Jatvingit

Jatvingit[1] eli jatvjagit[1] (valkoven. яцвя́гі, jatsvjahi, liett. jotvingiai, sūduviai, dainuviai, poleksėnai, puol. jaćwingowie, jaćwięgowie, latv. jātvingi, ven. Ятвя́ги, jatvjagi, muin.-ven. jatvezj) olivat nykyisen Valko-Venäjän Hrodnan alueen länsiosassa, Liettuan eteläosissa sekä Puolan Lublinin ja Podalskien voivodikunnan alueilla asunut balttilainen pääheimo. Heitä pidetään kolmen itäslaavilaisten heimon ohella yhtenä valkovenäläisten kantaheimoista.[2][3] Heimon tärkeimmät asuinalueet sijoittuivat Hrodnan lähiseudulle, sekä Läntisen Bugjoen varsille aiempien Lomzan ja Lublinin läänien alueella. [1]

Venäläinen näkemys itäisen Keski-Euroopan heimoista 600- ja 700-luvuilla (venäjäksi). Jatvingit mainitaan violetin alueen eteläosassa (ятвяги).

Jatvingit mainitaan usein venäläisissä aikakirjoissa ja taistelivat 900-luvulta lähtien milloin venäläisten ja milloin puolalaisten kanssa. 1200-luvun lopussa historialliset maininnat vähenevät. [1]

On arveltu, että jatvingit ovat ehkä kutsuneet itseään nimellä dainava (deinova, denova; valkoven. дайнава, дайнова). Sekä Valko-Venäjän Hrodnan alueella että Liettuan puolella on nykyäänkin useita kyliä, joiden nimi on Dainava (ven. Дайнава) tai Dainova ven. Дайнова).[4] Vielä 1800-luvulla joidenkin kylien asukkaat puhuvat omituisena pidettyä, vanhanaikaista liettuan kieltä. [1]

Lähteet

Jatvingit (Ensimmäisen suomenkielisen tietosanakirjan sivujen verkkoversio osana Project Runebergiä) Tietosanakirja, osa 3. 1909-1922. Tietosanakirja-Osakeyhtiö (Otava ja WSOY). Viitattu 17.11.2013.
Leppänen, I.: Historia ennen neuvostoaikaa, s. 31-57. Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
Andrew Wilson: Belarus: the last European dictatorship, s. 18-32 (Kpl 2: Litva) ja 33-47 (Kpl 3: Ruthenia). Mainintoja jatvingeistä mm. sivuilla 20, 24, 28,. London: Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-13435-3. (englanniksi)
Respublika Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog 1:200 000. sivuilla 44-45 näkyy rajan molemmin puolin muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä LT-BY-rajasta useita kyliä nimellä Dainava tai Dainova. Minsk: RUP Belkartografija ja Gosudarstvennyi komitet po imuštšestvu Respubliki Belarus, 2011. ISBN 978-985-508-104-4. (venäjäksi), osin (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jatvingit Wikimedia Commonsissa

Maria Gimbutas, 1963: The Balts. Chapter I: Linguistic and Historic Background (Thames & Hudson, London) (englanniksi) (vaidilute.com)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ProjRune-Jatvingit-1] Jatvingit (Ensimmäisen suomenkielisen tietosanakirjan sivujen verkkoversio osana Project Runebergiä) Tietosanakirja, osa 3. 1909-1922. Tietosanakirja-Osakeyhtiö (Otava ja WSOY). Viitattu 17.11.2013.

[EnnenNeuvostoaikaa-2] Leppänen, I.: Historia ennen neuvostoaikaa, s. 31-57. Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.

[Belarus-3] Andrew Wilson: Belarus: the last European dictatorship, s. 18-32 (Kpl 2: Litva) ja 33-47 (Kpl 3: Ruthenia). Mainintoja jatvingeistä mm. sivuilla 20, 24, 28,. London: Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-13435-3. (englanniksi)

[Bela_GT_Atlas-4] Respublika Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog 1:200 000. sivuilla 44-45 näkyy rajan molemmin puolin muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä LT-BY-rajasta useita kyliä nimellä Dainava tai Dainova. Minsk: RUP Belkartografija ja Gosudarstvennyi komitet po imuštšestvu Respubliki Belarus, 2011. ISBN 978-985-508-104-4. (venäjäksi), osin (englanniksi)