Jean de La Bruyère

Jean de La Bruyère (16. elokuuta 1645 Pariisi, Ranska – 10. toukokuuta 1696 Versailles, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jonka teosta Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle (1688) on pidetty ranskankielisen kirjallisuuden mestariteoksena.[1] Ranskan arvostetuimpiin kirjailijoihin kuuluvana hän sai runsaasti jäljittelijöitä[2].

Jean de La Bruyère
Nicolas de Largillièrellen maalaus Jean de La Bruyèrestä.
Nicolas de Largillièrellen maalaus Jean de La Bruyèrestä.
Henkilötiedot
Syntynyt16. elokuuta 1645
Pariisi, Ranskan kuningaskunta
Kuollut11. toukokuuta 1696 (50 vuotta)
Versailles, Ranskan kuningaskunta
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tyylilajit moralismi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nuoruus

La Bruyère syntyi arvostettuun pariisilaiseen porvarisperheeseen. Hän oli ensin asianajajana parlamentissa ja siirtyi sitten rahastonhoitajaksi Caenin veropiiriin. Vuonna 1684 hän pääsi Jacques Bénigne Bossuet'n välityksellä Bourbonin herttuan kotiopettajaksi. Herttuan isoisän Louis II Condén kuoltua vuonna 1685 La Bruyèren opetustoiminta lakkasi, mutta hän jäi edelleen oppilaansa isän taloon ja toimitti muun muassa jossain määrin kirjastonhoitajan ja sihteerin tehtäviä.[3]

Kirjailijana

Oleskelu itsepäisen ja oikullisen ruhtinaan talossa tarjosi La Bruyèrelle tilaisuuden monipuolisesti tutustua hovipiireissä liikkuvien henkilöiden luonteisiin, toimintaan ja elämään. Vuoden 1688 alussa La Bruyère julkaisi kuuluisan teoksensa Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle. Siinä Theofrastoksen teoksen Luonteita ranskankielistä käännöstä seurasi kuusitoista lukua, joilla oli sellaisia otsikoita kuin "Hengentuotteista", "Persoonallisesta ansiosta", "Naisista ja sydämestä", "Ihmisestä", "Muodista" ym.[3]

Eri lukujen tarkoituksena oli saada järjestystä tekijän mietelmiin ja luonnekuviin. Painos painokselta hän yhä lisäsi lukuja, niin että teos lopullisesti paisui alkuperäistä laajemmaksi. Kuvaamiensa luonteiden mallit La Bruyère on etupäässä noutanut hovista ja kaupungista. Maalaisväestöä ja -oloja hän ei sanottavasti tuntenut. Hänen pääasialliset kuvauskohteensa ovat kuningas ja tämän välitön ympäristö, niin sanotut "suuret", ministerit, aateli, parlamentti, yliopisto, oppineet ja ylempi porvaristo. La Bruyèren näistä antamansa kuvaus on pääasiassa pessimistinen. Synkin värein hän kuvaa hovin jäseniä, joiden tekojen päämotiivina hänen mielestään on itsekkyys. Lopulta hän kuvaa hovi-elämän yleisinhimillisen komedian heijastukseksi.[3]

La Bruyère vihastutti kuvauksillaan joitakin aikalaisiaan, ja tästä syystä hänet valittiin Ranskan akatemiaan vasta vuonna 1693.[1]

Suomennetut teokset
  • Luonnekuvia, eli, Tämän vuosisadan tapoja (Les caractères, ou, Les moeurs de ce siècle); suomentanut ja selitykset kirjoittanut J. A. Hollo. Helsinki: WSOY 1958

Näytteitä La Bruyèren tuotannosta on antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Anna-Maria Tallgren (WSOY 1934).

Lähteet
  1. George Saintsbury: La Bruyère, Jean de Encyclopaedia Britannica. 1911. Viitattu 30.10.2020.
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”La Bruyère, Jean de”, Otavan kirjallisuustieto, s. 417. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. La Bruyère, Jean de Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 30.10.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.