Jarmo Lampela
Jarmo Olavi Lampela (s. 9. lokakuuta 1964 Rovaniemi)[1] on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Toukokuussa 2015 Lampela aloitti Yle Draaman päällikkönä. Hän työskenteli aiemmin Aalto-yliopistossa elokuvaohjauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen johtajana.[2]
Jarmo Lampela | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. lokakuuta 1964 Rovaniemi |
Ammatti |
elokuvaohjaaja käsikirjoittaja elokuvatuottaja |
Ohjaaja | |
Tunnetuimmat ohjaukset |
Sairaan kaunis maailma (1997) Joki (2001) Eila (2003) |
Palkinnot | |
Parhaan elokuvan Jussi (1998), (2002) Parhaan ohjauksen Jussi (2002), (2004) Parhaan käsikirjoituksen Jussi (2002) Humanismin käsi (2002) |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Uran alku
Lampela näytteli 1980-luvun alussa Joensuun ylioppilasteatterissa ja kävi Lahden kansanopiston näyttelijälinjan sekä Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjan ensimmäisen vuosikurssin. Vuonna 1987 hänet hyväksyttiin elokuvaohjaajaopiskelijaksi Taideteolliseen korkeakouluun, josta hän valmistui 1992. Lampelan lopputyö oli televisiossakin esitetty Ei rakkautta kiitos (1991), joka kertoi nyrkkeilijästä ja tämän tyttöystävästä.
Valmistuttuaan Lampela siirtyi Yle TV2:n palvelukseen, jossa syntyi kaksi televisiosarjaa. Joni Skiftesvikin alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva neliosainen José kertoo mulattipojan kanssa maalaiskylään palaavasta insinööristä. Pappa rakas (1993) on Seppo Vesiluoman käsikirjoittama sarja palvelutaloon kyllästyneestä vanhasta miehestä. Puolipitkä elokuva Pidetty hiljainen mies (1993) on maaseudulle sijoittuva traaginen tapahtumasarja. Samana vuonna valmistuivat myös Näyttämönä Suomi, kolmivuotinen seurantadokumentti Teatteri Eurooppa Neljä -ryhmästä, ja Potti, televisioelokuva pankkiryöstäjistä ja saaliin itselleen napanneesta rahankuljettajasta. Lyhytelokuva 501 (1995) kertoo itsemurha-ajatuksista ja Solar (1996) sodan keskellä elävistä lapsista. Vuosina 1995–1997 Lampela oli yksi neljästä 60-osaisen Elämän suola -televisiosarjan ohjaajista ja valmisteli samaan aikaan ensimmäistä pitkää elokuvaansa Sairaan kaunis maailma (1997).[3] Elokuva sai parhaan elokuvan Jussi-palkinnon, jonka Lampela jakoi Mika Ritalahden kanssa.[1]
Seppo Vesiluoman käsikirjoituksesta syntyi 1998 kymmenosainen televisiosarja Loistavat Jerkun pojat, komedia eksentrisistä aikamiespojista. Siivouspäivä (1998) yhdisti keskustelua herättäneellä tavalla siivousta käsittelevää selostusta äärimmäisen väkivaltaisiin kuviin. Elokuva syntyi ohjaajan reaktiosta ajalle tyypilliseen motivoimattomaan väkivallan kuvaamiseen. Vuonna 1999 valmistui Tove Idströmin käsikirjoituksesta kolmikymppisten ihmissuhteita käsittelevä Rakastin epätoivoista naista.[3]
Vuonna 2001 Lampelalta valmistui toinen pitkä teatterielokuva Joki ja vuonna 2003 kolmas, Eila.[4]
Filmografia
- Hannu ja Kettu (1992) (sarja)
- Pappa rakas (1993) (sarja)
- Pidetty hiljainen mies (1995)
- Elämän suola (1996) (sarja, joitain jaksoja)
- Solar (1996)
- Sairaan kaunis maailma (1997)
- Loistavat Jerkun pojat (1999) (sarja)
- Rakastin epätoivoista naista (1999)
- Siperian Nero! (2000) (sarja)
- Joki (2001)
- Eila (2003)
- Jumalan kaikki oikut (2006) (minisarja)
- Rikospoliisi ei laula (2006) (sarja)
- Miesten välisiä keskusteluja (2012)
- Tehdas (2012–) (sarja)
- Nuoren Wertherin jäljillä (2013)
- Keikka (2013)
- Kilimanjaro (2013)
- Miten meistä tuli ystäviä (2013)
- Alma de Sant Pere (2016)
- Parittomat (2018)
Lähteet
- Jarmo Lampela Elonetissä.
- Nurmio, Satu: Yle Draaman päälliköksi ohjaaja Jarmo Lampela Yle Uutiset. 9.2.2015. Viitattu 22.10.2016.
- Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3.
- Markku Varjola (toim.): Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000-2007 (pdf) Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry.. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 18.11.2012.