Jean Rouch

Jean Rouch [ʁuʃ] (31. toukokuuta 1917 Pariisi – 19. helmikuuta 2004 Niger)[1] oli ranskalainen dokumentaristi ja antropologi, jonka elokuvat liikkuvat dokumentin ja fiktion rajamailla ja käsittelevät valtaosin Länsi-Afrikan ihmisiä. Häntä pidetään yhtenä cinema veritén eli totuuselokuvan kehittäjistä ja merkittävänä vaikuttajana ranskalaisen uuden aallon elokuvailmaisun syntymiseen.

Niameyssä sijaitseva kulttuurikeskus on nimetty Rouchin mukaan: Centre Culturel Franco-Nigérien Jean Rouch.

Rouchin elokuvia ovat Minä, musta mies (Moi, un noir, 1958), Ihmispyramidi (La Pyramide humaine, 1958), Ranskalainen päiväkirja (Chronique d'un été, 1961) ja Afrikkalainen Pariisissa 1–3 (Petit à petit, 1970).[1]

Rouch oli alun perin ammatiltaan vesi-insinööri. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 hän tuli ensi kerran työkomennukselle Nigeriin, jossa hän asui valtaosan elämästään. Yhdessä sikäläisten elokuvantekijöiden Damouré Zikan ja Oumarou Gandan kanssa Rouch teki puolidokumentaarisia elokuvia djerma-, songhai- ja sorko-heimojen elämästä.[2]

Rouch kuoli 87-vuotiaana auto-onnettomuudessa Nigerissä.[2]

Lähteet
  1. Jean Rouch Elonetissä.
  2. Vakkuri, Juha: Afrikan poikki, s. 41. Like 2010. ISBN 978-952-01-0539-6.

    Kirjallisuutta
    • Bagh, Peter von: ”Elokuva valheena ja uskontona”, Rouchin haastattelu. Filmihullu 4/2003.
    • Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Jean Rouch – modernin elokuvan ja antropologian kummisetänä”. Filmihullu 4/2003.
    • Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Kinotranssi – Jean Rouchin dionyysinen elokuvakone”. Filmihullu 4/2003.
    • Rouch, Jean: ”Kamera ja ihminen, Etnografinen elokuva tänään”. Filmihullu 4/1982.
    • Rouch, Jean: ”Todellisuuden ohjaus ja dokumentaarinen näkökulma”. Filmihullu 4/1982.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.