Jarmo Myllys

Jarmo Pentti Kalevi Myllys[1] (s. 29. toukokuuta 1965 Savonlinna) on suomalainen mittavan uran tehnyt jääkiekkomaalivahti, maailmanmestari ja olympiamitalisti.

Jarmo Myllys
Henkilötiedot
Syntynyt29. toukokuuta 1965
Savonlinna, Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Jamo
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 174 cm
Paino 78 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 19822005
Seurat SM-liiga
Ilves, Lukko, Blues, SaiPa
I-divisioona
SaPKo, KooKoo
Elitserien
Luleå HF, HV71
NHL
Minnesota North Stars,
San Jose Sharks
IHL
Kalamazoo Wings,
Kansas City Blades
NHL-varaus 172. varaus, 1987
Minnesota North Stars

Myllys oli parhaimmillaan voittava maalivahti, jonka vahvuuksia olivat nopeat refleksit, hyvä hanskakäsi ja loistava mailapeli.[2] Hän ei ollut vahvimmillaan läpiajoissa. Varsinkin Elitserienissä hän otti usein yhteen vastustajan pelaajien kanssa ja sai maalivahdiksi paljon jäähyjä.[3]

Myllys aloitti jääkiekon harrastamisen kotinsa lähellä Savonlinnan Nätkillä luonnonjääkentällä seitsemän vuoden ikäisenä. Hän on naimisissa ja perheessä on neljä lasta.

Ura

Ammattilaisuran alku Suomessa

Jarmo Myllys aloitti jääkiekon pelaamisen SaPKossa, ja kausi 1982–1983 oli hänen ensimmäinen kautensa aikuisten joukkueessa. Kaudeksi 1983–1984 hän lähti Tampereen Ilvekseen, ja pääsi pelaamaan siellä SM-liigaa. Ilveksessä Myllys voitti Suomen mestaruuden keväällä 1985. Kolmen Ilveksessä pelatun kauden (1983–1986) jälkeen hän siirtyi Rauman Lukkoon, jossa hän pelasi kaudet 1986–1988. Jälkimmäinen Lukko-kausi päättyi SM-hopeaan. Myllys palkittiin parhaana maalivahtina ja valittiin tähdistökentälliseen. Jarmo Myllys valittiin vuoden 1995 parhaaksi pelaajaksi.

NHL-ura 1988–1992

Myllyksen loistavat otteet etenkin Suomen maajoukkueessa herättivät kykyjenetsijöiden huomion. Minnesota North Stars varasi hänet vuoden 1987 NHL:n varaustilaisuudessa numerolla 172. Ensimmäisellä kaudellaan Pohjois-Amerikassa Myllyksellä oli joukkuetoverina Minnesotassa toinen suomalainen maalivahti Kari Takko. Molemmilla oli vaikeuksia sopeutua amerikkalaiseen jääkiekkotyyliin, minkä vuoksi he viettivät suurimman osan kaudesta Minnesotan farmijoukkueessa IHL-liigan Kalamazoo Wingsissä. Kolmella Minnesotassa vietetyllä kaudellaan Myllys pelasi yhteensä 12 ottelua, joista puolet tulivat jo 1988–1989. Sen sijaan IHL:ssä hänet valittiin All Stars -joukkueeseen kahdesti.[4]

San Jose Sharks perustettiin kaudeksi 1991–1992, ja Myllys siirtyi sinne muutaman muun North Stars -pelaajan kanssa NHL:n laajennusvarauksessa[5]. Hän pelasi sarjassa viimeisenä olleessa tulokasseurassa 27 ottelua, joista vain kolme päättyi voittoon. Lopulta Myllyksen pelaajaoikeudet myytiin Toronto Maple Leafsiin. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut läpimurron yrittämistä NHL:ssä, hän päätti palata kauden lopuksi Suomeen pelaamatta ollenkaan Torontossa.[4]

Kahden kauden Suomen visiitti

Kaudeksi 1992–1993 Myllys liittyi I-divisioonassa pelanneeseen KooKoohon. Tuolla kaudella KooKoo selvisi liigakarsintoihin ja oli lähellä SM-liigaan nousua. Seuraavaksi kaudeksi Myllys siirtyi Rauman Lukkoon jossa pelasi kauden 1993–1994. Kausi päättyi Lukon SM-pronssiin ja Myllys valittiin jälleen tähdistökentälliseen. Kaksi kautta Suomessa pelattuaan Myllys allekirjoitti sopimuksen Ruotsin pääsarjassa pelanneen Luleå HF:n kanssa.

Elitserien 1994–2001

Ensimmäisen Luleåssa pelatun ja maailmanmestaruuteen päättyneen kauden jälkeen Ottawa Senators tarjosi NHL-sopimusta Myllykselle, mutta tämä päätti jatkaa uraansa Elitserienissä. Lopulta Myllys pelasi Luleåssa seitsemän kautta, joiden aikana hän voitti useita palkintoja ja pelasi kahdesti Elitserienin tähdistö-ottelussa. Luleå menestyi hyvin Elitserienin runkosarjassa Myllyksen pelatessa joukkueessa, joskin voitti vain kertaalleen Ruotsin mestaruuden. Myllys onnistui maalinteossa Elitserienin historian ensimmäisenä maalivahtina kaudella 1996–97 ottelussa Leksandia vastaan. Hän osui uudelleen kaudella 2000–01 Malmön verkkoon. Lisäksi hän teki urallaan Elitserienin siihenastisen nollapelien ennätyksen: 35 kpl. Myöhemmin ennätyksen ovat rikkoneet Fredrik Norrena ja Stefan Liv.[6] Myllyksestä tuli Luulajan vuosien aikana erittäin suosittu joukkueen kannattajien keskuudessa.

Loppu-ura Suomessa

Seitsemän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Jarmo Myllys siirtyi Suomeen ja Espoon Bluesiin kaudeksi 2001–02. Hän pelasi Bluesissa kaksi kautta vähäisellä menestyksellä. Bluesin jälkeen Myllys siirtyi Lappeenrantalaiseen SaiPaan kaudeksi 2003–2004. SaiPan menetettyä mahdollisuudet pudotuspeleihin, Myllys lähti Elitserienin kärkijoukkueeseen HV71:een, jossa hän tuurasi muutaman ottelun loukkaantunutta ykkösmaalivahtia. Kausi päättyi lopulta HV:n mestaruuteen. Myllys pelasi vielä yhden kauden SaiPassa, jossa hän päätti menestyksekkään uransa keväällä 2005.

Maajoukkueessa

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa HopeaaCalgary 1988jääkiekko
Pronssia PronssiaLillehammer 1994jääkiekko
Pronssia PronssiaNagano 1998jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa KultaaTukholma 1995jääkiekko
Hopeaa HopeaaItalia 1994jääkiekko
Hopeaa HopeaaSveitsi 1998jääkiekko
Hopeaa HopeaaSaksa 2001jääkiekko

Sen lisäksi, että Myllys pelasi hienosti seurajoukkuetasolla, hän oli myös kokenut maalivahti kansainvälisellä tasolla. Myllys pelasi yhteensä 188 ottelua maajoukkueessa. Kaiken kaikkiaan Myllys osallistui seitsemiin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen jääkiekon maailmancupiin. Suomen saavuttaessa ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalin Calgaryn talviolympialaisissa 1988, Myllys oli joukkueen parhaimmistoa, samoin Lillehammerissa 1994. Myllyksen maajoukkueuran kohokohta lienee kuitenkin MM-kilpailuissa 1995 voittettu maailmanmestaruus, joka oli Suomen ensimmäinen. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Myllys pelasi lähes nollapelin, mutta ottelun lopussa pieni virhe kaukolaukauksen vastaanotossa kostautui ja Suomi voitti 4–1. Vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen Myllys pelasi vuoden 1996 MM-kilpailuissa Itävallan Wienissä ja myöhemmin syksyllä ensimmäistä kertaa pelatussa Jääkiekon World Cup -turnauksessa. Vuonna 1997 oli vuorossa kotikisat Suomessa ja Myllys oli jälleen mukana kisajoukkueessa pelaten 6 ottelua maalikeskiarvolla 1.68[7]. Seuraavaa arvokisamitalia Myllys joutui odottamaan vuoteen 1998, jolloin pelattiin talviolympialaisten jääkiekkoturnaus ensimmäistä kertaa NHL-pelaajilla. Myllys pelasi tärkeissä otteluissa turnauksen aikana. Suomi voitti ensiksi puolivälierässä Ruotsin luvuin 2-1. Välierässä kuitenkin asettui vastaan NHL -tähti Pavel Buren johtama Venäjä, joka tiputti Suomen pronssipeliin luvuin 7-4. Bure teki ottelussa 5 maalia Jarmo Myllyksen selän taakse. Suomi voitti lopulta pronssia Ari Sulanderin pelatessa maalissa Kanadaa vastaan. Olympialaisten jälkeen Jarmo Myllys pelasi vielä kevään MM-turnauksessa kahdessa ottelussa ja voitti hopeaa. Jarmo Myllyksen viimeiseksi arvokisaturnaukseksi jäi MM-hopeaan päättyneet vuoden 2001 maailmanmestaruuskilpailut, jossa Myllys ei pelannut otteluakaan. Jarmo Myllys on yksi menestyneimmistä maalivahdeista Suomen jääkiekkomaajoukkueen historiassa. Myllyksen pelinumero oli 35.

Vuonna 2009 hänet aateloitiin jääkiekkoleijonaksi numerolla 197. [8]

Saavutukset

  • Olympiahopeaa 1988, olympiapronssia 1994 ja 1998
  • Maailmanmestaruus 1995, MM-hopeaa 1994, 1998 ja 2001
  • Paras maalivahti: MM 1995, SM-liiga 1988, Elitserien 1996
  • Nuorten MM-hopeaa 1984
  • Suomen mestaruus 1985, SM-hopeaa 1988, SM-pronssia 1994
  • Ruotsin mestaruus 1996 ja 2004, hopeaa 1997
  • Kahdesti Elitserienin tähdistöottelussa
  • Kahdesti SM-liigan tähdistökentällisessä
  • Kultainen kypärä -palkinto: SM-liiga 1988, Elitserien 1997
  • Ensimmäinen maalin tehnyt maalivahti Elitserienissä. (yhteensä 2)
  • Luleå HF[9] ja SaPKo[10] ovat jäädyttänyt Myllyksen pelinumeron 35.
  • Jääkiekkoleijona numero 197
  • Kaikkien aikojen Leijonajoukkue -kirjassa pelaajien valitsemassa Suomen kaikkien aikojen avauskentällisessä 2010 [11]

Tilastot

Kansainvälinen ura

       
Vuosi Turnaus Sijoitus O V H T NP PM Torj. PMK T%
1983 Nuorten EM 2. 4 9 2,70
1984 Nuorten MM 2. 4 3 1 0 0 13 3,25
1985 Nuorten MM 4. 1 1 0 0 0 2 2,00
1987 MM-kilpailut 5. 8 4 3 1 0 27 3,49 89,5
1987 Kanada Cup 6. 1 0 0 0 0 1 7 3,00 87,5
1988 Olympialaiset 2. 6 4 1 1 1 11 142 1,83 92,8
1994 Olympialaiset 3. 5 5 0 0 2 3 85 0,60 96,6
1994 MM-kilpailut 2. 7 5 1 1 2 9 147 1,35 94,2
1995 MM-kilpailut 1. 7 5 1 1 3 12 133 1,71 91,7
1996 MM-kilpailut 5. 4 0 2 2 3 12 108 3,03 90,0
1996 Maailmancup 5. 2 1 1 0 0 8 30 4,00 78,9
1997 MM-kilpailut 5. 6 4 2 0 1 10 152 2,00 93,8
1998 Olympialaiset 3. 4 1 3 0 0 14 80 3,54 85,1
1998 MM-kilpailut 2. 2 1 1 0 1 4 48 2,02 92,3
Olympialaiset yhteensä 15 10 4 1 3 28 307 1,87 91,6

Seuraura

    Runkosarja   Pudotuspelit  
Kausi Joukkue Liiga O V H T NP PM Torj. PMK T% M S RM O V H NP PM Torj. PMK T% M S RM
1983–84 Ilves SM-liiga 9 1 27 213 3,00 88,8 0 1 2
1984–85 Ilves SM-liiga 9 1 23 211 2,55 90,2 0 0 2 4 3 59 1,50 95,2 0 0 0Kanada-malja
1985–86 Ilves SM-liiga 16 60 490 4,13 90,2 0 0 2
1986–87 Lukko SM-liiga 43 16 20 7 2 160 1326 3,77 89,2 0 1 40
1987–88 Lukko SM-liiga 43 5 129 1167 3,13 90,1 0 1 6 8 4 4 0 23 231 2,87 90,9 0 0 12Ykköstähdistö
1988–89 Minnesota North Stars NHL 6 1 4 0 0 22 116 5,55 84,1 0 0 0
Kalamazoo Wings IHL 28 13 8 4 0 3,66 0 1 4 6 2 4 0 3,15 0 0 0
1989–90 Minnesota North Stars NHL 4 0 3 0 0 16 66 6,15 80,5 0 0 0
Kalamazoo Wings IHL 49 31 9 3 1 3,51 0 8 39 7 2 4 0 3,71 0 0 0
1990–91 Minnesota North Stars NHL 2 0 2 0 0 8 49 6,12 86,0 0 0 2
Kalamazoo Wings IHL 38 24 13 1 1 3,79 0 4 14 10 6 4 0 2,60 0 0 22
1991–92 San Jose Sharks NHL 27 3 18 1 0 115 862 5,02 86,7 0 1 2
Kansas City Blades IHL 5 5 0 0 0 2,93 0 0 2
1992–93 KooKoo I-divisioona 45 27 13 5 0 3,06 90,9 0 6 18
1993–94 Lukko SM-liiga 46 26 16 4 2 131 1292 2,85 90,8 0 3 8 9 5 4 1 16 281 1,73 94,6 0 1 4Ykköstähdistö
1994–95 Luleå HF Elitserien 37 4 105 965 2,84 90,2 0 4 22 9 0 27 285 2,80 91,4 0 0 14
1995–96 Luleå HF Elitserien 39 6 97 855 2,53 89,8 0 2 30 13 2 27 331 2,05 92,5 0 0 2Le Mat-pokalen
1996–97 Luleå HF Elitserien 37 5 76 856 2,11 91,9 0 3 56 10 1 23 192 2,25 89,3 0 0 10
1997–98 Luleå HF Elitserien 43 6 111 963 2,63 89,8 0 1 22 3 0 10 83 3,33 89,3 0 0 0
1998–99 Luleå HF Elitserien 47 2 129 1044 2,73 89,0 0 0 58 9 0 22 183 2,31 89,3 1 0 14
1999–00 Luleå HF Elitserien 40 6 102 933 2,53 90,1 0 1 46 9 1 23 212 2,58 90,2 0 0 0
2000–01 Luleå HF Elitserien 41 2 110 903 2,77 89,1 1 3 53 10 0 34 250 3,33 88,0 0 1 4
2001–02 Blues SM-liiga 41 19 19 7 3 136 1197 3,00 89,8 0 2 22 3 0 3 0 9 79 3,04 89,8 0 0 2
2002–03 Blues SM-liiga 19 8 5 5 3 38 496 2,05 92,9 0 0 14 7 3 4 0 17 209 2,30 92,5 0 0 0
2003–04 SaiPa SM-liiga 34 9 15 7 3 94 838 2,91 89,9 0 1 24
HV71 Elitserien 4 1 7 120 1,83 94,5 0 0 0 1 0 4 30 4,00 88,2 0 0 0Le Mat-pokalen
2004–05 SaiPa SM-liiga 45 10 125 10 1 136 1093 3,18 88,9 0 0 24
NHL yhteensä 39 4 27 1 0 161 979 5,23 85,9 0 1 4
SM-liiga yhteensä 310 20 934 8323 3,05 89,9 0 9 144 29 1 68 859 2,55 92,7 0 1 18
Elitserien yhteensä 288 32 737 6639 2,59 90,0 1 14 287 64 4 170 1566 2,59 90,2 1 1 44

Lähteet

  1. Jarmo Myllys Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 12.11.2012. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. Blues tähtää pudotuspeleihin Jatkoaika.com. 10.9.2001. Jatkoaika.
  3. Juha Lampela: Kannattajat eivät ole unohtaneet Jarmo Myllystä Iltalehti.fi. 6.2.2010. Iltalehti.
  4. Legends of Hockey – Jarmo Myllys HHOF. Viitattu 1.3.2009. (englanniksi)
  5. Jarmo Myllys The Goalies Archive. Arkistoitu 9.4.2014. Viitattu 9.4.2014. (englanniksi)
  6. Fredrik Norrena pohtii paluuta Suomeen Ilta-Sanomat. Arkistoitu 9.4.2014.
  7. Finland at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 20.6.2022. (englanniksi)
  8. Uudet jääkiekkoleijonat aateloitiin Jatkoaika.com
  9. Maalivahtilegenda Myllyksen pelinumero jäädytetään – Ruotsissa!
  10. Jarmo Myllyksen pelinumero jäädytetään
  11. Tero Laaksonen, Turkka Talonen: Kaikkien aikojen Leijonajoukkue. European Kyusho Jitsu Tuite, 2010 ([Tammisaari: Tammisaaren Kirjapaino]). ISBN 978-952-99494-4-1 (sid.). S. 9

    Aiheesta muualla

    Edeltäjä:
    Hannu Kamppuri
    Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
    1988
    Seuraaja:
    Timo Lehkonen
    Edeltäjä:
    Hannu Virta
    President’s Trophyn voittaja
    1997
    Seuraaja:
    Teemu Selänne
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.