Jeesuksen ihmeteot

Jeesuksen ihmeteot tai Jeesuksen tunnusteot[1] ovat evankeliumeissa esiintyviä kertomuksia Jeesuksen suorittamista yliluonnollisista teoista, ihmeparantamisesta, demonien riivaamien ihmisten vapauttamisesta, ihmeistä liittyen luonnonvoimiin ja kuolleista herättämisestä.

Kävely veden päällä, Ivan Aivazovskyn maalaus vuodelta 1888.

Evankeliumeiden mukaan Jeesus suoritti maanpäällisen elämänsä aikana ihmeitä kulkiessaan Galileassa ja Juudeassa. Ihmiset, jotka näkivät ihmeet, lähtivät suurin joukoin seuraamaan häntä.[2] Seuraajia oli jopa 5000. Jeesusta myös epäiltiin ja pilkattiin evankeliumeissa ihmeteoista.[3] Tulkintojen mukaan Jeesus teki suurimman osan ihmeistä myötätunnosta syntisiä ja kärsiviä kohtaan[4] tai todistaakseen olevansa Jumalan Poika.[1]

Antiikin aikana erilaisia ihmekertomuksia oli liikkeellä runsaasti, ja myös Vanhan Testamentin kertomuksissa ihmeitä tekevät mm. Mooses, Elia ja Elisa. Antiikin ihmisille ihmeet olivat siis todellisuutta.[5] Ensimmäisellä vuosisadalla eläneille ihmisille uskominen Jeesuksen ihmeisiin sai heidät kääntymään kristinuskoon. Monille nykyajan ihmisille uskominen yliluonnollisiin ihmeisiin on kuitenkin ongelmallista.[6]

Kristityille Jeesuksen ihmeisiin uskominen on keskeinen osa uskoa, ja ihmeiden teko on erottamaton osa Jeesuksen persoonaa ja toimintaa.[4]

Apostoli Johannes kuvailee evankeliuminsa lopussa Jeesuksen teot sanoen, "On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."[7] Yhtenä ihmeellisenä asiana voidaan pitää Jeesuksen synnitöntä elämää, johon Heprealaiskirje viittaa ja kristinuskossa sillä on tärkeä rooli uskon kautta(sola fide) saatavassa vanhurskaudessa.[8]