Jedediah Strutt

Strutt syntyi vuonna 1726 South Normantonissa pienessä presbyteeriyhteisössä. Hänen vanhempansa olivat pienviljelijöitä. 14-vuotiaana Jedediah lähetettiin Finderniin vaunusepän oppipojaksi. Findernissä toimi myös presbyteerien oppilaitos, ja Strutt tutustui sen rehtoriin Ebenezer Lathamiin, jonka palvelijan Elizabeth Woollattin kanssa meni myöhemmin naimisiin.[1] Tuohon aikaan presbyteerit eivät vielä päässeet yliopistoihin opiskelemaan.[2]

Oppipoika-aikansa päätyttyä Strutt ryhtyi maanviljelijäksi, mutta hänen finderniläinen lankonsa William Woollat, joka valmisti sukkia, kiinnitti Struttin huomion siihen, ettei sen aikaisilla kutomakoneilla voinut tehdä joustinneuletta. Strutt alkoi kehittää tähän ratkaisua ja sai vuosina 1758 ja 1759 kaksi patenttia sukkiin tarvittavan joustinneuletta kutovien neulekoneiden kehitystä.[3] Sukankutomakone oli keksitty Nottinghamshiressä jo 1500-luvulla. Woollat ja Strutt kehittivät siihen lisäosan, joka sijoitettiin pystyasentoon vaakasuoralla liikkuvien puikkojen muodostaman silmukkakehän eteen. Lisäosan koukut nappasivat tasavälein silmukoita puikoilta, käänsivät oikeat silmukat nurjiksi ja palauttivat ne puikoille. Näin syntyi perinteistä oikein-nurin joustinneuletta.[1]

Sturtt ja Woollat perustivat ensin yhteisyrityksen kuuluisien derbyläisten sukankutojien John Bloodworthin ja Thomas Stamfordin kanssa ja alkoivat valmistaa joustinneulekoneita. Ne menivät huonosti kaupaksi, ja Bloodworth ja Stamford lähtivät yrityksestä. Uuden partnerin Samuel Needin kanssa liiketoiminta sujui paremmin. Yritys osti raakasilkkiä Lontoosta, kehräsi sen silkkilangaksi, käytti osan itse ja myi valtaosan muille kutomoille.[1]

Samaan aikaan Richard Arkwright oli kehittänyt koneita puuvillan kehräämiseen, mutta ajautunut talousongelmiin. Miehet aloittivat yhteisyrityksiä Derwentjoen varrella ensin Cromfordissa ja myöhemmin Belperissä. Yhteisyrityksen kariuduttua Strutt jatkoi Belperin tehtaan toimintaa yksin.[3] Needsin kuoltua 1781 Strutt pelkäsi Arkwrightin intoa laajentaa Manchesteriin, Winkworthiin, Matlock Bathiin ja Bakewelliin eikä halunnut osallistua näin laajamittaisiin investointeihin niin nopeasti.[1] Sen sijaan Strutt laajensi Belperin tekstiilitehtaita, ja hänen poikansa William Strutt jatkoi paikan kehittämistä edelleen. Struttin tehdas on historiallisesti arvokas ja nykyisin osa Unescon maailmanperintökohdetta Derwentin laakson tehtaat. Maailmanperintökohteen opastuskeskus toimii Struttin tehtaalla.[4]

Strutt oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäisen vaimonsa Elizabethin kanssa hän sai kolme poikaa, William, George ja Joseph, ja kaksi tytärtä, Elizabeth ja Martha.[3] Elizabeth-vaimon kuoltua Jedediah rakennutti itselleen talon tehtaan lähelle Milfordiin, ja lankomies William Woollat jäi johtamaan liiketoimintaa Derbyssä. Myös pojat olivat mukana yrityksessä.[1] Poikien työnjako muovautui sellaiseksi, että William hoiti tekniikan, Joseph markkinoinnin ja George johtamisen. Pojat tunnettiin liberaaleista näkemyksistään, hyväntekeväisyydestä ja suvaitsevaisuuden edistämisestä.[5] William peri isänsä teknistä lahjakkuutta ja keksi monia laitteita ja järjestelmiä tehtaiden tuotantojärjestelmiin. Hän seurusteli tutkijoiden ja filosofien kanssa ja pääsi Royal Societyn jäseneksi. Nuorimmasta pojasta Josephista tuli tunnettu kulttuurihenkilö, taiteenkerääjä ja kotikaupunkinsa hyväntekijä.[3] Vuonna 1781 Jedediah Strutt meni naimisiin Anne Danielsin kanssa. He asuivat Milfordissa, kunnes Strutt osti Exeter Housen Derbystä vuonna 1795.[1]

Struttin tehtaita Belperissä: edessä North Mill, takana East Mill.

Strutt, Arkwright ja taiteilija Joseph Wright olivat Derbyn seudun merkkihenkilöitä. Wright maalasi kahdesta muusta muotokuvat, jotka ovat esillä Derbyn kaupunginmuseossa. Niistä näkee, että Wright piti Struttista, mutta esitti Arkwrightin omahyväisenä pömppävatsaisena miehenä.[6]

Struttia pidettiin hyvänä työnantajana, sillä hän rakennutti työläisilleen kunnon asuintaloja Belperiin ja Milfordiin. Hänenkin tehtaillaan käytettiin lapsityövoimaa, kuten oli siihen aikaan tapana.[7] Strutt oli myöhemmällä iällään liittynyt unitaareihin ja kantoi vahvaa sosiaalista vastuuta. Hän kertoi parlamentin alahuoneen komitealle, että palkkasi vain yli seitsemänvuotiaita, mielellään ei alle kymmenvuotiaita, ja paheksui sellaisia kilpailijoita, jotka ”ottivat töihin lapsia heti kun nämä oppivat ryömimään”.[1]