Jeff Tambellini

WHL-joukkue Regina Pats varasi Tambellinin 76. pelaajana vuonna 1999. Hän ei kuitenkaan koskaan siirtynyt CHL:ään. Kauden 1999–2000 Tambellini pelasi PIJHL-joukkue Port Coquitlam Buckaroosissa. Hänet valittiin kauden päätteeksi liigan vuoden tulokkaaksi ja ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Kaksi seuraavaa kautta Tambellini pelasi BCHL-joukkue Chilliwack Chiefsissa. Jälkimmäisellä kaudellaan 2001–2002 hän jakoi tehoilla 46+71=117 koko liigan pistepörssin voiton Cowichan Valley Capitalsin Matt Ellisonin kanssa.[2] Tambellini palkittiin suuremman maalimääränsä turvin Brett Hull Trophylla. Hän voitti kauden päätteeksi BCHL:n mestaruuden. Tambellini palkittiin myös liigan Coastal Conferencen arvokkaimpana pelaajana Verne Dye Memorial Trophylla ja urheiluhenkisimpänä pelaajana Bob Fenton Trophylla.[3] Hänet valittiin kauden päätteeksi BCHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Tambellini valittiin myös koko CJHL:n vuoden pelaajaksi.[4]

Vuosina 2002–2005 Tambellini kävi Michiganin yliopistoa. Ensimmäisellä kaudellaan 2002–2003 hän oli joukkueensa paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 26+19=45, joilla Tambellini jakoi koko CCHA:n maalipörssin kolmannen sijan Ohio Staten R. J. Umbergerin kanssa ja sijoittui pistepörssissä yhdeksänneksi.[2] Hän voitti kauden päätteeksi sarjan mestaruuden. Tambellini valittiin CCHA:n vuoden tulokkaaksi, toiseen tähdistökentälliseen ja tulokkaiden tähdistökentälliseen.[3] Los Angeles Kings varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 27. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003.

Kaudella 2003–2004 Tambellini nousi Michiganin yliopiston varakapteeniksi ja oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä 15 osumallaan. Kaudella 2004–2005 hän voitti joukkueensa sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 24+33=57. Tambellini voitti koko CCHA:n pistepörssin ja jakoi maalipörssin voiton Ferris State Universityn Jeff Leguen kanssa.[2] Hän voitti kauden päätteeksi liigan mestaruuden, valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja lopputurnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[3]

Tambellini Los Angeles Kingsin paidassa harjoitusottelussa syyskuussa 2005.

Elokuussa 2005 Tambellini teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa.[5][6] Hän aloitti kautensa AHL-joukkue Manchester Monarchsissa, jossa Tambellini pelasi 56 runkosarjaottelua piste per peli -tahdilla tehopistein 25+31=56, joilla hän oli kauden päätyttyäkin joukkueen toiseksi paras pistemies Brad Smythin jälkeen. Tambellini voitti myös Monarchsin sisäisen tehotilaston lukemalla +17.[2] Hän debytoi Kingsin NHL-joukkueessa 30. marraskuuta 2005 vieraissa Chicago Blackhawksia vastaan. Tambellini sai ottelussa jääaikaa 9.23 minuuttia[7] ja lähetettiin neljän ottelun jälkeen takaisin Monarchsiin. Siirtotakarajalla, maaliskuussa 2006 Kings kauppasi Tambellinin ja Denis Grebeškovin New York Islandersiin vaihdossa Mark Parrishiin ja Brent Sopeliin.[8][9] Tambellini otti heti paikkansa Islandersin NHL-kokoonpanosta ja teki 21 runkosarjaottelussa tehot 1+3=4. Hänen NHL-uransa avausmaali syntyi 14. maaliskuuta 2006 New Jersey Devilsin Martin Brodeurin taakse. Runkosarjan jälkeen Tambellini pelasi seitsemän AHL:n playoff-ottelua Islandersin farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersissa.

Kauden 2006–2007 Tambellini pelasi suurimmaksi osaksi Sound Tigersissa, jonka sisäisen piste- ja maalipörssin hän voitti tehtyään 50 runkosarjaottelussa tehot 30+29=59. Tambellini voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +10. Islandersin NHL-joukkueessa hän pelasi 23 runkosarjaottelua tehopistein 2+7=9. Kaudella 2007–2008 Tambellini oli taas Sound Tigersin paras pistemies ja maalintekijä tehtyään 57 runkosarjaottelussa tehot 38+38=76. Hän jakoi koko AHL:n maalipörssin toisen sijan Chicago Wolvesin Brett Sterlingin kanssa edellään vain Wolvesin Jason Krog.[2] Tambellini pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa ja hänet valittiin liigan viikon pelaajaksi 30. joulukuuta 2007 sekä 6. huhtikuuta 2008.[3] Tambellini pelasi kauden aikana 31 NHL-ottelua tehopistein 1+3=4. Heinäkuussa 2008 hän teki kaksivuotisen ja 1,175 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Islandersin kanssa.[10]

Tambellini vietti lähes koko kauden 2008–2009 Islandersin NHL-joukkueessa tehden 65 runkosarjaottelussa tehot 7+8=15. Pelejä farmijoukkue Sound Tigersissa kertyi kuusi. Kauden 2009–2010 hän pelasi kokonaan NHL:ssä, tosin loukkaantumisten takia pelejä kertyi vain 36 runkosarjaottelun verran Tambellinin tehtyä niissä tehot 7+7=14. Tambellini teki NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun 31. lokakuuta 2009 Buffalo Sabresia vastaan. Hänen isänsä Steve (Edmonton Oilersin toimitusjohtaja) oli katsomassa ottelua.[11]

Heinäkuussa 2010 Tambellini teki vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 500 000 dollarin arvoisen sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa.[12] Hän pelasi lähes koko kautensa NHL:ssä, jossa Tambellini teki myös yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään 62 runkosarjaottelussa tehot 9+8=17. Kuudessa pudotuspeliottelussa hän jäi ilman tehopisteitä. Tambellini eteni Canucksin kanssa aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jotka vei kuitenkin Boston Bruins otteluvoitoin 4–3. Hän pelasi kauden aikana myös seitsemän ottelua farmijoukkue Manitoba Moosessa marraskuussa 2010.[3]

Kaudeksi 2011–2012 Tambellini siirtyi Sveitsin National League A:n ZSC Lionsiin,[13] jossa uransa aikana pelasivat myös hänen isänsä Steve ja isoisänsä Addie. Tambellini nousi joukkueen varakapteeniksi ja voitti Zürichin sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 23+22=45. Hän sijoittui koko NLA:n maalipörssissä neljänneksi ja jakoi pistepörssin viidennen sijan Fribourg-Gottéronin Simon Gamachen kanssa. Tambellini jakoi myös Zürichin sisäisen tehotilaston voiton Severin Blindenbacherin kanssa lukemalla +14. Hän voitti kauden päätteeksi Sveitsin-mestaruuden. Kesken kauden 2012–2013, joulukuussa Tambellini jätti joukkueen henkilökohtaisiin syihin vedoten.[14] Hän kärsi loukkaantumisista, eikä pelannut enää loppukaudella. Kaudeksi 2013–2014 Tambellini siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigaan MODO Hockeyn joukkueeseen.[15] Hän oli 13 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Simon Önerudin jälkeen.[3]

Tambellini palasi kaudeksi 2014–2015 Sveitsiin ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Fribourg-Gottéroniin.[16] Kuitenkin jo kesken ensimmäisen sopimuskautensa, tammikuussa 2015 hän siirtyi loppukaudeksi SHL-joukkue Växjö Lakersin riveihin.[17] Tambellini jakoi kevään 2015 pudotuspeleissä joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Tuomas Kiiskisen kanssa tehoilla 5+8=13. Hän voitti kauden päätteeksi Ruotsin-mestaruuden.[3]

Heinäkuussa 2015 Tambellini teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen NHL-sopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa.[18][19] Hän pelasi kauden 2015–2016 kuitenkin kokonaan farmijoukkue Syracuse Crunchissa. Tambellini oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Tanner Richardin jälkeen tehoilla 29+20=49.[2] Kaudeksi 2016–2017 Tambellini palasi Ruotsiin ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Djurgårdens IF:ään.[20] Hän oli Mestarien liigassa joukkueen paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 5+1=6. SHL:n runkosarjassa Tambellini teki kuitenkin vain yhdeksän tehopistettä. Siirtorajan kynnyksellä, helmikuussa 2017 hän palasi Växjö Lakersiin.[21]

Tambellini pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2004, jolloin hän voitti hopeaa. Tambellini pelasi edusti myös Canada Pacificin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2001 voittaen hopeaa. Hän edusti myös Kanadan A-maajoukkuetta Spengler Cupissa vuonna 2014.[3]