Jean-Marie Gustave Le Clézio
Jean-Marie Gustave Le Clézio (s. 13. huhtikuuta 1940 Nizza, Ranska) on ranskalainen kirjailija, joka on julkaissut kolmisenkymmentä kirjaa, romaaneja, novelleja, satuja ja esseitä. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008.[1]
Jean-Marie Gustave Le Clézio | |
---|---|
Jean-Marie Gustave Le Clézio 2008 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1940 Nizza, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska/Mauritius |
Ammatti | kirjailija, esseisti, kääntäjä |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tyylilajit | kritiikki |
Aiheet | maanpakolaisuus, maahanmuutto, lapsuus, ekologisuus |
Esikoisteos | Raportti Aatamista (1963) |
Palkinnot | |
Nobelin kirjallisuuspalkinto (2008) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Le Clézio on saanut myös muun muassa Renaudot-palkinnon. Se myönnettiin hänelle vuonna 1963 ensimmäisestä kirjastaan Raportti Aatamista. Ranskan akatemian myöntämän Paul Morand -palkinnon hän sai vuonna 1980 teoksestaan Autiomaa. Vuonna 1994 hänet valittiin elävistä ranskalaisista kirjailijoista merkittävimmäksi.[2] Vaikka Le Clézion nimi tunnetaan, hän ei ole suuren yleisön kirjailija eivätkä ”hänen herkkävireiset romaaninsa ole koskaan nousseet myyntitilastojen kärkeen”.[3]
Hänen tuotantonsa on kaksivaiheinen. Alkuun hän käsitteli kieltä, kirjoittamista ja mielenterveyden ongelmia, myöhemmin 1970-luvulta lähtien tyylin muuttuessa teemoiksi tulivat lapsuus, nuoruus ja matkustaminen.[4] Teos Alkusoitto (2008) käsittelee sodan aiheuttamaa syyllisyyttä.[5]
Teokset
Kaunokirjallisuus
- Le Procès-verbal, Gallimard, 1963, suom. Raportti Aatamista suomentaja Olli-Matti Ronimus, Tajo, 1965 (Prix Renaudot)
- Le Jour où Beaumont fit connaissance avec sa douleur, Mercure de France, L'écharpe d'Iris, 1964
- La Fièvre, novelleja, Gallimard, 1965 suom. Kuume, suomentaja Leila Adler. Otava, 1967
- Le Déluge, Gallimard, 1966, 288 s.
- Terra Amata, romaani, Gallimard, 1967
- Le Livre des fuites, romaani, Gallimard, 1969
- La Guerre, romaani, Gallimard, 1970
- Lullaby, Gallimard, 1970
- Les Géants, romaani, Gallimard, 1973
- Voyages de l'autre côté, novelleja, Gallimard, 1975
- Mondo et autres histoires, novelleja, Gallimard, 1978
- Désert, Gallimard, "Le Chemin" , 1980, Autiomaa, suom. Marjatta Ecaré. Otava 1984 (Grand prix de littérature Paul-Morand de l'Académie française)
- La Ronde et autres faits divers, novelleja, Gallimard, "Le Chemin" , 1982. ISBN 2-07-021395-1
- Le Chercheur d'or, Gallimard, 1985, ISBN 2-07-070247-2
- Voyage à Rodrigues, Gallimard, 1986
- Printemps et autres saisons, Gallimard, 1989. ISBN 2-07-071364-4
- Onitsha, Gallimard, 1991. ISBN 2-07-072230-9 suom. Kaupunki nimeltä Onitsha, suomentaja Annikki Suni, Otava 1994
- Étoile errante, Gallimard, 1992. ISBN 2-07-072650-9 Harhaileva tähti, suomentaja Annikki Suni, Otava, 2000
- Pawana, Gallimard, 1992. ISBN 2-07-072806-4
- La Quarantaine, romaani, Gallimard, 1995. ISBN 2-07-0743187
- Poisson d'or, romaani, Gallimard, 1997.
- Hasard (suivi d'Angoli Mala), romaani, Gallimard, 1999. ISBN 2-07-075537-1
- Cœur Brûle et autres romaanices, Gallimard, 2000. ISBN 2-07-075980-6
- Révolutions, romaani, Gallimard, 2003. ISBN 2-07-076853-8
- Ourania, romaani, Gallimard, 2005. ISBN 2-07-077703-0
- Ritournelle de la faim, romaani, Gallimard, 2008 suom. Alkusoitto. Suomentaja Annikki Suni, Otava 2009.
- Histoire du pied et autres fantaisies, novelleja, Gallimard, 2011. ISBN 978-2070136346
Esseet
- L'Extase matérielle, Gallimard, 1967.
- Haï, Skira, "Les Sentiers de la création", Genève, 1971.
- Mydriase, kuvitus Vladimir Velickovic, Fata Morgana, Saint-Clément-la-Rivière, 1973 ; lopullinen laitos, 1993. ISBN 2-85194-071-6
- Vers les icebergs, Fata Morgana, "Explorations", Montpellier, 1978.
- L’Inconnu sur la Terre, Gallimard, 1978.
- Trois Villes saintes, Gallimard, 1980.
- Le Rêve mexicain ou la pensée interrompue, Gallimard, "NRF Essais", 1988. ISBN 2-07-071389-X
- Diego et Frida, Stock, "Échanges", 1993. ISBN 2-234-02617-2 (Diego Riveran ja Frida Kahlon elämäkerta)
- La Fête chantée, Gallimard, "Le Promeneur", 1997.
- Raga : approche du continent invisible, Le Seuil, "Peuples de l'eau", 2006. ISBN 2-02-089909-4
- Ballaciner, Gallimard, 2007. ISBN 978-2070784844
Kertomukset
- Gens des nuages (Jémia Le Clézion kanssa, valokuvat Bruno Barbey), Stock, "Beaux Livres", 1997.
- L’Africain, Mercure de France, "Traits et portraits", 2004. ISBN 2-7152-2470-2
Toimitettuja tekstejä
- Les Prophéties du Chilam Balam, Gallimard, 1976.
- Sirandanes (Jémia Le Clézion kanssa), Seghers, 1990. ISBN 2-232-10327-7
Lastenkirjat
- Voyage au pays des arbres, Gallimard, "Enfantimages", 1978.
- Relation de Michoacan, Gallimard, "Tradition", 1984. ISBN 2-07-070042-9
Suomennetut teokset
- Raportti Aatamista. (Le procès-verbal, 1963.) Suomentanut Olli-Matti Ronimus. Tajo, 1965.
- Kuume. Novelleja. (La fièvre, 1965.) Suomentanut Leila Adler. Otava, 1967.
- Autiomaa. (Désert: Roman, 1980.) Suomentanut Marjatta Ecaré. Otava, 1984. ISBN 951-1-08026-1.
- Kaupunki nimeltä Onitsha. (Onitsha. Roman, 1991.) Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1994. ISBN 951-1-12114-6.
- Harhaileva tähti. (Étoile errante, 1992.) Suomentanut Annikki Suni. Otava, 2000. ISBN 951-1-14510-X.
- Alkusoitto. (Ritournelle de la faim, 2008.) Suomentanut Annikki Suni. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23755-6.
Lähteet
- The Nobel Prize in Literature 2008 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) Nobel-säätiö. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- Lire, ”Le Clézio N° 1”, 1994, s. 22. (ranskaksi)
- Petäjä, Jukka: J.-M. G. Le Clézio on tuttu tuntematon. Helsingin Sanomat, 11.10.2008, s. C1.
- Yle uutiset yle.fi. Viitattu 9.10.2008.
- Mystikko tuo maailman ihan liki lukijaa Etelä-Suomen sanomat. 9.10.2008. Viitattu 11.10.2008.
Kirjallisuutta
- Moser, Keith: J. M. G. Le Clézio. A Concerned Citizen of the Global Village. Lanham: Lexington Books, 2013. ISBN 978-0-7391-7205-6. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Ranskalainen Le Clézio on kirjallisuuden uusi Nobelisti (Arkistoitu – Internet Archive). Aamulehti 9.10.2008.
- Petäjä, Jukka & Mäkinen, Esa: Le Clézio sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Helsingin Sanomat 9.10.2008.