Kuivasjoki

Joella on uoman eri osuuksilla eri nimet. Se alkaa Kuivasjärvestä Kuivasjoen nimisenä. Niemenlammen jälkeen sitä kutsutaan Ruonanjoeksi ja Ruonanlammen jälkeen Jarvanjoeksi. Ruonanjoen osuus on entisen lammen pohjaa, sillä jokea on viimeisen sadan vuoden aikana perattu kunnolla. Linnanlahden ja Ruonanlammen välinen osuus oli aikaisemmin yhtä pitkää lampea, mikä selittänee joen osuuden nimenkin. Alajuoksun osuuden nimitys liittyy maatilan nimeen, sillä hieman kauempana sijaitsee "Jarva" niminen talo ja joen alajuoksun lähellä sijaitsee Jarvanneva ja Jarvankytö.[5]

Vuoden 1959 painetussa Vuorijärven peruskartassa käytetään myös yläjuoksun nimenä Jarvanjoki.[6]

Joki alkaa Kuivasjärvestä, jonka vedenpinnan korkeus on 136,0 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy). Se laskee Linnanjärven eteläpäähän, jossa vedenpinnan korkeus on keskimäärin 120,5 metriä mpy. Joella on siten pudotusta 15,5 metriä. Ensimmäinen koski on loiva ja se sijaitsee 600 metriä luusuasta ja on 300 metriä pitkä. Yli 400 metriä alempana ennen Niemenlampea on jyrkempi Lamminkoski, joka on 200 metriä pitkä. Niemenlampi on 125,1 metriä mpy. Pudotusta on kertynyt kahdessa koskessa yhteensä 11 metriä. Ruonanlampeen mennessä laskua tulee lisää vain 10 senttimetriä, joten loput 4,5 metrin pudotuksesta syntyy 500 metriä pitkässä Hautalankoskessa ja lyhyessä Haapakoskessa.

Kuivasjoen koskissa on elänyt luontainen taimenkanta, jota vuoden 2004 koskenkunnostuksella pyrittiin vahvistamaan. Luvalliselle kalastukselle kosket avattiin vuonna 2006. Sallittu kalastusväline on lipalla tai perholla varustettu heittovapa. Koskia hallinnoi Linnankylän osakaskunta.[7]

Vanhoissa pitäjänkartoissa 1840–1870-luvuilta on veistöt piirretty tarkasti näkyviin. Joen uoma oli 1800-luvulla paikoin paljon leveämpi kuin nykyään. Erityisesti Linnanlahden ja Ruonanlammen väli on yhtenäistä järveä. Kun jokea on myöhemmin perattu Ruonanlammen alapuolelta, on vedenpinta laskenut alemmaksi ja paikalla on nykyään jokimainen uoma.[8]

Ylävirran Kuivasjoen ensimmäiselle koskelle oli piirretty rinnakkainen uoma, joka oikasi Myllyniemen poikki ja yhtyi kosken alapuolella olevaan suvantoon. Karttaan on myös piirretty myllyä merkitsevä karttamerkki tähän uomaan.[9] Tuo suvanto ja vanhan uoman pohjalla kulkeva oja näkyvät vielä painetussa Vuorijärven peruskartassa vuodelta 1959.[6]

1800-luvulla kulki maantie Sillanpään torpan kautta lähes samasta kohtaa, missä valtatie 3 kulkee nykyään. Sillanpään pellot ja varsinkin niityt olivat jo laajat. Linnanlahden ja Niemenlammen ympärillä sijaitsivat myös Ylilammin ja Alalammin talot ja vastarannalla eräs torppa. Joen itäranta oli autiota suomaata.[8]

Vuonna 1910 rakennettiin Lamminkoskeen pato, joka muodosti pienen patoaltaan. Siinä pyöritettiin vesivoimalla myllyä ja sahaa.[4] Myöhemmin siihen asennettiin sähkögeneraattori, jolla sähköistettiin toistakymmentä maataloa. Toiminta loppui 1960-luvulla. Sähkölinja tuo nykyäänkin virtaa samassa kohdassa seisovalle muuntajalle.[10]

• Lamminkosken: Koskikalastus
• Lamminkosken voimala: Valokuva (Arkistoitu – Internet Archive) ja kuvateksti