Jeff Carter

Ennen NHL-uraansa Carter pelasi vuodet 2001–2005 OHL-junioriliigan Sault Ste. Marie Greyhoundsissa.[1] Hän oli kolmella peräkkäisellä kaudella (2002–2005) joukkueensa paras maalin- ja pisteidentekijä. Kaudella 2002–2003 hän teki 61 ottelussa 71 tehopistettä, kaudella 2003–2004 57 ottelussa 66 tehopistettä ja kaudella 2004–2005 55 ottelussa 74 tehopistettä.[2] Vuonna 2004 Carter valittiin OHL:n toiseen ja vuonna 2005 ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Lisäksi hänet palkittiin vuonna 2005 sekä Canadian Hockey Leaguen että OHL:n vuoden herrasmiespelaajan palkinnolla.[3]

Philadelphia Flyers varasi Carterin vuoden 2003 NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella numerolla 11. Keväällä 2004 ja 2005 OHL-kauden päätyttyä, hän pelasi Flyersin farmijoukkueessa Philadelphia Phantomsissa AHL:ssä. Keväällä 2005 Phantoms voitti AHL:n mestaruuden, Calder Cupin, ja Carter oli koko liigan tehokkain pelaaja, kun hän teki 23 tehopistettä 21 ottelussa.[1]

Carter pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa syksyllä 2005 ja vakiinnutti heti paikkansa Philadelphia Flyersin vakiokokoonpanossa.[1] Hän teki tulokaskaudellaan, kaudella 2005–2006, 42 tehopistettä 81 runkosarjaottelussa ja oli joukkueensa kolmanneksi paras maalintekijä.[4] NHL:n tulokkaiden pistepörssissä hän oli yhdestoista.[5] Neljännellä NHL-kaudellaan, kaudella 2008–2009, Carter oli Philadelphian paras maalin- ja pisteidentekijä 84 tehopisteellä ja 46 maalilla.[6] NHL:n maalipörssissä hän oli toinen Aleksandr Ovetškinin jälkeen ja pistepörssissä kahdestoista.[7] Samalla kaudella hän pelasi ensimmäisen kerran NHL:n tähdistöottelussa.[1]

Carter oli Philadelphian paras maalintekijä myös kausilla 2009–2010 ja 2010–2011.[8] Vuonna 2010 Philadelphia pelasi ensimmäistä kertaa Carterin aikana NHL:n loppuotteluissa, mutta hävisi ottelusarjan Chicago Blackhawksille. Carter oli pudotuspelien aikana sivussa 11 ottelusta jalkavamman vuoksi.[9] Carter teki marraskuussa 2010 Philadelphian kanssa 11 vuoden pelaajasopimuksen, joka astui voimaan, kun edellinen sopimus päättyi kesällä 2011.[10] Philadelphia myi Carterin kesäkuussa 2011 Columbus Blue Jacketsiin, josta se sai vaihdossa Jakub Voráčekin ja ensimmäisen sekä kolmannen kierroksen varausoikeudet vuoden 2011 varaustilaisuudessa. Kuuden kauden aikana Philadelphiassa Carter teki 181 maalia 461 ottelussa.[11]

Carterin pelasi Columbuksessa vajaan kauden, sillä helmikuussa 2012, muutama päivä ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista, Columbus myi hänet Los Angeles Kingsiin. Kaupassa Columbus sai vaihdossa puolustaja Jack Johnsonin ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden.[12] Kesäkuussa 2012 Los Angeles voitti NHL:n mestaruuden eli Stanley Cupin. Los Angelesissa pelasivat Carterin joukkuetovereina muun muassa Mike Richards ja Simon Gagne, joiden kanssa oli pelannut aiemmin Philadelphiassa.[13]

Huhtikuussa 2021 Kings kauppasi Carterin Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa ehdolliseen kolmannen kierroksen varausvuoroon vuoden 2022 varaustilaisuudessa ja ehdolliseen neljännen kierroksen varausvuoroon vuoden 2023 varaustilaisuudessa.[14]

Tammikuussa 2022 Carter teki Penguinsin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[15]

Carter on edustanut Kanadaa kerran jääkiekon aikuisten arvokilpailuissa, jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2006. Vuosina 2004 ja 2005 hän edusti Kanadaa jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa. Kanada voitti 2004 hopeaa ja 2005 kultaa, ja Carter valittiin molempina vuosina turnauksen tähdistökentälliseen.[16][1] Hän kuului myös Kanadan kultaa voittaneeseen joukkueeseen jääkiekon alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2003.[17]

Carter oli mukana olympiakultaa voittaneessa joukkueessa Sotšissa 2014.