Jaroslav Rudiš

Jaroslav Rudiš (s. 8. kesäkuuta 1972 Turnov) on tšekkiläinen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja, näytelmiä sekä sarjakuvakäsikirjoituksia.[1]

Jaroslav Rudiš.

Rudiš opiskeli Liberecissä, Prahassa, Zürichissä ja Berliinissä saksaa ja historiaa sekä kokeili useita ammatteja toimittajasta punkyhtyeen manageriksi ennen kuin ryhtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Hän asuu nykyään Prahassa.[2]

Rudiš kävi Suomessa kesällä 2011 Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen vieraana.[3]

Rudišin vuonna 2002 ilmestynyt osittain omaelämäkerrallinen esikoisromaani Nebe pod Berlínem (”Taivas Berliinin alla”, ei suomennettu) oli menestys, ja Rudiš palkittiin siitä nuorille kirjailijoille myönnettävällä Jiří Orten -palkinnolla. Kirja on käännetty useille kielille, muun muassa saksaksi, ruotsiksi ja italiaksi.[1] Kirja kertoo kolmekymppisestä prahalaisesta opettajasta Bémistä, joka jättää yllättäen työnsä ja tyttöystävänsä ja lähtee vain kitara mukanaan Berliiniin. Hän perustaa Berliinissä U-Bahn-nimisen punkbändin toisen miehen kanssa ja he alkavat soittaa Berliinin metrossa, U-Bahnissa. Tietyssä mielessä kirjan päähenkilö on kuitenkin Berliini ja sen maanalainen elämä. Kirjan nimi viittaa Wim Wendersin Berliinin taivaan alla -elokuvaan, ja kirja tavallaan käy vuoropuhelua sen kanssa; Wendersin elokuvassa enkelit tarkkailevat Berliinin elämää, Rudišin kirjassa puolestaan maan alla, metrossa elävät junan eteen hypänneiden ihmisten henget.[4]

Rudiš on tehnyt yhdessä piirtäjä Jaromír 99:n kanssa kolmiosaisen sarjakuvaromaanin Alois Nebel,[1] josta on myös tehty samanniminen animaatioelokuva.[5]

Vuonna 2009 sai Kuopion kaupunginteatterissa kantaesityksen suomalais-tšekkiläisenä yhteistyönä tehty, Rudišin ja Petr Pýchan kirjoittama näytelmä Lapin kesä (Léto v Laponsku).[6]

Rudišilta on suomennettu romaani Punkin loppu Helsingissä. Sen tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun lopulle sekä parikymmentä vuotta myöhempään aikaan. Parikymppinen itäsaksalainen punkkari Ole ja hänen kaverinsa Frank tutustuvat länsisaksalaisen Die Toten Hosen -bändin keikalla tšekkiläiseen Nancyyn. Ole ja Frank perustavat punkbändin, jonka haaveena on Berliinin muurin murruttua päästä keikalle Helsinkiin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Ole pitää Helsinki-nimistä baaria itäsaksalaisessa kaupungissa. Entinen punkkari on hukassa nykymaailman kilpailuyhteiskunnassa eivätkä ihmissuhteetkaan oikein tahdo onnistua.[7][8]