Jemenin historia

Jemen on yksi Lähi-idän vanhimmista asutuskeskuksista. Sen alueelle kehittyi seemiläisten kansojen maata viljeleviä yhdyskuntia arviolta 2000 eaa. Jemen sijaitsi jo varhain merkittävien kauppareittien varrella, minkä ansiosta alueelle syntyi vauraita kaupunkeja.[1]

Nykyisen Jemenin alue noin vuonna 230. Aksum, Himyar, Qataban, Saba ja Hadramaut merkitty eri väreillä.

800 eaa. – 500 jaa. välisenä aikana Jemenissä vaikuttivat Minaeanin, Saban, Himyarin, Qatabanin, Hadramautin ja Ausanin kuningaskunnat, jotka ylläpitivät tuottoisaa maustekauppaa. Roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä ”Arabia Felix” (”Onnellinen Arabia”) maustekaupan tuottaman vaurauden vuoksi.[2] Rooman keisari Augustus lähetti vuonna 26 eaa. retkikunnan valtaamaan Arabia Felixin ja turvaamaan alueen kaupan Roomalle. Egyptin prefektin Aelius Galluksen komentama retkikunta kuitenkin epäonnistui.[3]

Maustekauppa hiipui 500-luvulla ja tärkeän Maribin kaupungin sadevesipato murtui, mikä hankaloitti alueen maanviljelyä. Jemen pirstoutui pieniksi kaupunkivaltioiksi ja heimoyhteisöiksi, kunnes arabit valloittivat alueen 600-luvulla. Etiopialainen kristinusko väistyi islamin tieltä ja Jemenistä tuli osa Kalifaattia. Alue sai tuolloin nimensä Jemen, joka tarkoittaa ”oikeaa puolta”, mikä viittaa alueen sijaintiin Mekkaan nähden.[4]

Kalifivallan luhistuttua pohjoinen Jemen jäi paikallisten imaamien vallan alle. Imaamit edustivat zaidilaisuutta, islamin nuorempaa alahaaraa, ja he vakiinnuttivat teokraattisen poliittisen järjestelmän, joka piti pintansa nykyaikaan asti. Jemenissä oli historian aikana useampia imaamien hallitsijasukuja.[5]

Egyptiläiset sunnikalifit valtasivat Jemenin rannikkoseudun 1100-luvulla. Heidän valtakuntansa hajosi vuonna 1250.[6] Jemen säilyi hajanaisena vuoteen 1517 saakka, jolloin Osmanien valtakunta valloitti alueen ja teki siitä maakuntansa. Jemeniläiset heimot ajoivat osmanit pois vuonna 1636 ja osmanit saivat valloitettua Jemenin uudestaan vasta vuonna 1872.[7][8]

Pääartikkelit: Jemenin demokraattinen kansantasavalta ja Jemenin arabitasavalta

Jako Pohjois- ja Etelä-Jemeniin tapahtui brittien valloitettua Jemenin eteläosan. Britit valloittivat Adenin sataman ja nykyisen Jemenin itä- ja eteläosan vuonna 1839. Aluetta hallittiin ensin osana Brittiläistä Intiaa, kunnes 1937 muodostettiin Itä-Adenin ja Länsi-Adenin protektoraatit sekä Adenin siirtokunta. Vuoteen 1965 useimmat näiden alueella vaikuttaneet heimovaltiot olivat liittyneet Etelä-Arabian federaatioksi, jota britit hallitsivat. Britit poistuivat vuonna 1967, jolloin Jemenin demokraattinen kansantasavalta perustettiin. Siitä tuli sosialistinen yksipuoluevaltio, joka solmi läheiset suhteet Neuvostoliittoon, Kuubaan, Kiinaan ja radikaaleihin palestiinalaisiin.[5]

Samaan aikaan pohjoisessa osmanien valta rajoittui kaupunkeihin, kun taas maaseudun heimot olivat imaamin hallinnassa.[5] Osmanien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja Jemenin kuningaskunta julistautui itsenäiseksi vuonna 1918. Maan ensimmäiseksi hallitsijaksi tuli imaami Yahyan al-Badr. Kuningaskunta oli sulkeutunut sekä takapajuinen ja Yahyan oli julma hallitsija. Yahyanin alamaiset murhasivat hänet vuonna 1948, ja valtaan nousi hänen poikansa Ahmed al-Badr. Vallankumoukselliset tasavaltalaiset murhasivat Ahmedin 1962 ja valtiosta tuli Jemenin arabitasavalta. Samalla maa ajautui monivuotiseen sisällissotaan, jonka aikana yli 250 000 ihmistä sai surmansa.[8]

Jemenin arabitasavallan ja Jemenin demokraattinen kansantasavallan suhteet olivat pääasiassa hyvät. Samalla välejä hiersi rajakiista, josta valtiot kävivät kahakoita 1972 ja 1979. Valtiot neuvottelivat yhdistymisestä 1980-luvulla, mutta keskinäiset epäluulot ja Etelä-Jemenin sisällissota 1986 estivät sovinnon. Pohjois- ja Etelä-Jemen yhdistyivät lopulta vuonna 1990 nykyiseksi Jemenin tasavallaksi.[9]

Yhdistymisen jälkeistä rauhaa kesti neljä vuotta, ennen kuin Pohjoinen ja Etelä taistelivat lyhyen, mutta verisen sisällissodan, jossa hallinnon sotajoukot löivät etelän separatistit.[10] Jemenillä on ollut rajakahakoita Eritrean kanssa 1995 ja Saudi-Arabian kanssa 1998.[9]

Vuonna 1994 parlamentti äänesti Ali Abdullah Salehin presidentiksi. Vuonna 1999 pidettiin maan ensimmäiset suorat presidentinvaalit, joissa Ali Abdullah Saleh valittiin uudelleen.[5]

1990-luvun jälkeen Jemeniin on virrannut pakolaisia levottomasta Somaliasta arviolta 700 000.[11]

Lokakuussa 2000 Jemenissä tehtiin terrori-iskuja yhdysvaltalaista sota-alusta ja Brittien suurlähetystöä vastaan. Vuonna 2001 presidentti Saleh ilmoitti maansa käyvän Yhdysvaltojen rinnalla sotaan terrorismia vastaan.[12] Terrorismin vastaisesta sodasta kehittyi maan sisäinen konflikti, jossa Jemenin hallinto ja terroristijärjestö Al-Qaida taistelivat jopa maakuntien hallinnasta.[13] Konflikti jatkuu edelleen.

2000-luvun alussa maassa on ollut paljon levottomuuksia. Maan keskushallinto osoittautui heikoksi ja eri separatistiryhmät saivat valtaa syrjäseuduilla. Maan sekavaa tilannetta hyödynsivät myös somalialaiset merirosvot, jotka perustivat tukikohtia Jemenin rannikolle. Al-Qaidan vastaisen konfliktin lisäksi vuonna 2004 Sa’dahin maakunnassa syttyi huthikapina. Vuonna 2007 Etelä-Jemen alkoi vaatia autonomiaa, mikä kärjistyi maan kolmanneksi konfliktiksi vuonna 2009.[13]

Pääartikkeli: Jemenin vallankumous

Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh valittiin uudelleen vuonna 2006. Hän nousi alun perin Pohjois-Jemenin johtoon vuonna 1978. Vuoden 2003 vaaleissa presidenttiä tukeva puolue Yleinen kansankokous sai enemmistön äänistä, 235 paikkaa ja oppositio 63. Helmikuussa 2009 parlamentti päätti siirtää vaaleja kaksi vuotta tehdäkseen uudistuksia ja välttääkseen maassa kärjistyvän kriisin.[10]

Vuoden 2011 alussa Tunisian vallankumous rohkaisi levottomuuksia ja presidentti Saleh lupasi luopua vallasta kautensa päättyessä 2013.[12] 18. maaliskuuta tilanne kiristyi ja poliisi alkoi ampua mielenosoittajia surmaten kymmeniä ja haavoittaen satoja.[14] 20. maaliskuuta presidentti erotti hallituksen. Maan 1. divisioonan komentaja ilmoitti siirtyneensä mielenosoittajien puolelle Salehia vastaan.[15]

Presidentti Saleh lähti Jemenistä Saudi-Arabiaan haavoituttuaan kranaatti-iskussa 3. kesäkuuta 2011. Sekä länsimaat että arabimaat kehottivat häntä olemaan palaamatta tilanteen rauhoittamiseksi.[16]

Saleh luopui vallasta kuukausien mielenosoitusten jälkeen marraskuussa 2011 Riadissa allekirjoittamallaan sopimuksella. Valta siirtyi varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadille, vaikka Saleh säilyikin kolmen kuukauden ajan ”kunniapresidenttinä”. Sinä aikana järjestettiin uudet vaalit.[17] Varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadi oli ainoana ehdokkaana 21. helmikuuta 2012 järjestetyissä presidentinvaaleissa.[18]

Vuonna 2014 alettiin valmistella perustuslakimuutosta, joka tekisi Jemenistä liittovaltion. Uudistuksella olisi tarkoitus rahoittaa Jemenin alueiden tyytymättömyyttä pääkaupungin ylivaltaa kohtaan ja laajentaa niiden hallinto-oikeuksia.[19]

Jemenin sisällissota keväällä 2015: vihreä alue huthien, punainen hallituksen, harmaa al-Qaidan, oliivinvihreä Etelän liikkeen hallussa.

Arabikevään kansanousu suisti Jemenin syvempään epävakauteen. Uusi hallitus ei ole onnistunut ulottamaan valtaansa koko maahan ja tätä tyhjiötä ovat täyttäneet al-Qaida, huthikapinalliset ja Etelä-Jemenin separatistit. Vuonna 2012 Jemen aloitti Yhdysvaltojen tuella sotilasoperaation menetettyjen kaupunkien valtaamiseksi.[13] Operaatio oli aluksi menestyksekäs, mutta sittemmin hallituksen joukkojen eteneminen on pysähtynyt. Al-Qaida vastasi operaatioon tekemällä useita terrori-iskuja eri puolille Jemeniä ja muun muassa Sanaan pommi-iskussa 2012 kuoli 96 ihmistä.[20]

Syyskuussa 2014 huthit onnistuivat helposti valtaamaan pääkaupungin Sanaan keskeiset hallintokohteet ja mediat. Monet epäilevät huthien liittoutuneen syrjäytetyn presidentti Salehin kanssa eivätkä kapinalliset ole suostuneet vetäytymään pääkaupungista.[21] Kapinalliset piirittivät 19. tammikuuta 2015 Jemenin pääministerin Khalid Bahahin asuintalon ja ampuivat kohti hänen saattuettaan.[22] Helmikuussa huthit ilmoittivat hajottavansa parlamentin ja ottavansa maan hallintaansa. Parlamentin tilalle perustettiin kansallisneuvosto.[23]

Huthit valtasivat maaliskuun 2015 aikana osan maan kolmanneksi suurimmasta kaupungista Taizzista. Jo aiemmin oli presidentti Hadi joutunut väistymään pääkaupungista maan eteläosaan Adeniin.[24] YK:n turvallisuusneuvosto varoitti maaliskuun 2015 lopulla, että Jemen näyttää ajautuvan sisällissodan partaalle. Neuvosto ilmoitti tukevansa maan presidenttiä Abdrabuh Mansur Hadia.[25] Saudi-Arabian johtama liittouma aloitti sotilasoperaation huthikapinallisia vastaan 25. maaliskuuta 2015. Siihen osallistuu 150 000 sotilasta ja sata lentokonetta. Shiiajohtoiset Iran ja Irak tuomitsivat operaation.[26] Liittouman joukkoja nousi elokuussa maihin Adenissa, minkä jälkeen ne ovat ottaneet osaa täysimittaiseksi kuvailtuun maasotaan hutheja vastaan.[27]

Saudi-Arabian, Yhdistyneiden Arabiemiraattien sekä muiden koalitioon osallistuvien maiden tuki presidentti Abd Rabbo Mansour Hadin hallinnolle on ollut voimakasta, mutta kuitenkin Huthi-joukot (Ansar Allah) ovat pystyneet säilyttämään valtaamansa alueet. 2020-luvulle tultaessa huthit hallitsevat yhä maan pääkaupunkia ja läntisiä alueita. Rintamalinjat eivät ole viime vuosina muuttuneet merkittävästi. Syksyllä 2019 arvioitiin, että, jos hutheja vastaan yhdessä taistelevat Jemenin kansallinen armeija (Yemen National Army, YNA) ja Etelä-Jemeniin vahvempaa itsemääräämisoikeutta tavoitteleva STC (Southern Transitional Council) alkavat taistella enemmän toisiaan vastaan, tasapaino saattaa muuttua huthien eduksi. 2020-luvulle tultaessa 100 000 ihmisen arvioidaan kuolleen vuodesta 2015 lähtien ja maan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen.[28]