Jean-Paul Belmondo

Belmondo oli pariisilaisen kuvanveistäjän Paul Belmondon (1898–1982) poika. Hän oli koulussa villi ja kiinnostunut vain urheilusta. 16-vuotiaana sairastettu tuberkuloosi pakotti hänet luopumaan haaveista tulla ammattinyrkkeilijäksi.[2]

Belmondo aloitti näyttelijänuransa teatterissa 1953, ja pian hän sai myös pieniä elokuvarooleja.[2] Ohjaaja Jean-Luc Godard huomasi hänet Marc Allégret'n elokuvasta Un drôle de dimanche (1958). Godard valitsi Belmondon näyttelemään 12 minuuttia kestäneeseen lyhytelokuvaansa, ja kesällä 1959 kuvattu Godardin pitkä elokuva Viimeiseen hengenvetoon (A bout de souffle, 1960) nosti Belmondon ranskalaisen uuden aallon tähdeksi.[3][2]

Vaikka Belmondo sai heti kansainvälistä mainetta ja esiintyi muun muassa Peter Brookin elokuvassa Moderato Cantabile ja Vittorio De Sican elokuvassa Kaksi naista, hän keskittyi erityisesti ranskalaisiin elokuviin. Godardin kanssa hän teki neljättä seinää rikkoneen elokuvan Nainen on aina nainen (1961). Godardin lisäksi Belmondo teki useamman elokuvan Jean-Pierre Melvillen kanssa. Elokuvassa Kiusaus (1961) hän näytteli monitulkintaista, seksikästä pappia ja Ilmiantajassa rikollista, jonka epäillään olevan ilmiantaja.[3]

Belmondo näytteli usein gangstereita ja renttuja, mutta Philippe de Brocan elokuvassa Seikkailija Cartouche hän oli 1700-lukulainen huoleton miekkamies. Brocan kanssa Belmondo teki myös elokuvan Mies Riosta (L’homme de Rio, 1965).[3] Se aloitti Belmondon menestyksekkään uran niin komedioissa kuin toimintaelokuvissakin.[4] Belmondo sanoi itse nauttivansa enemmän seikkailuelokuvien kuin intellektuellien elokuvien tekemisestä.[3]

Belmondo tekikin 1960-luvun puolivälin jälkeen pääasiassa valtavirralle suunnattuja kaupallisia elokuvia, ja hän myös esiintyi kansainvälisissä tuotannoissa, kuten elokuvissa Palaako Pariisi? (1966), Casino Royale (1967) ja Borsalino (1970).[5] Belmondon 1970- ja 1980-lukujen menestyselokuvia olivat 9-kasvoinen mies (1975), Flic ou voyou(1979), Le Professionnel(1981), Ässien ässä(1982) ja Kova kyttä (1982). [2]

Belmondo vuonna 2011

Belmondo ei enää 1980-luvun puolivälin jälkeen tehnyt yhtä paljon elokuvia kuin aiemmin, ja hän palasi myös teatteriin. Hänen 1990-luvun merkittävin elokuvaroolinsa oli Claude Lelouchin samannimisessä Kurjat-sovituksessa. Belmondo joutui vuonna 2001 sairaalaan saatuaan aivoinfarktin. Seuraavan elokuvan hän teki vasta vuonna 2009.[3]

Belmondolle myönnettiin Ordre National du Mériten komentajan kunniamerkki vuonna 1994 ja Kunnialegioonan komentajan arvomerkki vuonna 2007.[6]

Jean-Paul Belmondo oli naimisissa kaksi kertaa: Elodie Constantinin kanssa vuosina 1952–1967 ja Natty Belmondon kanssa vuosina 2002–2008. Hänellä oli pitkät rakkaussuhteet näyttelijättärien Ursula Andressin ja Laura Antonellin kanssa. Hän sai neljä lasta. Hänen poikansa, Paul Belmondo (s. 1963) on entinen Formula 1 -kuljettaja.[7]

• Ole kaunis ja - vaikene (Sois belle et tais-toi, 1958)
• Suurkaupungin nuorisoa (Les tricheurs, 1958)
• Enkeli ja kilpa-ajaja (Ein Engel auf Erden, 1959)
• Lukittu ovi (À double tour, 1959)
• Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960)
• Rikolliset (Classe tous risques, 1960)
• Ranskatar ja rakkaus (La française et l'amour, 1960)
• Kiihkeä kesä (Lettere di una novizia, 1960)
• Kaksi naista (La ciociara, 1960)
• Ilotalo (La viaccia, 1961)
• Nainen on aina nainen (Une femme est une femme, 1961)
• Kiusaus (Léon Morin, prêtre, 1961)
• Rakastajattaria (Amours célèbres, 1961)
• Kuumaa vapautta (Un nommé La Rocca, 1961)
• Seikkailija Cartouche (Cartouche, 1962)
• Kuin apinat talvella (Un singe en hiver, 1962)
• Ilmiantaja (Le doulos, 1963)
• Mitta on täysi (L'aîné des Ferchaux, 1963)
• Banaaninkuori (Peau de banane, 1963)
• Mies Riosta (L'homme de Rio, 1964)
• 100.000 dollaria auringossa (100.000 dollars au soleil, 1964)
• Vapaa pakotie (Échappement libre, 1964)
• Miehen metsästys (La chasse à l'homme, 1964)
• Dunkerquen viimeiset päivät (Week-end à Zuydcoote, 1964)
• Raha on valttia (Par un beau matin d'été, 1965)
• Hullu Pierrot (Pierrot le fou, 1965)
• Kiinalaisia seikkailuja Kiinassa (Les tribulations d'un Chinois en Chine, 1965)
• Playboy - rakastajan retket (Tendre voyou, 1966)
• Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
• Pariisin varas (Le voleur, 1967)
• Casino Royale (Casino Royale, 1967)
• Ho! (Ho!, 1968)
• Pardon, ryöstämme samaa junaa (Le cerveau, 1969)
• Mississipin velho (La sirène du Mississipi, 1969)
• Mies minun makuuni (Un homme qui me plaît, 1969)
• Borsalino (Borsalino, 1970)
• Seikkailujen mies (Les mariés de l'an deux, 1971)
• Ryöstäjät (Le casse, 1971)
• Susiansa (Docteur Popaul, 1972)
• Perijä (L'héritier, 1973)
• Suurin ja kaunein (Le magnifique, 1973)
• Stavisky - ihana lurjus (Stavisky..., 1974)
• Pelko kaupungin yllä (Peur sur la ville, 1975)
• 9-kasvoinen mies (L'incorrigible, 1975)
• Viholliseni ruumis (Le corps de mon ennemi, 1976)
• Villi mies (L'animal, 1977)
• Ässien ässä (L'as des as, 1982)
• Kova kyttä (Le marginal, 1983)
• Rivieran rantapiru pinteessä (Joyeuses Pâques , 1984)
• Kaappaus (Hold-Up, 1985)
• Tilit selviksi (Le solitaire, 1987)
• Kurjat (Les misérables, 1995)
• Kaipaus (Désiré, 1996)
• Yksi kahdesta (1 chance sur 2, 1998)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Paul Belmondo Wikimedia Commonsissa

• Jean-Paul Belmondo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Jean-Paul Belmondo Elonetissä.
• Jean-Paul Belmondo NNDB:ssä