Jean-Baptiste de La Salle

Aatelissyntyinen La Salle oli rikkaan lakimiehen poika, joka sai isänsä vaikutusvallan ansiosta jo varhain kaniikin viran katedraalissa. Hän perusti sinne koulun, jossa köyhille lapsille annettiin ilmaista alkeisopetusta. La Sallen toiminta laajeni pian, ja hänen ympärilleen kerääntyi joukko innokkaita avustajia, ja hän päätti luopua virasta ja omistautua kokonaan kasvatukselle. Hänen avustajansa järjestäytyivät yhteisöksi, joka vähitellen levittäytyi ympäri Ranskaa. La Salle perusti myös sisäoppilaitoksia keskiluokkaisille pojille. Roueniin perustettiin ensimmäinen opettajien koulutuslaitos, Collège de Saint-Yon. Vuonna 1725, kuusi vuotta perustajan kuoleman jälkeen, paavi tunnusti La Sallen maallikkoyhteisön virallisella nimellä ”kristillisten koulujen veljet” (lat. Fratres Scholarum Christianarum; tunnetaan myös nimllä ”ignoranttiveljet”, ransk. Frères ignorantins, ja De La Salle -veljet). Järjestön jäsenet vannoivat tavanomaiset luostarilupaukset, mutta eivät pyrkineet pappeuteen. Ensimmäisen sadan vuoden aikana järjestön toiminta rajoittui pääasiassa Ranskaan, mutta 1800-luvulla se levisi useimpiin Länsi-Euroopan maihin, ja se on ollut huomattavan menestyksekäs myös Yhdysvalloissa.[1][2][3]

Katolinen kirkko julisti Jean-Baptiste de La Sallen pyhimykseksi vuonna 1900. Hänen kirjoituksiinsa kuuluvat Les Devoirs d’un chrétien (1703; ”Kristityn velvollisuudet”), Méditations (1730–1731) ja La Conduite des écoles chrétiennes (1720; ”Kristillisten koulujen johtaminen”).[1][2][3]