Jaroslavlin kapina

Jaroslavlin kapina oli bolševikkien valtaa vastaan suuntautunut kapina Venäjän Jaroslavlin kaupungissa 6.–21. heinäkuuta 1918. Siihen liittyivät myös lyhyemmät kapinat Rybinskissä ja Muromissa.

Tausta

Jaroslavlin kapinan organisoi sosialistivallankumouksellisen puolueen poliitikko Boris Savinkov, joka oli työskennellyt lokakuun vallankumouksesta alkaen vastavallankumouksen ja valkoisten armeijoiden hyväksi. Huhtikuussa 1918 Savinkov oli perustanut ympärysvaltojen edustajilta saamallaan rahoituksella ”Isänmaan ja vapauden puolustuksen liitto” -nimisen maanalaisen sotilaallisen järjestön, johon kuului muutamia tuhansia jäseniä, pääosin upseereita. Savinkovin oikeana kätenä toimi everstiluutnantti Aleksandr Perhurov.[1]

Tšekkoslovakian legioonan noustua kapinaan bolševikkeja vastaan Savinkov päätti kesäkuussa aloittaa oman kapinansa mahdollisimman pian. Hän mahdollisesti oletti saavansa sotilaallista tukea Arkangeliin maihinnousevilta ympärysvaltojen interventiojoukoilta ja valitsi siksi kapinan keskukseksi Jaroslavlin, joka sijaitsi Moskovan ja Arkangelin välisen rautatieyhteyden varrella. Vihollisen hämmentämiseksi pienemmät itsenäiset kapinat alkaisivat kahdessa muussa kaupungissa pari päivää myöhemmin. Kapinan alkuhetkeksi Savinkov valitsi 5.–6. heinäkuuta välisen yön, jolloin käynnistyi myös vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina Moskovassa, mutta kyseessä lienee ollut pelkkä sattuma, sillä hän tuskin tiesi toisesta suunnitelmasta.[2]

Tapahtumat

Taistelujen jälkiä Jaroslavlin keskustassa.

Kapinaa Jaroslavlissa johti everstiluutnantti Perhurov, jonka komentamat upseerit valtasivat joukon strategisia kohteita 6. heinäkuuta vastaisena yönä kello 2 ja kävivät pidättämässä kaupungin johtavat bolševikit.[3] Näistä useita teloitettiin, mukaan lukien paikallisen aluekomitean puheenjohtaja.[4] Kapinaan liittyivät muun muassa paikallisen puna-armeijan sotakoulun opetusupseerit ja seuraavina päivinä tuhansia vapaaehtoisia lähiseudulta. Bolševikkien vastahyökkäys käynnistyi seuraavana yönä, mutta kapinalliset onnistuivat torjumaan sen. Puna-armeijan tykkitulen tuhottua kaupungin vesisäiliön kapina oli kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä puna-armeijan saartorengas esti pääsyn Volgajoelle, ainoalle juomaveden lähteelle.[3]

Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.[3]

Savinkovin henkilökohtaisesti johtama Rybinskin kapina käynnistyi 8. heinäkuuta ja Muromin kapina 9. heinäkuuta vastaisena yönä. Niihin osallistui vain muutamia satoja miehiä ja ne kukistettiin molemmat muutaman tunnin kuluessa alkamisestaan. Savinkov onnistui pakenemaan, kuten myös Perhurov.[3] Ympärysvaltojen maihinnousu Arkangeliin tapahtui vasta 1. elokuuta, jolloin Jaroslavlin kapina oli jo murskattu.[4]

Lähteet

Richard Pipes: The Russian Revolution 1899–1919. The Harvill Press 1990.

Viitteet

Pipes 1990, s. 646–648.
Pipes 1990, s. 649–651.
Pipes 1990, s. 650–653.
Evan Mawdsley: The Russian Civil War. Birlinn 2011. Google Books (englanniksi).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaroslavlin kapina Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Pipes 1990, s. 646–648.

[2] Pipes 1990, s. 649–651.

[Pipes650-3] Pipes 1990, s. 650–653.

[Mawdsley-4] Evan Mawdsley: The Russian Civil War. Birlinn 2011. Google Books (englanniksi).