Jean-Louis Barrault

Jean-Louis Barrault (8. syyskuuta 1910 Le Vésinet, Yvelines, Ranska – 22. tammikuuta 1994) oli ranskalainen ohjaaja, näyttelijä ja miimikko. Hän kannatti totaalista teatteria, jonka ilmaisussa käytettiin kaikkia fyysisiä ja dramaattisia keinoja.[1]

Jean-Louis Barrault

Jean-Louis Barrault opiskeli Charles Dullinin ohjauksessa ja näytteli Dullinin seurueessa 1933–1935. 25-vuotiaana Barrault tutustui miimikko Étienne Decroux'hun, jonka kanssa hän opiskeli mimiikkaa ja työskenteli Théâtre de l'Atelier´ssa. Vuosina 1940–1946 hän kuului Comédie-Françaiseen, jossa hän ohjasi kaksi maineikkaaksi noussutta näytelmää, Paul Claudelin Le Soulier de satin ja Jean Racinen Phèdre.[1]

Uransa aikana hän näytteli yli 50 elokuvassa, muun muassa elokuvissa Onnellisia päiviä, Jenny – pariisilaisnainen, Farinet ou l'or dans la montaigne ja Vallankumouksen palveluksessa.[2] Ammatillisen kokemuksensa ansiosta hänellä oli hyvät edellytykset esittää 1800-luvun miimikkoa Jean-Gaspard Deburauta (Baptiste Debureau) Marcel Carnén elokuvassa Paratiisin lapset (1945).

Barrault avioitui 1940 näyttelijä Madeleine Renaud'n kanssa. He perustivat useita teattereita ja kiersivät eri puolilla maailmaa, muun muassa Etelä-Amerikassa.

Hän oli näyttelijä Marie-Christine Barrault'n setä ja sponsoroi jonkin aikaa Peter Brookia. Hänet palkittiin Kunnialegioonan jäsenyydellä. Hän kuoli sydänkohtaukseen Pariisissa 83-vuotiaana. Hänet on haudattu vaimonsa Madeleine Renaud'n viereen Passyn hautausmaalle Pariisiin.

Jean-Louis Barrault on sanonut:

»Todellisuudessa hyvin yksinkertaiset jutut ovat kaikkein vaikeimpia tehdä hyvin. Esimerkiksi lukeminen. Lukeminen juuri niin kuin on kirjoitettu jättämättä mitään pois, mikä on kirjoitettu ja samalla lisäämättä omiaan. Kyky vangita sanojen täsmällinen konteksti lukemassaan. Kyky lukea![3]»