Jeesuksen sukuluettelot

Jeesuksen sukuluettelo esiintyy Uuden testamentin evankeliumeissa kahdessa kohdassa: Matteuksen evankeliumin alussa[1] sekä Luukkaan evankeliumin kolmannessa luvussa.[2] Matteuksen luettelo alkaa Abrahamista, ja sen mukaan Joosef, Jeesuksen laillinen isä, oli Daavidin sekä myös hänestä ja hänen pojastaan Salomosta polveutuneiden myöhempien Juudan kuninkaiden jälkeläinen. Luukkaan sukuluettelo on kirjoitettu takaperoisessa järjestyksessä, pojasta isään, ja ulottuu Aadamiin saakka. Sen mukaan Joosef oli Davidin nuoremman pojan, Natanin jälkeläinen. Kummankaan evankeliumin mukaan Joosef ei kuitenkaan ollut Jeesuksen biologinen isä, vaan tämä syntyi neitseellisesti jumalallisen ihmeen vaikutuksesta.[3]

Saint-Denis’n basilikassa lähellä Pariisia oleva ruusuikkuna, johon on kuvattu Jeesuksen esi-isät Iisaista alkaen.

Istanbulissa sijaitsevan Choran kirkon sisemmän nartheksin eteläinen kupoli, johon on kuvattu Jeesuksen esi-isät Aatamista alkaen.

Abrahamista Daavidiin saakka luettelot ovat yhtäpitävät keskenään sekä myös Vanhassa testamentissa pääosin Ruutin kirjan lopussa olevan luettelon kanssa.[4] Sitä vastoin Daavidista Joosefiin ne poikkeavat toisistaan täysin. Tämän ristiriidan ovat useat tutkijat ja teologit yrittäneet selittää eri tavoin.

Luukkaan evankeliumin sukuluettelo

Luukkaan evankeliumin sukuluettelo on evankeliumin kolmannessa luvussa, jossa kerrotaan ensin Jeesuksen kasteesta ja mainitaan hänen aloittaneen noin 30-vuotiaana julkisen toimintansa. Tämän jälkeen seuraa maininta: "Hän oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika", ja sen jälkeen luettelo, jossa Joosefin esi-isät luetaan takaperoisessa järjestyksessä, pojasta isään, aina Aadamiin saakka, jonka sanotaan olleen Jumalan poika.

Monet nimet esiintyvät vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa eri muodossa kuin vuoden 1992 suomennoksessa. Alla nimet on lueteltu vuoden 1992 käännöksen mukaisessa muodossa, ja luettelo esitetään tässä päinvastaisessa järjestyksessä kuin evankeliumissa, tavanomaisempaan tapaan varhaisimmista sukupolvista myöhempiin eteneväksi muunnettuna. Monessa tapauksessa erona käännösten välillä on ainoastaan vokaalin merkitseminen pitkäksi tai lyhyeksi. Mikäli nimet eri käännöksissä poikkeavat toisistaan muutoinkin, on vuoden 1938 käännöksen mukainen muoto merkitty sulkuihin.

**Jeesuksen sukuluettelo Luukkaan mukaan**
☧ Jumala Aadam Set Enos Kenan Mahalalel Jered (Jaaret) Henok (Jaredin poika) (Eenok) Metusalah (Metusala) Lemek (Laamek) Nooa Seem Arpaksad Kenan (Kainam)	Salma (Saala) Eber Peleg (Faalek) Reu (Ragau) Serug (Seruk) Nahor Terah (Taara) Abraham Iisak Jaakob Juuda Peres (Faares)	Hesron (Esron) Arni Admin Amminadab Nahson (Nahasson) Salma (Saala) Boas Obed Iisai Daavid Natan Mattata Menna Melea	Eliakim Jonam Joosef Juuda Simeon Leevi Mattat Jorim Elieser Joosua (Jeesus) Er Elmadam Kosam	Addi Melki Ner Sealtiel Serubbabel Resa Johanan Joda Josek Simei (Semein) Mattitja (Mattatias) Mahat Naggai	Hesli (Esli) Nahum Amos Mattitja (Mattatias) Joosef Jannai Melki Leevi Mattat Eeli Maria & Joosef Jeesus

Tämän mukaan Jeesus siis polveutui kuningas Daavidista hänen poikansa Naatanin kautta, joka mainitaan Vanhassa testamentissa vain ohimennen[5]. Myöhemmät sukupolvet ovat muutoin tuntemattomia nimiä, mutta niiden lukumäärä, 41 sukupolvea noin tuhannessa vuodessa, on kronologisesti täysin mahdollinen.

Daavidia edeltävien sukupolvien osalta Luukkaan luettelo on täysin Vanhan testamentin mukainen. Sukupolvet Peresistä, Juudan pojasta, Daavidiin on Vanhassa testamentissa lueteltu Ruutin kirjan lopussa. Luukkaan ja yhtäpitävästi myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Peres oli Juudan poika ja Abrahamin jälkeläinen neljännessä polvessa; välissä olleet sukupolvet olivat Iisak ja Jaakob.[6] Myös Abrahamia edeltäneet sukupolvet ovat Luukkaan luettelossa Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaiset[7] Luukkaan luettelossa kuitenkin esiintyy Arpaksadin ja Salman välissä Kenan (Kainam), joka tässä kohdassa mainitaan Septuagintassa, mutta ei masoreettisessa tekstissä eikä sen vuoksi myöskään useimmissa nykyisissä raamatunkäännöksissä.

Augustinus kiinnitti huomiota, että sukupolvien lukumäärä Luukkaan evankeliumissa on 77, joka on merkittävä luku ja symboloi kaikkien syntien anteeksiantamista.[8][9] Lukumäärä merkitsee toisaalta, että Hanokista Jeesukseen oli 70 sukupolvea, mikä vastaa apokryfisessä Henokin kirjassa olevaa ennustusta[10] jonka Luukas todennäköisesti tunsi.[11][12] Vaikka Luukas, toisin kuin Matteus, ei suoraan ilmoita sukupolvien lukumääriä, hänenkin on arveltu käsitelleen esi-isiä seitsemän ryhmissä. Kuitenkin yksi varhaisimmista kommentoijista, Irenaeus, laski Aadamista kuluneen vain 72 sukupolvea.[13]

Koska Luukkaan sukuluettelo on luonteensa vuoksi ollut erityisen alttiina tekstin turmeltumiselle kopiointien yhteydessä, alkuperäisen tekstin jäljittäminen käsikirjoitusten perusteella on ollut ongelmallista. Erikoista kylläkin, kiistanalaisin osuus on Daavidin esi-isät, jotka kuitenkin on lueteltu myös Vanhassa testamentissa. Vaikka versio, jonka mukaan Aminadab oli Aramin poika, on yhtäpitävä sekä Matteuksen evankeliumin että Ruutin kirjan kanssa, Nestle-Alandin kriittinen painos, jonka nykyajan oppineet pitävät parhaiten alkuperäistä tekstiä vastaavana, sijoittaa Aminadabin ja Aramin väliin Adminin, jota ei Vanhassa testamentissa mainita.[14][15][16]

Sanonnalla "niin luultiin" (krei. ὡς ἐνομίζετο / suor. kuten oli ajateltu) kirjoittaja välttää sanomasta, että Jeesus todella olisi ollut Joosefin poika, sillä samassa evankeliumissa kerrotaan myös Jeesuksen syntyneen neitseellisesti. Tästä kuitenkin seuraisi, etteivät muutkaan luettelon henkilöt itse asiassa olleetkaan Jeesuksen esi-isiä. Onkin esitetty useita tulkintoja siitä, miten tämä maininta on suhteutettava muuhun sukuluetteloon:

Jotkut ovat pitäneet luettelon muuta osaa Joosefin todellisena sukuluettelona, vaikka se poikkeaakin Matteuksen luettelosta.[17]
Toisten mukaan kyseessä ei ole biologinen mutta kylläkin laillinen sukulinja, sillä Joosef oli mahdollisesti Eelin vävy tai adoptoitu poika.
On myös mahdollista, että Luukas toistaa jostakin sittemmin kadonneesta lähteestä saamansa epäluotettavan luettelon tarkistamatta sen paikkansapitävyyttä.
Lisäksi jotkut, kuten aikoinaan jo Johannes Damaskolainen, ovat selittäneet sanonnan "luultiin olevan Joosefin poika" olevan pelkkä välihuomautus ja että kirjoittaja tarkoitti Jeesuksen olleen Eelin jälkeläinen. Eeli taas olisi ollut Marian isä ja Jeesuksen isoisä, ja näin ollen kyseessä olisikin Marian esi-isien luettelo. Tällöin Joosef olisi ollut Eelin vävy.

Marian ja Elisabetin sukulaisuus

Luukas ilmoittaa myös, että Elisabet, Johannes Kastajan äiti, oli Marian sukulainen, ja että Elisabet oli Aaronin jälkeläinen ja kuului Leevin heimoon.[18] Muun muassa Gregorios Nazianzilainen katsoi tämän osoittavan, että Maria itsekin oli Aaronin jälkeläinen ja että näin ollen Jeesus kuului sekä kuninkaalliseen että papilliseen sukulinjaan.[19] Sitä vastoin Tuomas Akvinolainen väitti, että Marian äiti kuului Juudan, äiti Leevin sukuun.[20]

Nykyaikaiset tutkijat kuten Raymond E. Brown (1973) ja Géza Vermes (2005) sen sijaan miettivät, että Marian ja Elisabetin sukulaisuus vaikuttaa epäilyttävältä.[21][22] Brownin mukaan heidän sukulaisuuttaan ei mainita muissa evankeliumeissa.

Matteuksen sukuluettelo

Matteuksen evankeliumi alkaa sanoilla "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelo: Abrahamille syntyi Iisak...", minkä jälkeen luetellaan peräkkäiset sukupolvet siihen saakka, kunnes "Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi. Lopuksi todetaan, että sukupolvia on Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen."[1]

Matteus siis korostaa alusta lähtien Jeesuksen kunnianimeä Kristus, joka on kreikkalainen käännös heprealaisesta tittelistä Messias ja tarkoittaa voideltua voidellun kuninkaan merkityksessä. Jeesus siis esitellään ensin ja ennen kaikkea kauan odotetuksi Messiaaksi, jonka odotettiin olevan kuningas Daavidin jälkeläinen ja perillinen, ja niinpä sukuluettelon tarkoituksena on ennen kaikkea osoittaa, että Jeesus kuului Daavidin sukuun. Niinpä Matteus nimittää Jeesusta ensin Daavidin pojaksi osoittaakseen hänen kuninkaallisen syntyperänsä, ja sen jälkeen Abrahamin pojaksi osoittaakseen hänen olleen juutalainen. Kummassakin tapauksessa "poika" merkitsee ylipäänsä jälkeläistä, kaukaistakin, ja täten tarkoituksena on palauttaa mieliin Jumalan Daavidille ja Abrahamille antamat lupaukset.[23]

Sulkuihin merkityt nimet ovat vuoden 1938 raamatunkäännöksen mukaisia.

**Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen mukaan**
Abraham Iisak Jaakob Juuda & Tamar Peres (Faares) Hesron (Esrom) Ram (Aram)	Amminadab (Aminabad) Nahson (Nahasson Salma (Salmon) & Rahab Boas & Ruut Obed Iisai Daavid & Batseba	Salomo Rehabeam Abia Asaf (Aasa) Josafat Joram Ussia	Jotam Ahas Hiskia Manasse Aamon Josia Jekonja	Sealtiel Serubbabel Abihud (Abiud) Eljakim Asur (Asor) Sadok Jakim (Akim)	Elihud (Eliud) Eleasar Mattan Jaakob Joosef & Maria * Jeesus

Matteuksen sukuluettelo on selvästi monimutkaisempi kuin Luukkaan. Se on ilmeisen selvästi skemaattinen ja jaettu kolmeen neljäntoista sukupolven ryhmään, joilla kullakin on oma luonteensa:

Ensimmäisessä on runsaasti viittauksia Vanhaan testamenttiin, esimerkiksi maininnat neljästä äidistä, Juudan veljistä ja Peresin veljestä Serahista.
Toinen osa käsittää Daavidin jälkeläiset, jotka olivat Juudan kuninkaita. Muutamat sukupolvet kuitenkin sivuutetaan. Osa päättyy Jekonjaan ja tämän veljiin, jotka syntyivät Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikoihin.
Kolmas osa, jossa näköjään on vain kolmetoista sukupolvea, yhdistää Joosefin Serubbabeliin. Välissä olevat henkilöt ovat muutoin tuntemattomia, mutta heitä on aikavälin pituuden huomioon ottaen merkillisen vähän.

Sukupolvien lukumäärään 42 on päästy vain sivuuttamalla useita nimiä, joten vaikuttaa siltä, että luetteloon on tarkoituksella otettu kolme neljäntoista sukupolven ryhmää. Neljätoista on kaksi kertaa seitsemän, mikä luku symboloi täydellisyyttä ja liittoa, ja on myös Daavidin gematria. Asialle on esitetty useita muitakin selityksiä.[23]

Naiset

Viidessä kohdassa luettelossa mainitaan myös henkilön äiti. On sinänsä erikoista, että heidät ylipäänsä mainitaan, koska luettelo, kuten muutkin Raamatun sukuluettelot, etenee vain isästä poikaan. Neljä naista mainitaan listan alkupuolella, nimittäin Tamar, Rahab, Ruut ja "Urian vaimo" eli Batseba, ja viides, Maria, päättää luettelon Jeesuksen äitinä. On paljon keskusteltu siitä, miksi juuri nämä naiset mainitaan, vaikka muut tunnetut kuten Israelin patriarkkojen puolisot Saara, Rebekka ja Lea puuttuvat.

Taamar, Ruut ja Batseba mainitaan Peresin, Obedin ja Salomon äiteinä myös Vanhassa testamentissa.[24][25][26][27] Sitä vastoin Rahabia ei Vanhassa testamentissa missään mainita Boasin äitinä. Luettelossa mainitun Rahabin on yleensä arveltu olevan sama kuin Joosuan kirjassa mainittu[28] jerikolainen Rahab. Samastus on kuitenkin myös kyseenalaistettu sillä perusteella, että Matteuksen kreikankielisessä alkutekstissä nimessä on mukana myös kirjain khii, joka puuttuu nimestä Vanhan testamentin kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä samoin kuin muista Uuden testamentin jakeista (Hepr. 11:31, Jaak. 2:25), joissa Rahab mainitaan.

Neljällä mainitulla naisella on arveltu olevan jotakin yhteistä, mihin Matteus ehkä halusi kiinnittää huomiota. On huomautettu heidän kaikkien olleen pakanallista syntyperää: Rahab oli kanaanilainen, Ruut moabilainen ja Batseba heettiläinen. Tamarin nimi taas on heprealaista alkuperää, mutta hänen syntyperäänsä ei Vanhassa testamentissa kerrota. Toiset ovat huomauttaneet heidän kaikkien syntisyydestään: Rahab oli prostituoitu, Tamar esiintyi sellaisena vietelläkseen Juudan, Batseba oli avionrikkoja ja Ruutin on joskus katsottu vietelleen Boasin; täten Matteus korostaisi Jumalan armoa synnin vastapainona. Edelleen on huomautettu heidän epätavallisista, suorastaan skandaalinomaisista avioliitoistaan, jolloin Matteuksen tarkoituksena olisi valmistaa lukijaa kohtaamaan, mitä Mariasta sanotaan. Mikään näistä selityksistä ei kuitenkaan tyydyttävästi sovellu kaikkiin neljään naiseen.[29] Nolland[23] olettaa yksinkertaisesti, että nämä olivat ainoat naiset, jotka tunnettiin Daavidin sukuluettelosta sellaisena kuin se on Ruutin kirjassa.[4]

Varsinaisen sukuluettelon päätös on myös epätavallinen: lueteltuaan suuren joukon Joosefin esi-isiä Matteus ei kuitenkaan määrittele häntä Jeesuksen isäksi vaan Marian aviomieheksi. Kreikkalaisessa alkutekstissä sanotaan suoraan, että Jeesus syntyi Marialle, ei Joosefille. Sanamuoto on huolellisesti valittu vahvistamaan Jeesuksen neitseellinen syntymä, josta Matteus sen jälkeen kertoo korostaen, ettei Jeesusta pannut alulle Joosef vaan Jumala.

Pois jätetyt sukupolvet

Matteuksen ja Vanhan testamentin vertailutaulukko
Vanha testamentti[30]	Matteus
Daavid Salomo Rehabeam Abia Asaf (Aasa) Josafat Joram Ahasja[31] Jooas[32] Amasja[33] Ussia Jotam Ahas Hiskia Manasse Aamon Josia Jooahas[34] Jekonja Selaltiel Serubbabel	Daavid Salomon Rehabeam Abiam Asaf Josafat Joram — — — Ussia Jotam Ahas Hiskia Manasse Aamon Josia — Jekonja Selaltiel Serubbabel

Matteuksen sukuluettelosta puuttuu kolme peräkkäistä Juudan kuningasta: Ahasja, Jooas ja Amasja. Näiden jälkeen seuraa Ussia, jonka nimi kreikkalaisessa muodossa on Ozias ja muistuttaa suuresti ensimmäisen pois jätetyn kuninkaan nimen kreikkalaista muotoa Ochozias. Tämän vuoksi jotkut ovat päätelleet, että puute johtuisi kirjurin erehdyksestä hänen sekoittaessaan nämä toisiinsa ja vasta sen jälkeen olisi havaittu, että nimet voitaisiin ryhmitellä kolmeen neljäntoista sukupolven ryhmään. Toiset taas pitävät heidän poisjättämistään tarkoituksellisena, mihin nimien samankaltaisuus toisaalta olisi rohkaissut. Aiheena kolmen kuninkaan poisjättämiseen on mahdollisesti ollut se, että he Vanhan Testamentin mukaan olivat erityisen turmeltuneita ja heidät surmattiin Jumalan tahdosta [35], minkä lisäksi he kuuluivat Ahabin kirottuun sukulinjaan hänen tyttäresnsä Atalian kautta, ja kirous ulottui aina kolmanteen ja neljänteen polveen.[36]. Täten Matteus ehkä piti heidän poisjättämistään oikeutettuna, mikä toisaalta auttoi häntä muodostamaan kolme neljäntoista sukupolven ryhmää.[37]

Neljäs pois jätetty kuningas on Jooahas, Jekonjan isä. Näiden nimien kreikkalaiset muodot muistuttavat toisiaan vielä enemmän, ja molemmista käytetään joskus nimeä Joachim. Kun Matteus kirjoittaa: "Joosialle syntyivät Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoihin", hän näyttää sekoittavan nämä toisiinsa, koska Jooahasilla oli veljiä, Jekonjalla ei, mutta pakkosiirto tapahtui Jekonjan aikana. Jotkut pitävät tätä pelkkänä erehdyksenä, mutta toisten mukaan tämä on tarkoituksellista, jotta luetteloon saataisiin tarkalleen 14 kuningasta Daavidin jälkeen.[37]

Viimeinen ryhmä näyttää sisältävän vain 13 sukupolvea. Koska on epätodennäköistä, että Matteus vain laski väärin, asialle on esitetty useita selityksiä. Sama nimi on saatettu laskea mukaan sekä toisen ryhmän viimeiseksi että kolmannen ryhmän ensimmäiseksi, joko Daavid tai Jekonja. Tai jos Joosian pojalla tarkoitetaan Jooahasia, Jekonja voidaan laskea erikseen pakkosiirron jälkeen.[23] Kolmas mahdollisuus on, että Maria on laskettu omaksi sukupolvekseen. Vaikka tällaista laskutapaa ei muutoin tunneta, se on ehkä katsottu tarpeelliseksi neitseellisen syntymän vuoksi.[38] On jopa esitetty, että Matteuksen alkutekstissä olisi ollut toinen Joosef Marian isänä, mutta hän olisi myöhemmin mennyt naimisiin toisen samannimisen miehen kanssa.[39]

Koska Jekonja syntyi yli 600 vuotta ennen Jeesusta, on myös epätodennäköistä, joskaan ei täysin mahdotonta, että välissä olisi ollut vain kolmetoista sukupolvea. Tämä edellyttää, että pojat tässä sukulinjassa olisivat syntyneet keskimäärin isiensä ollessa lähes 50-vuotiaita. Onkin yleisesti oletettu, että samoin kuin Matteus otti tiettyjä vapauksia edellisessä ryhmässä, samoin hän olisi tehnyt tässäkin, jättäen useita sukupolvia pois. Vanhassa testamentissa esiintyy vielä suurempia aukkoja sukupolvien välillä.[40] Kyseisenä aikana oli tavallista nimetä lapset isoisänsä mukaan, mutta koska tällaista ei luettelossa esiinny, on Matteus kenties lyhentänyt luetteloaan jättämällä siitä aiheutuvat nimien toistumiset pois.[41]

Neitseellinen syntymä

Fabrizio Boschin maalaus Annunciation

Sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa sanotaan, että Jeesusta ei siittänyt Joosef, vaan hän syntyi Pyhän Hengen vaikutuksesta Marian ollessa yhä neitsyt, niin kuin profeetat olivat kirjoittaneet. Tämän vuoksi valtavirran kristinuskossa Jeesusta pidetään kirjaimellisesti "Jumalan ainoana poikana"[42] ja Joosefin katsotaan vain adoptoineen hänet.

Tämän vuoksi herää kysymys: miksi molemmat evankeliumit näyttävät johtavan Jeesuksen sukuluettelon Joosefin kautta vaikka kiistävät tämän olleen hänen biologinen isänsä? Augustinuksen mukaan vastaukseksi riittää, että adoption vuoksi Joosef oli hänen laillinen isänsä, jonka kautta hän saattoi oikeutetusti väittää olevansa Daavidin jälkeläinen.[43]

Tertullianus sitä vastoin väitti, että Jeesuksen oli oltava myös veren mukaan Daavidin jälkeläinen äitinsä Marian kautta[44]. Tämän käsityksensä tueksi hän viittasi Paavalin sanaan, että Jeesus oli "syntynyt Daavidin jälkeläiseksi lihan mukaan.[45]

Selityksiä eroavuuksille

Näitä kahta raamatullista sukuluetteloa ei erota toisistaan ainoastaan Joosefin isän nimi, vaan Daavidin ja Joosefin välillä ne poikkeavat kokonaan toisistaan.

Tätä seikkaa on pidetty yhtenä ilmeisimmistä esimerkeistä Raamatun ristiriidoista. Sitä käyttivät kristinuskon arvostelemiseen jo vanhalla ajalla muun muassa manikealaiset sekä Rooman keisari Julianus kirjoituksessaan Galilealaisia vastaan. Tämän vuoksi useat varhaiset kristityt kirjailijat esittivät asialle selityksiä.

Esimerkiksi Augustinus selitti, että Joosefilla oli biologisen isän lisäksi myös adoptioisä ja että toinen luetteloista käsittää hänen biologisen isänsä, toinen taas adoptioisänsä esi-isät.[46] Myöhemminkin on esitetty useita harmonisoivia teorioita, joilla ristiriita on yritetty selittää näennäiseksi.

Kristityt tutkijat ovat usein olettaneet, että Matteuksen luettelo sisältää Joosefin, Luukkaan luettelo sen sijaan Marian esi-isät. Molemmat sukulinjat johtavat Jeesuksesta suoraan Daavidiin, mitä on pidetty tärkeänä, koska Vanhan testamentin mukaan Jumala lupasi Daavidille, että muuan hänen jälkeläisensä tulisi istumaan ikuisella valtaistuimella. Niinpä Jeesus peri laillisen oikeuden valtaistumeen adoptioisänsä Joosefin kautta, kuten Matteus kertoo, mutta oli samalla myös Daavidin biologinen jälkeläinen Marian kautta, kuten Luukas kertoo. Samalla Jeesus voitiin selittää Daavidin biologiseksi jälkeläiseksi hänen poikansa Naatanin kautta ilman, että tämä toisaalta olisi ristiriidassa Jumalan Salomon jälkeläisille asettaman kirouksen kanssa.

Huomattavimmat asiasta esitetyt teoriat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

että Joosefilla oli biologinen isä ja adoptioisä, mahdollisesti leviraattiavioliiton vuoksi
toinen luettelo tarkoittaa laillista vallanperimystä
Luukkaan luettelossa ovat Marian, eivät Joosefin esi-isät
Matteuksen luettelossa ovat Marian, eivät Joosefin esi-isät
toinen sukuluettelo tai molemmat ovat keksittyjä.

Laillinen vallanperimys

Muuan perinteinen selitys on, että Matteuksen ei ollut tarkoituskaan esittää biologista sukuluetteloa vaan laillisten vallanperijöiden sarja, jonka mukaan Jeesus oli Juudan kuninkaiden laillinen perillinen.

Metteuksen välitön tarkoitus ei siis olisi niinkään osoittaa Jeesus Daavidin kuin Jekonjan jälkeläiseksi, ja sen vuoksi Jekonjan ja Joosefin välillä hän saattoi vapaasti hypätä sukupolvien yli, siirtyä äidinpuoleisesta isoisästä tyttärenpoikaan ja jopa seurata adoptioon perustuvia sukulinjoja päästääkseen tavoitteeseensa.[47] Matteuksen menetelmän ovat yrittäneet rekonstruoida muun muassa 1800-luvulla Arthur Charles Hervey[48] ja myöhemmin Jacques Masson[49], mutta tulokset ovat luonnollisesti hyvin spekulatiivisia.

Ensinnäkin jompikumpi Joosefin isiksi ilmoitetuista henkilöistä voisi olla yksinkertaisesti adoptioisä, kuten Augustinus oletti, tai todennäköisemmin hänen appensa, jolla ei ollut poikia, tai hänen äidinpuoleinen isoisänsä.[50] Toisaalta nimien Matthan ja Matthat samankaltaisuus viittaa siihen, että kyseessä saattaa olla sama henkilö (missä tapauksessa Jaakob ja Eeli olisivat myös sama henkilö tai veljeksiä), ja Matthania edeltävien sukupolvien osalta Matteuksen ja Luukkaan erot johtuisivat siitä, että Matteus seurasi lailliseksi katsomaansa kruununperimysjärjestystä, mahdollisesti äidinpuoleisen isoisän kautta. Tämä voisi myös selittää, mitä on tapahtunut Serubbabelille ja Shealtielille.[48]

Luetteleeko Luukas äidinpuoleiset esivanhemmat?

Suoraviivaisempi ja usein esitetty selitys on, että Luukkaan evankeliumissa luetellaan Marian esivanhemmat ja että Eeli oli Marian isä, kun taas Matteus luettelisi Joosefin esi-isät. [51] Tämän selityksen esitti aikoinaan jo Johannes Damaskolainen.

Luukkaan evankeliumin sukuluettelo alkaa nykyisessä suomennoksessa: "Hän oli – niin luultiin – Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika."[52] Sen kreikankielinen alkuteksti voitaisiin kuitenkin tulkita niinkin, että maininta Joosefista olisi vain sivuhuomautus ja että kohta itse asiassa tarkoittaisikin: "Häntä luultiin Joosefin pojaksi, mutta hän oli Eelin poika."[53] Tämän teorian mukaan hänen sanottaisiin olevan Eelin poika, koska Eeli oli Marian isä ja siten Jeesuksen isoisänä hänen lähin miespuolinen esivanhempansa.[51] Toisen tulkinnan mukaan tässä tarkoitettaisiin, että Joosef olisi Eelin vävy[54] ja samalla mahdollisesti hänen adoptoima perillisekseen ainoan tyttärensä Marian kautta.[55] Samaan tapaan Vanhassa testamentissa sanotaan Jairia toisiaan Manassen "pojaksi"[56][57][58], vaikka hän itse asiassa oli Manassen tyttären tyttärenpoika.[59][60]

Joka tapauksessa tällaiset teoriat selittävät, että evankelistalle, joka tunnusti Jeesuksen ainutlaatuisen neitseellisen syntymän, olisi ollut luonnollista luetella hänen äidinpuoleiset esivanhempansa, joskin hieman kömpelösti jäljitellen muutoin tavanomaisia patrilineaarisia sukuluetteloja.

Tällaisten teorioiden mukaan ero sukuluetteloiden välillä siis johtui siitä, että Matteus luetteloi Jeesuksen lailliset esi-isät Joosefin kautta juutalaisen tavan mukaan. Luukas sen sijaan luettelisi hänen biologiset esivanhempansa Marian kautta, mihin vaikutti sekin, että hän kirjoitti ensisijaisesti pakanoille.[61] Marian puuttuminen luettelosta taas johtuisi siitä, että juutalaiset eivät koskaan sallineet naisia mainittavan sukuluetteloissa, mutta sallivat tarvittaessa naisen aviomiehen mainittavan appensa poikana.[62]

Luetteleeko Matteus äidinpuoliset esivanhemmat?

Harvinaisempia ovat selitykset, joiden mukaan Luukas luettelisi Joosefin, Matteus Marian esi-isät. Tällaisiakin teorioita on silti esitetty jo varhaiskristillisenä aikana.[63][64] Täysin mahdottomana ja suorastaan kerettiläisenä tällaista selitystä piti kuitenkin jo Irenaeus[65]

Vaikka säilynyt kreikkalainen alkuteksti ei mitenkään viittaa tällaiseen tulkintaan, on esitetty, että Matteuksen evankeliumissa mainittaisiin kaksi Joosef-nimistä henkilöä, joista toinen olisi Marian aviomies, toinen Marian isä. Tämä ei selittäisi vain, miksi Matteuksen sukuluettelo poikkeaa Luukkaan esittämästä vaan myös miksi Matteuksen laskujen mukaan sukupolvia oli 14 eikä 13. Blairin mukaan tekstin varhaiset, toisistaan poikkeavat versiot johtuisivat siitä, että tekstin varhaiset kopioijat olisivat yrittäneet eri tavoin korjata sen, mikä heistä näytti virheeltä.[39] On myös esitetty, että Matteuksen evankeliumin hypoteettisessä arameankielisessä alkutekstissä, joka ei ole säilynyt, olisi käytetty sanaa "gowra", joka merkitsee isää, mutta jonka kreikankielisen käännöksen laatija olisi vokaalimerkkien puuttuessa tekstistä sekoittanut aviomiestä tarkoittavaan sanaan gura.[66] Mikäli varhaiskristillisenä aikana olisi tiedetty, että Matteuksen evankeliumissa luetellaan Marian eikä Joosefin esivanhemmat, tämä selittäisi, miksi ristiriitaan Matteuksen ja Luukkaan välillä ei ilmeisesti kiinnitetty huomiota ennen 200-lukua.

Tekaistut tai virheelliset luettelot

Yleinen selitys sukuluettelojen välisille ristiriidoille on, että ainakin toinen niistä, tai mahdollisesti molemmat, ovat virheellisiä tai suorastaan tekaistuja.

Näistä kahdesta Matteuksen luetteloa on väitetty epäilyttävämmäksi. Esimerkiksi Robert H. Gundry pitää muutoin tuntemattomien nimien luetteloa, joka johtaa Serubbabelista Joosefiin, kauttaaltaan tekaistuna. Hänen mukaansa se olisi muodostettu kokoamalla ja mukailemalla Ensimmäisessä aikakirjassa esiintyviä henkilönnimiä.[67]

Sen sijaan Sivertsen, joka myöntää, että Matteuksen versio on mahdollisesti laadittu temppelin asiakirjojen pohjalta, katsoo Luukkaan keinotekoisesti yhdistelleen suullisen perimätiedon sirpaleita. Esimerkiksi hänen pakkosiirtolaisuutta edeltävään aikaan sijoittamansa sarja "Leevi, Simeon, Juuda, Joosef" muodostuu selvästikin patriarkka Jaakobin poikien ja heistä polveutuvina pidettyjen nimistä, jotka kuitenkin olivat henkilönniminä paljon yleisempiä pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana kuin ennen sitä, kun taas nimi Mattatias muunnelmineen esiintyy ainakin kolmen epäilyttävästi samanlaisen sarjan alussa.[68] Samaan tapaan Kuhn väittää, että sarjat "Jeesus-Mattatias" (77-63) ja "Jeesus-Mattatha" (49-37) ovat epäilyttävästi toistensa kaltaisia.[69]

Eusebiuksen selitys

Varhaiskristillinen, 200-luvulla elänyt historioitsija Eusebius Kesarealainen selitti eron Matteuksen ja Luukkaan luetteloiden välillä seuraavasti:

. Matthan, Salomon jälkeläinen, menee naimisiin Esthan kanssa, ja heille syntyy Jaakob [Matteus]
. Matthan kuolee. Matthat, Naatanin jälkeläinen, menee naimisiin Esthan kanssa, ja heille syntyy Eeli. [Luukas]
. Jaakob ja Eeli ovat siis velipuolia, joilla on sama äiti mutta eri isä.
. Eeli menee naimisiin, mutta kuolee lapsettomana.
. Juutalaisen lain mukaisesti Jaakob, Eelin veljenä, menee naimisiin veljensä lesken kanssa aikaansaadakseen hänelle jälkeläisiä
. Joosef syntyy.
. Joosef on biologisesti Jaakobin poika.[Matteus]
. Mutta laillisesti hän on Eelin poika.[Luukas]

[70]

Katso myös

Lähteet

Matt. 1:1–17
Luuk. 3:23–38
Matt. 1:18–23, Luuk. 1:30–37
Ruut 4:18–22
2. Sam. 5:13–14,1. Aik. 3:1–8
1. Moos. 21:1–3, 1. Moos. 25:21–26, 1. Moos. 35:23–26.
1. Moos. 5:3–32, 1. Moos. 11:10–27
Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels. {{{Julkaisija}}}, noin 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio.
Matt. 18:21–22, vrt. 1. Moos. 4:24
1 Enoch 10:11–12 ccel.org. ,
Richard Bauckham: Jude and the Relatives of Jesus in the Early Church, s. 315-373. Lontoo: T & T Clark International, 2004. 978-0-567-08297-8.
Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels). {{{Julkaisija}}}, n. 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio]. .
Irenaeus: Adverus haereses (On the Detection and Overthrow of the So-Called Gnosis). {{{Julkaisija}}}. 3.22.3 Teoksen verkkoversio. .
A Textual Commentary on the Greek Gospels, vol 3: Luke, s. TVU 39 Wieland Wilker. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu .5.2013.
Bruce Manning Metzger: A tectual commentary on the Greek New Testament, s. 136. United Bible Societes. 3-438-06010-8.
Myös suomalaisessa Raamatussa, sekä vuoden 1938 että vuoden 1992 käännöksessä, Admin on mukana Luukkaan evankeliumissa mutta ei Matteuksen evankeliumissa eikä Ruutin kirjassa.
F. W. Farrar: The Gospel According to St. Luke, s. 369-375. Cambridge: {{{Julkaisija}}}, 1892.
Luuk. 1:5,Luuk. 1:36
Gregorios Nazianzilainen: Carmen 18. {{{Julkaisija}}}.
Tuomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.
Raymond E. Brown: The Virginal Conception and Bodily Resurrection of Jesus, s. 54. Paulist Press, 1973. ISBN 0-8091-1768-1.
Géza Vermes: The Nativity, s. 143. Random House, 2006. ISBN 978-0-385-52241-0.
John Nolland: the Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 65-87. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 2005.
1. Moos. 38:15–29
Ruut 4:13–27
2. Sam. 11:2–4
2. Sam. 12:24
Joos. 6:22–25
Women, Gentiles, and the Messianic Mission in Matthew's Genealogy. Bibliotheca Sacra, 2001, nro 158, s. 152–164. .
1. Aik. 3:4–19
2. Kun. 8:25
2. Kun 12:1
2. Kun. 14:1
2. Kun. 23:30
2. Aik. 22:7–9,2. Aik. 24:23–25,2. Aik. 25:27–28
1. Kun. 21:21–29, vrt. 2. Moos. 20:5
Jechoniah and His Brothers. Bulletin for Biblical Research, 1997, nro 7. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive).
Joel B. Greebm Scot McKnigth, I. Howard Marshall: Dictionary of Jesus and the Gospels: A Compendium of Contemporary Biblical Scholarship, s. 254-258. InterVarsity Press, 1992. ISBN 0-8308-1777-8.
Matthew 1,16 and the Matthaean Genealogy. Studia Evangelica, 1964, nro 2, s. 149-154.
esimerkiksi Esra 7:1–5, vrt. 1. Aik. 6:3–14
William F. Albright, C.S. Mann: Matthew: A New Translation with Introduction and Commentary. Doubleday & Company, 1971. 978-0-385-08658-5.
Joh. 3:16
Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels), s. 16-21. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .
Tertullianus: De carne Christi (On the Flesh of Christ), s. 20-22. {{{Julkaisija}}}. 20–22 Teoksen verkkoversio.
Room. 1:3
Augustinus: Contra Faustum, s. 3. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.
Marshall D. Johnson: he purpose of the Biblical genealogies, s. 142. Cambridge: Cambridge University Press, 1988. ISBN 978-0-521-35644-2. .
Arthur Charles Hervey: The Genealogies of Our Lord and Saviour Jesus Christ. {{{Julkaisija}}}, 1853. Teoksen verkkoversio. .
Jacques Masson: Jesus, fils de David, dans les généalogies de saint Mathieu et de saint Luc. Téqui, 1982. ISBN 2-85244-511-5.
Augustine of Hippo: Sermon 1, s. 27–29. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .
Anthony Maas: ”Genealogy of Christ”, Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company, 1913.
Luuk. 3:23
Thomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. IIIa, q.31, a.3, Reply to Objection 2 Teoksen verkkoversio.
John Lightfoot: Horæ Hebraicæ et Talmudicæ, s. 55. {{{Julkaisija}}}, 1663. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
John Nolland: The Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 70. W. B. Eerdmans, 2005. ISBN 978-0-8028-2389-2.
4. Moos. 32:41
5. Moos. 3:14
1. Kun. 4:13
1. Aik. 2:21–23
1. Aik. 7:14
Robertson, A.T. "Commentary on Luke 3:23". "Robertson's Word Pictures of the New Testament". . Broadman Press 1932,33, Renewal 1960.
Torrey, R. A. "Commentary on Luke 3". "The Treasury of Scripture Knowledge".
Klemens Aleksandrialainen: Stromata, s. 21. {{{Julkaisija}}}.
Victorinus of Pettau: In Apocalypsin (Commentary on the Apocalypse). {{{Julkaisija}}}.
Irenaeus: Adversus haereses (Against Heresies), s. 3.21.9. {{{Julkaisija}}}. .
Andrew Gabriel Roth: Proofs of Peshitta Originality in the Gospel According to Matthew & the Gowra Scenario: Exploding the Myth of a Flawed Genealogy. {{{Julkaisija}}}, 2003. Teoksen verkkoversio. .
Robert H. Gundry: Matthew: A Commentary on his Literary and Theological Art. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1982. ISBN 978-0-8028-3549-9. .
New testament genealogies and the families of Mary and Joseph. Biblical Theology Bulletin, 2005, nro 35, s. 43-50.
yhteenvetona teoksessa I. Howard Marshall: The Gospel of Luke: A Commentary on the Greek Text, s. 159. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1978. ISBN 0-8028-3512-0. .
Eusebius Kesarealainen: Eusebius' Ecclesiastical History, Book 1, Chapter 7: Text. The Catholic University Of America Press. Inc., 1953. ISBN 0-8132-1445-9. .

Aiheesta muualla

Tietoa Michelangelon freskoista
Useita käännöksiä
Anne Catherine Emmerich, Life of the Blessed Virgin Mary
Bible Study Manual on Genealogy of Jesus
Genealogy of Jesus at Complete-Bible-Genealogy.com
Dueling Genealogies Why there are two different genealogies for Jesus.
New Light on the Genealogies of Jesus

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Matteus-1] Matt. 1:1–17

[Luukas-2] Luuk. 3:23–38

[3] Matt. 1:18–23, Luuk. 1:30–37

[Ruut-4] Ruut 4:18–22

[5] 2. Sam. 5:13–14,1. Aik. 3:1–8

[6] 1. Moos. 21:1–3, 1. Moos. 25:21–26, 1. Moos. 35:23–26.

[7] 1. Moos. 5:3–32, 1. Moos. 11:10–27

[8] Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels. {{{Julkaisija}}}, noin 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio.

[9] Matt. 18:21–22, vrt. 1. Moos. 4:24

[10] 1 Enoch 10:11–12 ccel.org. ,

[bauckham-11] Richard Bauckham: Jude and the Relatives of Jesus in the Early Church, s. 315-373. Lontoo: T & T Clark International, 2004. 978-0-567-08297-8.

[12] Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels). {{{Julkaisija}}}, n. 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio]. .

[13] Irenaeus: Adverus haereses (On the Detection and Overthrow of the So-Called Gnosis). {{{Julkaisija}}}. 3.22.3 Teoksen verkkoversio. .

[14] A Textual Commentary on the Greek Gospels, vol 3: Luke, s. TVU 39 Wieland Wilker. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu .5.2013.

[15] Bruce Manning Metzger: A tectual commentary on the Greek New Testament, s. 136. United Bible Societes. 3-438-06010-8.

[16] Myös suomalaisessa Raamatussa, sekä vuoden 1938 että vuoden 1992 käännöksessä, Admin on mukana Luukkaan evankeliumissa mutta ei Matteuksen evankeliumissa eikä Ruutin kirjassa.

[17] F. W. Farrar: The Gospel According to St. Luke, s. 369-375. Cambridge: {{{Julkaisija}}}, 1892.

[18] Luuk. 1:5,Luuk. 1:36

[19] Gregorios Nazianzilainen: Carmen 18. {{{Julkaisija}}}.

[20] Tuomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.

[21] Raymond E. Brown: The Virginal Conception and Bodily Resurrection of Jesus, s. 54. Paulist Press, 1973. ISBN 0-8091-1768-1.

[22] Géza Vermes: The Nativity, s. 143. Random House, 2006. ISBN 978-0-385-52241-0.

[nolland-23] John Nolland: the Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 65-87. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 2005.

[24] 1. Moos. 38:15–29

[25] Ruut 4:13–27

[26] 2. Sam. 11:2–4

[27] 2. Sam. 12:24

[28] Joos. 6:22–25

[29] Women, Gentiles, and the Messianic Mission in Matthew's Genealogy. Bibliotheca Sacra, 2001, nro 158, s. 152–164. .

[30] 1. Aik. 3:4–19

[31] 2. Kun. 8:25

[32] 2. Kun 12:1

[33] 2. Kun. 14:1

[34] 2. Kun. 23:30

[35] 2. Aik. 22:7–9,2. Aik. 24:23–25,2. Aik. 25:27–28

[36] 1. Kun. 21:21–29, vrt. 2. Moos. 20:5

[nolland1997-37] Jechoniah and His Brothers. Bulletin for Biblical Research, 1997, nro 7. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive).

[38] Joel B. Greebm Scot McKnigth, I. Howard Marshall: Dictionary of Jesus and the Gospels: A Compendium of Contemporary Biblical Scholarship, s. 254-258. InterVarsity Press, 1992. ISBN 0-8308-1777-8.

[blair-39] Matthew 1,16 and the Matthaean Genealogy. Studia Evangelica, 1964, nro 2, s. 149-154.

[40] simerkiksi Esra 7:1–5, vrt. 1. Aik. 6:3–14

[albright-41] William F. Albright, C.S. Mann: Matthew: A New Translation with Introduction and Commentary. Doubleday & Company, 1971. 978-0-385-08658-5.

[42] Joh. 3:16

[43] Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels), s. 16-21. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .

[44] Tertullianus: De carne Christi (On the Flesh of Christ), s. 20-22. {{{Julkaisija}}}. 20–22 Teoksen verkkoversio.

[45] Room. 1:3

[46] Augustinus: Contra Faustum, s. 3. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.

[47] Marshall D. Johnson: he purpose of the Biblical genealogies, s. 142. Cambridge: Cambridge University Press, 1988. ISBN 978-0-521-35644-2. .

[hervey-48] Arthur Charles Hervey: The Genealogies of Our Lord and Saviour Jesus Christ. {{{Julkaisija}}}, 1853. Teoksen verkkoversio. .

[49] Jacques Masson: Jesus, fils de David, dans les généalogies de saint Mathieu et de saint Luc. Téqui, 1982. ISBN 2-85244-511-5.

[50] Augustine of Hippo: Sermon 1, s. 27–29. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .

[cathen-51] Anthony Maas: ”Genealogy of Christ”, Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company, 1913.

[52] Luuk. 3:23

[53] Thomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. IIIa, q.31, a.3, Reply to Objection 2 Teoksen verkkoversio.

[lightfoot-54] John Lightfoot: Horæ Hebraicæ et Talmudicæ, s. 55. {{{Julkaisija}}}, 1663. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

[nolland2005-55] John Nolland: The Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 70. W. B. Eerdmans, 2005. ISBN 978-0-8028-2389-2.

[56] 4. Moos. 32:41

[57] 5. Moos. 3:14

[58] 1. Kun. 4:13

[59] 1. Aik. 2:21–23

[60] 1. Aik. 7:14

[61] Robertson, A.T. "Commentary on Luke 3:23". "Robertson's Word Pictures of the New Testament". . Broadman Press 1932,33, Renewal 1960.

[62] Torrey, R. A. "Commentary on Luke 3". "The Treasury of Scripture Knowledge".

[63] Klemens Aleksandrialainen: Stromata, s. 21. {{{Julkaisija}}}.

[64] Victorinus of Pettau: In Apocalypsin (Commentary on the Apocalypse). {{{Julkaisija}}}.

[65] Irenaeus: Adversus haereses (Against Heresies), s. 3.21.9. {{{Julkaisija}}}. .

[66] Andrew Gabriel Roth: Proofs of Peshitta Originality in the Gospel According to Matthew & the Gowra Scenario: Exploding the Myth of a Flawed Genealogy. {{{Julkaisija}}}, 2003. Teoksen verkkoversio. .

[gundry-67] Robert H. Gundry: Matthew: A Commentary on his Literary and Theological Art. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1982. ISBN 978-0-8028-3549-9. .

[sivertsen-68] New testament genealogies and the families of Mary and Joseph. Biblical Theology Bulletin, 2005, nro 35, s. 43-50.

[69] yhteenvetona teoksessa I. Howard Marshall: The Gospel of Luke: A Commentary on the Greek Text, s. 159. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1978. ISBN 0-8028-3512-0. .

[70] Eusebius Kesarealainen: Eusebius' Ecclesiastical History, Book 1, Chapter 7: Text. The Catholic University Of America Press. Inc., 1953. ISBN 0-8132-1445-9. .