Jean Coulthard
Jean Coulthard (10. helmikuuta 1908 Vancouver, Brittiläinen Kolumbia – 9. maaliskuuta 2000 Pohjois-Vancouver, Brittiläinen Kolumbia) oli kanadalainen säveltäjä. Hänen tyylinsä on usein romanttista ja impressionistista. Hän teki yli 350 sävellystä, joista tunnetuimpiin kuuluvat pianokonsertto vuodelta 1963 ja Twelve Essays on a Cantabile Theme (1972). Coulthard opetti Brittiläisen Kolumbian yliopistossa 26 vuoden ajan ja jatkoi sävellystyötään vielä tämän jälkeen; viimeisen sävellyksensä hän sai valmiiksi joitain kuukausia ennen kuin kuoli 92 vuoden iässä.[1]
Coulthard varttui musikaalisessa perheessä Vancouverin Shaughnessyssä. Hänen isänsä oli lääkäri ja äitinsä laulaja, musiikinopettaja Jean Blake Coulthard (o.s. Robinson). Coulthard aloitti säveltämisen kahdeksanvuotiaana äitinsä opastamana. Hän sai opetusta myös Jan Cherniavskylta pianonsoitossa ja Frederick Chubbilta musiikin teoriassa vuosina 1924–28. Tämän jälkeen hän opiskeli Vancouver Woman's Musical Clubin myöntämän stipendin turvin vuoteen 1929 Royal College of Musicissa, Lontoossa. Siellä hänen opettajinaan toimivat Kathleen Long, R. O. Morris ja Ralph Vaughan Williams. Coulthard opetti pianonsoittoa jo ennen Lontooseen lähtemistään ja jatkoi sitä palattuaan Vancouveriin yksityisesti ja yksityissä tyttökouluissa. Vuonna 1935 Coulthard meni naimisiin muotoilija Donald Adamsin kanssa, ja parin tytär Jane syntyi vuonna 1943.[1]
Varhaiset sävellyksensä Coulthard teki ensisijaisesti pianolle ja lauluäänelle. Näihin lukeutuvat Cradle Song (1927) ja Threnody (1935). Vuosina 1939–44 Coulthard opiskeli sävellystä Arthur Benjaminin johdolla ja sai tältä rohkaisua orkesterille säveltämiseen. Tältä kaudelta ovat peräisin teokset Canadian Fantasy (1940), Excursion (1940), Ballade (A Winter's Tale) (1940) ja Song to the Sea (1942), jotka vahvistivat säveltäjän mainetta Kanadassa. Vuosina 1944–45 ja 1949 Coulthard jatkoi sävellysopintojaan Bernard Wagenaarin johdolla. Tämän seurauksena hän alkoi säveltää muodoltaan laajempia teoksia muun muassa jousikvartetille ja sinfoniaorkesterille. Coulthard sai töistään arviointeja myös Arnold Schönbergiltä, Darius Milhaudilta, Béla Bartókilta ja Nadia Boulangerilta. 1960-luvulla tuotanto kehittyi aiempaa kompleksisempaan suuntaan. Monesti Coulthard haki inspiraatiota kirjallisista löydöistään. Monet sävellykset valmistuivat tilaustöinä. Coulthard sävelsi oopperan The Return of the Native (1979; kantaesitys konserttimuodossa 1993).[1]
Coulthard oli Kanadan ritarikunnan upseeri vuodesta 1978 ja Brittiläisen Kolumbian ritarikunnan jäsen vuodesta 1994.[1]