnistunut ulottamaan valtaansa koko maahan. Valtatyhjiötä on täyttänyt esimerkiksi terroristiverkosto al-Qaida. Toinen epävakaudesta hyötynyt ryhmä ovat huthikapinalliset, jotka ovat uskonnoltaan shiialaiseen zaidilaissuuntaukseen kuuluvia.

Huthikapina on lähtöisin Saadan maakunnasta. Se vahvistui vallankumouksen myötä ja syyskuussa 2014 huthit onnistuivat helposti valtaamaan pääkaupungin Sanaan keskeiset hallintokohteet ja mediat.[5] Syrjäytetty presidentti Saleh, joka on itsekin zaidilainen, siirtyi tukemaan entisiä vastustajiaan hutheja.[1] Hänen turvallisuusjoukkonsa ja sotilaansa auttavat hutheja[6]. Helmikuussa 2015 Jemen luisui täysimittaiseen sisällissotaan, joka on yhä meneillään.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jemenin vallankumous Wikimedia Commonsissa