Jefferson Davis
Jefferson Finis Davis (3. kesäkuuta 1808 Fairview, Kentucky – 6. joulukuuta 1889 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Amerikan konfederaation ainoa presidentti vuosina 1862–1865.
| Jefferson Davis | |
|---|---|
 |
|
| Konfederaation 1. presidentti | |
| Varapresidentti | Alexander Stephens |
| Edeltäjä | Howell Cobb (väliaikaishallituksen puheenjohtajana) |
| Seuraaja | virka lakkautettu |
| Yhdysvaltain 23. sotaministeri | |
| Presidentti | Franklin Pierce |
| Edeltäjä | Charles Magill Conrad |
| Seuraaja | John Buchanan Floyd |
| Yhdysvaltain senaattori Mississippistä |
|
| Edeltäjä | Stephen Adams |
| Seuraaja | Adelbert Ames (1870) |
| Edeltäjä | Jesse Speight |
| Seuraaja | John J. McRae |
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Mississippin vaalipiiristä |
|
| Edeltäjä | Tilghman Tucker |
| Seuraaja | Henry T. Ellett |
| Senaatin sotilaallisten asioiden komitean puheenjohtaja | |
|
1857–1861
|
|
| Edeltäjä | John Weller |
| Seuraaja | James Wilson |
|
1849–1851
|
|
| Edeltäjä | Thomas Hart Benton |
| Seuraaja | James Shields |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1808 Fairview, Kentucky, Yhdysvallat |
| Kuollut | 6. joulukuuta 1889 (81 vuotta) New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat |
| Ammatti |
sotilas poliitikko |
| Arvonimi | Excellency |
| Puoliso |
Sarah Knox Taylor Varina Davis |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
| Uskonto | episkopaali |
 Nimikirjoitus |
|
Varhainen elämä
Jefferson Davis syntyi 3. kesäkuuta 1808 Fairviewissa, Kentuckyn osavaltiossa. Hän oli Jane ja Samuel Emory Davisin kymmenes ja viimeinen lapsi. Molemmilla vanhemmilla oli englantilaiset ja walesilaiset juuret. Jeffersonin isä Samuel taisteli Amerikan vapaussodassa Siirtokuntien armeijassa yhdessä molempien velipuoliensa kanssa. Hän nai Jane Cookin vuonna 1783. Samuel kuoli 4. heinäkuuta 1824, Jeffersonin olleessa 16-vuotias. Jane kuoli 3. lokakuuta 1845.[1]
Opinnot ja sotilasura
Davis muutti ensin Louisianan St. Maryn piirikuntaan ja myöhemmin Mississippin Wilkinsonin piirikuntaan. Hän opiskeli Wilkinsonin akatemialla. Kaksi vuotta myöhemmin Davis aloitti opinnot katolisessa Saint Thomas' College -koulussa. Davis oli opiskeluaikoinaan koulun ainoa protestanttinen oppilas. Tämän jälkeen hän lähti Jefferson Collegeen joka sijaitsi Mississippissa. Täältä hän jatkoi Lexingtonin Transylvania Universityyn. Davis meni vuonna 1824 West Pointin sotilasakatemiaan. Hän valmistui luutnantiksi, mutta erosi armeijasta vuonna 1834. Hän lähti 1840-luvulla politiikkaan. Meksikon sodan sytyttyä Davis jätti politiikan ja astui takaisin armeijan palvelukseen. Hän haavoittui pahasti Buena Vistan taistelussa vuonna 1847 ja palasi politiikkaan.
Poliittinen ura
Ennen sisällissotaa
Davis istui Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä Mississippin osavaltiosta vuosina 1845-1846. Seuraavana vuonna hänet valittiin Mississipin senaattoriksi, jossa hän istui vuoteen 1851 asti. Tämän jälkeen hän toimi Yhdysvaltain sotaministerinä Franklin Piercen hallinnossa. Davis palasi senaattiin 1857, jossa hän istui tammikuuhun 1861 asti.
Konfederaation presidenttinä
Davis erosi Yhdysvaltain senaatista 9. helmikuuta 1861. Hänet nimitettiin muodostetun Amerikan konfederaation presidentiksi helmikuussa 1862. Davisin virkapaikka oli Virginian Richmondissa, Konfederaation pääkaupungissa. Hän toimi tehtävissään tappiollisen sisällissodan loppuun ja Konfederaation lakkauttamiseen 5. toukokuuta 1865 saakka.
Pako
Davis pakeni Richmondista lähestyvien Unionin joukkojen tieltä 3. huhtikuuta 1865. Hänen hallituksensa kokoontui kahdesti Pohjois-Carolinassa Greensboron kaupungissa, missä harkitsi myös kenraali Joseph E. Johnstonin lähettämistä neuvottelemaan rauhasta Unionin kanssa. Davisin hallitus kokoontui viimeisen kerran Charlottessa 22.–26. huhtikuuta, minkä jälkeen muun muassa oikeusministeri George Davis erkani joukosta. Davis ja osa hallituksesta aikoi jatkaa matkaa Floridaan. Benjamin Pritchardin johtama Unionin armeijan osasto sai kuitenkin heidät kiinni Georgian Irwinvillessä 10. toukokuuta 1865.[2]
Loppuelämä
Davis istui sodan jälkeen tutkintavankeudessa Virginian Fort Monroe -linnoituksessa. Häntä vastaan nostettiin syyte maanpetoksesta, mutta hän ei ikinä joutunut oikeuden eteen. Davis vapautui takuita vastaan toukokuussa 1867 ja sai armahduksen joulupäivänä 1868 presidentti Andrew Johnsonilta muiden sisällissodan veteraanien ohella.[3][4]
Kuolema
Davis kuoli Louisianan New Orleansissa 81-vuotiaana 6. joulukuuta 1889. Hänen arkkunsa oli joulukuun 11. päivään asti esillä kaupungin kaupungintalolla.[5]
Hautajaisista tuli yksi Etelä-Yhdysvaltain suurimmista.[5] Tapahtuman järjestelyistä vastannut työvaliokunta halusi painottaa Davisin suhdetta Yhdysvaltoihin. Liittovaltion hallinto sivuutti hänen kuolemansa, mutta kirkot eri puolella etelää soittivat kellojaan.
Lähteet
- Strode, Hudson: Jefferson Davis: American patriot, 1808-1861. Harcourt Brace, & Co., 1955. (englanniksi)
- Roper, Jon: The Complete Illustrated Guide to the Presidents of America, s. 96–97. London: Lorenz Books, 2008. ISBN 978-0-7548-1858-8. (englanniksi)
Viitteet
- Strode 1955, s. 4-5
- Last Days of the Confederacy: Jefferson Davis in Greensboro and Charlotte, April 1865 NCpedia. 2007. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
- Confederate President Jefferson Davis captured by Union forces History. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
- December 25, 1868: President Johnson Pardons all Confederate Veterans History & Headlines. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
- Jefferson Davis’ Death, December 6th, 1889 First White House. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)