Hans Arp

Hans Arp eli Jean Arp (16. syyskuuta 1886 Strassburg, Saksa – 7. kesäkuuta 1966 Basel, Sveitsi) oli saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia.

Hans Arp
Hans Arp noin vuonna 1925
Hans Arp noin vuonna 1925
Henkilötiedot
Syntynyt16. syyskuuta 1886
Strassburg, Saksa
Kuollut7. kesäkuuta 1966 (79 vuotta)
Basel, Sveitsi
Kansalaisuus Saksa
Taiteilija
Salanimi Arp, Hans Peter Wilhelm ja Arp, Hans Jean
Ala kuvanveisto
Taidesuuntaus modernismi, dadaismi, abstrakti
Hans Arp
Henkilötiedot
Ammatti runoilija
Puoliso Sophie Taeuber-Arp, Marguerite Hagenbach
Kirjailija
SalanimiJean Arp
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa, ranska
Kirjallinen suuntausdada, surrealismi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arpin äiti oli ranskalainen, Marie-Joséphine Koeberle, isä saksalainen, Jürgen Wilhelm Arp, kotoisin Wendtorfista Schleswig-Holsteinista[1]. Arp syntyi Ranskan-Preussin sodan jälkeen, jolloin Ranskan palautettua alueen Saksalle sen nimi oli Elsass-Lothringen. Kun alue jälleen ensimmäisen maailmansodan päättyessä siirtyi Ranskalle, asukkaiden oli muutettava nimensä ranskalaisiksi ja Arpista tuli Jean.lähde?

Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa[1], mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi. Myöhemmin Arp kertoi tarinaa siitä, kuinka hän vältti kutsunnat. Hän kirjoitti Saksan lähetystöstä saamiinsa kutsuntapapereihin ensimmäiseen tyhjään väliin päivämäärän. Sitten hän lisäsi päivämäärän joka toiseen väliin, veti viivan niiden alle ja laski ne yhteen. Sitten hän riisuutui ja ojensi paperit. Hänen käskettiin mennä kotiin.lähde?

Arp liittyi 1912 Blaue Reiter -taiteilijaryhmään ja perusti vuonna 1916 Hugo Ballin kanssa Zürichiin dadaistisen ryhmän Dada Zürich.[2] Käyttäen nimeä Hans Arp hän perusti 1920 Max Ernstin ja aktivisti Alfred Grünwaldin kanssa Kölniin dadaryhmän Dada Köln. Hänen maalauksiaan oli kuitenkin 1924 esillä surrealismin ensimmäisessä näyttelyssä[1] Galerie Pierressä Pariisissa.[3]

Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui.[2] Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka.lähde? Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi[2].

Arp piti 1949 yksityisnäyttelyn New Yorkissa Buchholz Galleryssa. Vuonna 1950 häneltä pyydettiin reliefiä Harvardin yliopiston Graduate Centeriin Cambridgeen, ja häneltä tilattiin muraali Unescon toimistorakennukseen Pariisiin. Arp sai 1954 Venetsian biennaalissa kuvanveiston suuren palkinnon.lähde?

Arpin teosten retrospektiivinen näyttely oli 1958 Museum of Modern Artissa New Yorkissa ja sen jälkeen Musée National d'Art Modernessa Pariisissa 1962. Strasbourgin Musée d'art moderne et contemporainissa on useita hänen maalauksiaan ja veistoksiaan.lähde?

Arpin ensimmäinen vaimo, taiteilija Sophie Taeuber-Arp, kuoli Zürichissä 13.1.1943. Vuonna 1959 hän avioitui taiteenkerääjä Marguerite Hagenbachin kanssa.[1]

(Kun Arp puhui saksaa, hän käytti itsestään nimeä "Hans", ranskaa puhuessaan "Jean". Moni luulee, että hän oli alkujaan Hans ja muutti myöhemmin nimensä Jeaniksi, mutta se ei pidä paikkaansa.)lähde?

Arpin nimeä kantava Arp Museum Bahnhof Rolandseck avattiin syyskuussa 2007. Museossa on Hans Arpin teosten ohella Sophie Taeuber-Arpin tuotantoa.[4]

Suomennettuja runoja

Pekka Suhosen suomentamia Arpin runoja on Suhosen kokoelmassa Palava omaisuus (Otava 1968)

Runoja antologioissa[5]
  • Runon suku: valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa
  • Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä
  • Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa
Runot
  • Ihminen on huilunsoittaja, suom. Erkki Aura, antologiassa:Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4
  • Kahden askeleen päässä (Zwei Schritte weiter), suom. Aale Tynni, antologiassa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8
  • Kaspar on kuollut, suom. Markku Into, antologiassa: Parnasso 2006; nro 2
  • kaspar on kuollut, suom. Pekka Suhonen, antologiassa: Runon suku: valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa, toim. Jarkko Laine, Helsinki: Otava 1991 ISBN 951-1-11447-6
  • minä olen hevonen, suom. Markku Into, antologiassa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2011; nro 3
  • Omat kasvoni (Mein eigenes Gesicht), suom. Aale Tynni, antologiassa: Tuhat laulujen vuotta (1974, 2004)
  • Pimeämmäksi käy pimeys, suom. Erkki Aura, antologiassa: Toistasataa runoilijaa
  • punaisen laulu, suom. Markku Into, antologiassa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2011; nro 3
  • ruusut astelevat posliinikaduilla, suom. Markku Into, antologiassa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2011; nro 3
  • Ruusut astelevat posliinikaduilla, suom. Markku Into, antologiassa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2008; nro 3
  • Tyhjiä pesiä tavoittaa tuuli, suom. Helvi Juvonen, antologiassa: Runon suku ja julkaisussa: Parnasso 1959; nro 6

Kuvia
  • Arpin pronssiveistos Feuille se reposant vuodelta 1959 Marlin kaupungissa Saksassa.
    Arpin pronssiveistos Feuille se reposant vuodelta 1959 Marlin kaupungissa Saksassa.
  • Arpin teos Evocation of a Form: Human, Lunar, Spectral Hirshhornin Museon veistospuutarhassa.
    Arpin teos Evocation of a Form: Human, Lunar, Spectral Hirshhornin Museon veistospuutarhassa.
  • Arpin teos Bewegtes Tanzgeschmeide Remagenissa Saksassa.
    Arpin teos Bewegtes Tanzgeschmeide Remagenissa Saksassa.
  • Näkymä Arpin museosta Bahnhof Rolandseck Remagenissa Saksassa Kölnin lähellä.
    Näkymä Arpin museosta Bahnhof Rolandseck Remagenissa Saksassa Kölnin lähellä.

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Juri Steiner: Jean Arp 1998. Sikart. Viitattu 26.6.2009. (saksaksi)
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Hans Arp”, Otavan kirjallisuustieto, s. 55. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. Paris and the Surrealists ((Archive.org)) Centre de Cultura Contemporània de Barcelona. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 26.6.2009. (englanniksi)
  4. Thomas Wagner: Den Spuk beenden. In: Frankfurter Allgemeine Zeitung, 1. Oktober 2007. (Archive.org) (saksaksi)
  5. Hans Arp, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 25.11.2021, viitattu 28.11.2021
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.