Jeff Saibene

Kotimaassaan Union Luxembourgin joukkueessa 1985 uransa aloittanut Saibene siirtyi 1986 Belgiaan Standard Liègen joukkueeseen, jossa ura ei kuitenkaan ottanut tulta alleen ja kolmen kauden aikana hän pelasi vain seitsemän ottelua. 1989 Saibene siirtyi FC Aarauhun. Hän pelasi vuosia Sveitsissä edustaen Aarauta kahteen otteeseen. 1999 hän palasi kotimaahansa pelaten FC Swift Hesperangessa kolme kautta. Hän lopetti uransa vuonna 2002.

Luxemburgin maajoukkueessa Saibene pelasi vuosina 1986–2001 kaikkiaan 64 maaottelua onnistumatta kertaakaan maalinteossa.

Saibene aloitti valmennusuransa Luxemburgin maajoukkueen apulaisvalmentajana vuonna 2001. Allan Simonsenin jätettyä päävalmentajan tehtävänsä vuonna 2004 myös Saibene jätti tehtävänsä. Vuonna 2006 hän siirtyi FC Thunin apulaisvalmentajaksi ja Heinz Peischlin potkujen jälkeen maaliskuussa 2007 Saibene nousi loppukaudeksi Thunin päävalmentajaksi.

Kesällä 2007 Saibene palasi FC Aarauhun apulaisvalmentajaksi. Yhdessä puolalaisen Ryszard Komornickin Saibene luotsasi Aaraun kahdesti perättäin Sveitsin superliigan viidenneksi. [1] Komornickin lähdettyä seurasta kauden 2008/09 jälkeen Saibene nousi päävalmentajaksi. Pesti päättyi kuitenkin lyhyeen Aaraun juututtua liigan hännille ja luxemburgilainen sai potkut jo lokakuussa 2009. [2]

Aarau-pestinsä jälkeen Saibene toimi Luxemburgin U21-maajoukkueen päävalmentajana,[3] kunnes siirtyi maaliskuussa 2011 FC St. Gallenin peräsimeen. [4] Saibenen johdolla St. Gallen voitti kaudella 2011/12 Challenge Leaguen mestaruuden ja nousi takaisin pääsarjaan, josta se oli keväällä 2011 pudonnut. Luxemburgilaisen alaisuudessa St. Gallen menestyi hyvin ja kaudella 2012/13 kolmossija toi paikan Eurooppa-liigaan. Parempaa menestystä ei enää Saibenen alaisuudessa tullut, kausi 2013/14 päättyi seitsemänteen sijaan ja kaudella 2014/15 sijoitus oli pykälää parempi. Elokuussa 2015 Saibene oli pisimpään samassa seurassa työskennellyt Sveitsin liigan päävalmentaja. [5] Ennätys ei kuitenkaan pelastanut luxemburgilaista potkuilta, jotka seura hänelle antoi syyskuun alussa 2015. [6]

Kuukausi St. Gallenista saamiensa potkujen jälkeen Saibene palasi FC Thunin päävalmentajaksi. [7] Saibene luotsasi Thunin kaudella 2015/16 Sveitsin liigassa kuudenneksi. Maaliskuussa 2017 Saibene jätti Thunin ja siirtyi Saksan 2. Bundesliigan DSC Arminia Bielefeldin päävalmentajaksi.[8] Saibenen johdolla Arminia säilytti sarjapaikkansa pisteen erolla karsintaviivaan. Kaudella 2017/18 Saibene johdatti Arminian 2. Bundesliigassa neljänneksi, mikä oli joukkueen paras sijoitus sitten 2000-luvun alun. Eroa nousukarsintaan jäi lopulta kahdeksan pistettä. Kaudella 2018/19 menestys oli jälleen heikompaa ja sarjan alempaan keskikastiin pudonnut Arminia erotti Saibenen joulukuussa 2018.[9]

Kesällä 2019 Saibene allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Saksan 3. Ligaan pudonneen FC Ingolstadtin kanssa.[10] Hän sai potkut heikkojen esitysten vuoksi maaliskuussa 2020.[11]

Lokakuussa 2020 Saibenesta tuli FC Kaiserslauternin päävalmentaja.[12] Kaiserslauternin tulokset 3. Ligassa olivat heikkoja ja Saibene erotettiin jo tammikuussa 2021.[13]

Kesäkuussa 2021 Saibene palasi valmennustehtäviin kotimaahansa Racingin päävalmentajaksi.[14] Saibene luotsasi Racingin Luxemburgin cup-mestariksi kaudella 2021/22.[15] Saibene jätti tehtävänsä menestyksestä huolimatta kauden jälkeen.[16]

Elokuussa 2022 Saibene palasi valmentamaan Sveitsiin, kun hänestä tuli Challenge Liigassa putoamiskamppailuun vajonneen Neuchâtel Xamaxin päävalmentaja.[17]