Jeff O’Neill

O'Neill varttui Ontariossa kahden vanhemman veljensä Donin ja Ryanin kanssa, jotka molemmat pelasivat myös jääkiekkoa. O'Neill pelasi ennen NHL-uraansa Guelph Stormissa, OHL:ssä, Ontarion junioriliigassa. Hän pelasi samassa joukkueessa muun muassa tulevan NHL-pelaajan Todd Bertuzzin kanssa.

Hänet valittiin ensimmäisellä kaudellaan OHL:ssä vuoden tulokkaaksi. Tuolloin hän keräsi 79 tehopistettä 65 ottelussa. O'Neill teki hyvää jälkeä junioriliigassa, ja Hartford Whalers varasi O'Neillin vuonna 1994, koko varaustilaisuuden 5. pelaajana. Kaudella 1993–1994 hän oli koko OHL:n pistepörssin toinen Jason Allisonin jälkeen, ja kaudella 1994–1995 hän sijoittui pistepörssin kolmanneksi edellään vain David Ling ja Marc Savard.

Räväkästi pelannut O'Neill pystyi raivaamaan heti tulokaskaudellaan paikkansa NHL:ssä. Hän murtautui heti Hartford Whalersin vakiokokoonpanoon. Urallaan vain yhden ainoan farmiottelun pelanneen O'Neillin kehitys oli lupaavaa ja kanadalaishyökkääjä nousikin hiljalleen Carolina Hurricanesiksi muuttuneen entisen Whalersin ehdottomaksi avainpelaajaksi. Hän pelasikin suurimman osan urastaan Carolinassa, yhteensä seitsemän kautta.

NHL-uran kaksi ensimmäistä kautta sujuivat kohtuullisesti Hartfordissa, mutta hän pelasi kuitenkin parhaat kautensa, kun joukkue oli muuttanut Hartfordista Raleighiin ja vaihtanut nimensä Carolina Hurricanesiksi. Carolinassa O'Neill rikkoi 60 tehopisteen rajan neljänä kautena peräkkäin (vuosina 1999–2003).

Kaudella 2001–2002 Carolina eteni sensaatiomaisesti aina Stanley Cupin finaaleihin pudottaen pudotuspeleissä jatkosta muiden muassa New Jersey Devilsin ja Toronto Maple Leafsin, mutta hävisi finaaleissa lopulta Detroitille otteluvoitoin 4-1. Joukkueen avainpelaajia olivat silloin muiden muassa Arturs Irbe, Sami Kapanen, O'Neill, Ron Francis, Rod Brind'Amour, Glen Wesley ja Sean Hill.

Seuraavalla kaudella (2002–2003) O'Neill jatkoi hyviä otteita tehden 30 maalia ja 61 tehopistettä, ja hänet valittiin mukaan All-Stars -otteluun.

O'Neillin piste-ennätys (67 tehopistettä) syntyi kaudella 2000-2001, jolloin hän teki peräti 41 maalia ja antoi 26 maaliin johtanutta syöttöä 82 ottelussa.

Kesällä 2005 O'Neill siirtyi Carolinasta Toronto Maple Leafsiin. Miehen aikomus oli hieman vaisusti sujuneiden parin viimeisimmän kauden jälkeen ottaa paikkansa NHL:n huippulaitureiden joukosta. Siviilielämän murheet kuitenkin leimasivat O'Neillin kautta, ja flegmaattinen laituri ei saanut aikaan juuri mitään, ja joutui Toronton fanien hampaisiin. Toronton joukkueeseen oli hankittu silloin myös muita kovia vahvistuksia kuten Eric Lindros ja Jason Allison ja odotukset olivat korkealla, mutta joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Toinen kausi Leafsissa ei sujunut myöskään erityisen hyvin, joukkue jäi taas ulos pudotuspeleistä, ja O'Neill teki vain 20 maalia ja 42 tehopistettä 74 ottelussa.

O'Neill pelasi uransa kaksi viimeistä kautta Torontossa. Hän pelasi kuitenkin odotuksiin nähden vaisusti, eikä Toronto tarjonnut jatkosopimusta. O'Neill päätti uransa vuonna 2008. Hän yritti vielä paluuta NHL-jäille syyskuussa 2008, menemällä try-outille Carolina Hurricanesiin, mutta jäi ilman sopimusta kaudelle 2008–2009.

Jeff O'Neill on ollut esillä myös NHL kaukaloiden ulkopuolella, vuoden 2005 maaliskuussa poliisi pidätti O'Neillin rattijuopumuksesta epäiltynä, hän joutui selvittämään asiaa oikeudessa.

O'Neillin peliuraa varjosti myös hänen veljensä Donny O'Neillin kuolema. Donny kuoli auto-onnettomuudessa vain 33 vuoden ikäisenä vuonna 2005. O'Neill kärsi myös lentopelosta, ja harkitsi sen vuoksi jopa lopettamista.